taas yksi päivä

 heräsin

tein töitä

tein ruokaa

kävin anoppilassa

kävelin postiin noutamaan matkan varrelle jääneen kirjeen

tulin kotiin

söin

tein lisää töitä
osallistuin yhteen koulutukseen joka oli tarkoitettu edistyneille käyttäjille. En oppinut mitään uutta, minulla on ollut jo aiemmin hyvät informantit. Harmitti ajanhukka

kävelin lisää


pienentyy mun ympär'elon piiri
aika seisoo
nukkuu tuuliviiri


näin viisaasti sanoi runoilija Leinon Eino, liekö ollut selvännäkijä hän?


päivän ruoka: kana-perunapaistos tai bataatti-linssipaistos
luureissa: Clamavi de Profundis: Lament for Boromir


**

24/31

12 kommenttia:

  1. Hei! Löysin juuri blogisi ja liityin lukijoihin. Tuttu on tuo tunnelmasta myös täällä. Minä käyn töissä työpaikalla, mutta muutoin elo pyörii tässä kotosalla. Tyttärillä on harrastukset pyörineet ihan normaaliin tapaan. Kesällä on ihan eri meininki, kun alkaa pihatyöt ruohon leikkaamisineen ja rikkaruohon nyppimisineen :D

    VastaaPoista
  2. Päivämme murmeleina! ❤❤❤

    Eino oli kyllä aikaansa edellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eino se tiesi mitä tuleman pitää :)

      tää on yhtä murmelipäivää tosiaan❤️

      Poista
  3. Aaaarghh, noin kerrottuna elämä tosiaan on aika himputin pysähtynyttä. Nyt aloin taas sääliä nuorisoa ja sitten niitä, jotka aiemminkin olivat kovin kovin yksinäisiä. Byyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä en pysty ajattelemaan nuorisoa.

      Ja totta, aika pysähtynyttä on. ja silti stressaavaa, miten se edes on mahdollista?

      Poista
  4. Jep pausea koko elämä ja pikku hiljaa alkaa v-taa.
    Mutta näillä mennään, ja Eino ehdottomasti selvännäkijä.
    Valoa viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eino se oli melkoinen epatto 😊

      Valoa v-tutuksen sijaan Taru!❤️

      Poista
  5. Heräsin - venkoilin sängyssä vähän aikaa ja välttelin nousemista - nousin ja tein muutaman aurinkotervehdyksen, soturi kakkosen ja muutamia vatsaliikkeitä - kävin suihkussa - ihmistäydyin ja tein kasvojoogajuttuja, joista suosikkini on pallokala - söin aamupalan ja luin sanomalehden - siirryin yläkerran kotitoimistoon töihin - tein harvinaisen raskassisältöisiä ja voimia vieviä töitä - söin hätäisesti eilen lounaaksi hakemaani kasvislasagnea - jatkoin raskassisältöistä työntekoa - lämmitin mikrossa aamulta jääneet puoli mukia kahvia - jatkoin em töitä - pidän parhaillaan luovan tauon ja kirjoitan sulle tätä, jonka jälkeen jatkan töitä ja ennustan, että sen jälkeen syön jotain masentavaa (esim kaurapuuroa) - käyn harmaassa kelissä tunnin- puolentoista kävelyllä ja kuuntelen ihanaa kirjaa (Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu) - istun keittiönpöydän ääressä lukemassa lukematta jääneitä aikakauslehtiä - möllötän sohvannurkassa telkkaria - menen sänkyyn jatkamaan äänikirjan kuuntelua - nukahdan, mutta herään noin 4 kertaa yössä ja yritän saada unta, mutta mietin raskassoutuisia työasioita ja/tai mahdollista Uudenmaan ja Turun sulkua ja sitä miten se liittyy molempiin poikiini - kun en enää jaksa miettiä, nukun ja sitten taas kaikki alusta uudelleen. Paitsi että ei huomenna, koska mulla on v a p a a (kesältä roikkuva viimeinen lomarahapäivä). Jippii!! Siivoan ja valmistelen ranskalaistuneen paluuta kotiin. Ja turkulaisen käyntiä, jos vielä pääsee sieltä johonkin.

    Hyvää viikonloppua itse kunkin elinpiiriin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla on huoli pääseekö kuopiolainen pääsiäiskylään. Voi olla että ei kannata lähteä, jos ei vaikka pääse takaisin kotiinsa :(
      Huolestuttaa, stressaa - yritän olla ajattelematta ja kellua vain.

      Valoa ja iloa Annukka sulle, toivottavasti viikonloppuna on kaunista ja pääset kameran kanssa liikkeelle!

      Poista
  6. Kyllä pyörii tosi pieni piiri läpi päivien. Mun kuvio ei paljon eroa: herääminen, aamukävely, aamiaisen teko ja työn. Sitten taas lounaan teko ja työn. Sitten kävely ja ruuanteko ja kohtahan sitä pitää mennä taas nukkumaan. Omituista elämistä.

    Mäkään en nyt jotenkin kykene ajattelemaan nuorisoa. Tuli lisämurheita ja se kalvaa äidin mieltä tuhatkertaisena. Pitänee vaan hengitellä ja mennä vielä useammin kävelemään. Tänään kun vielä pystyy, menen kirjastoon ja täytän yhden vajeen. Olen alkanut soittaa musiikkia aika kovalla volyymilla. Luulen kai peittäväni maailman metelin, mutta voi olla että ne on vaan korvakarvat, jotka kuolee ;-)

    Lempeää perjantaita sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuvittelenko vain, vai korostuvatko nämä äitimurheetkin jotenkin toisenlaisiksi nyt, tässä ajassa? Suhtautuuko niihin jotenkin eri tavoin.
      Toivottavasti asiat ratkeavat, tai murheet haalenevat <3

      Poista