kirjahyllyä ja kirjallisuutta

Bongasin metkan kirjahaasteen Repulta 

Genre johon et halua tarttua

Olisi mukavaa sanoa, että olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen. En ole. Todellakaan.
Tällä hetkellä en halua lukea mitään ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa tarinaa. Jos takakannessa sanotaan että kirja sijoittuu 1910-60 lukujen Eurooppaan, se jää hyllyyn. 
Fantasian ja scifin kanssa olen nahkea; olen useaan otteeseen yrittänyt lukea Pratchettia, mutta tuotantonsa ei vain etene. Jaksan hetken, mutta hyydyn. Harry Pottereita en ole edes yrittänyt. Kun ei niin ei. (fantasiapoikkeus: LOTR, sen olen lukenut monesti, mutta siihen on ihan oma erityinen syynsä)
Ja lähtökohtaisesti olen vastakarvaan kaikkeen sellaiseen, joka määritellään korkeakirjallisuudeksi tai klassikkoteokseksi tai älylliseksi kirjaksi. rakentava lähtökohta kenelle tahansa kieli-, kirjallisuus- ja kulttuurialan ihmiselle! kuvitelkaa sitä tuskaa mitä olen kokenut venäläisten klassikoiden kurssilla! ei ollut helppo vaihe ihmisen elämässä se!

Kirjahyllysi kirja, jonka lukemattomuutta häpeät

Minulle tuottavat suurta tuskaa kaikki klassikkoteokset ja ylipäätään korkeakirjallisuus (vastustan koko käsitettä!). Luulen, etten ole lukenut mitään maailmankirjallisuuden (tai edes kotimaisen!) merkkiteosta kunnolla alusta loppuun. Sitä häpeän. Varsinkin kun noin periaatteessa olen kieli- ja kirjallisuustieteiljiä. 
Ehkä eniten tällä hetkellä häpeän Tuntemattoman sotilaan lukemattomuutta. Sitä hehkutetaan vuodesta toiseen, minua ei huvita edes antaa sille mahdollisuutta.
Miksi älyllismoraalinen selkärankani on niin vetelä? 

Paitsi että olen tosi leuhka siitä kun olen lukenut Alastalon salissa. Ihan kunnolla ja alusta loppuun.

Aivan erityisesti ja ihan kaikilla soluillani häpesin klassikkokammoani semmoisella kerralla kun Lehtorin kollega kutsui meidät kylään. Kovin mukavia ihmisiä, kollega ja puolisonsa. Joka ihan sattumalta oli entinen kirjallisuustieteen opettajani. Jonka kirjahylly tursuili viisasta luettavaa. Jota minä en ollut lukenut (mutta tenttinyt!). Ja koska Lehtori ja kollegansa harjoittivat lehtorointia, piti minun harjoittaa kirjallisuuskeskustelua sen kirjallisuustieteellisen puolison kanssa. Kjaiks. 

Pahin lukemiseen liittyvä tapasi

Luen kirjan loppulauseen, -kappaleen tai -sivun aika alkupuolella lukemista. Aina.
Joskus moneen kertaan. Joskus käy niin että luen kirjaa alusta ja sitten myös lopusta ja törmään itseeni keskivaiheilla. (luen kyllä sitten siitä törmäyskohdasta myös ihan säädyllisesti loppuun asti)
Tämä tapani herättää pahennusta lähipiirissäni.
Syytän tästä Jukka Parkkista, jonka yhdessä nuortenkirjassa (muistaakseni Mustasilmäinen blondi) (on muuten mainio kirja!) puhutaan kirjan viimeisen sanan merkityksestä. 
Tämän oivallisen lukukokemuksen jälkeen aloin aina tarkistaa, mihin sanaan kirja päättyy. Sitten se laajeni lauseeseen, kappaleeseen, lukuun...tarpeen mukaan

kumminkin mietitte, että mihin; no kaviaariin.
Mustasilmäinen blondi on kirjoitettu aikana,
jolloin nuortenkirjallisuudessa harjoitettiin
intertekstuaalisuutta.
Parkkinen on siinä oiva edelläkävijä
...tunnistanette loppukappaleen viittauksen😉

Toinen paha tapa - josta olen kyllä vähän kasvanut eroon - on se että luen kirjoja moneen kertaan. Joskus nuorempana jopa niin, että aloitin heti loppuun päästyäni saman kirjan uudelleen. Nykyään teen sitä enää aika vähän. Mutta on tiettyjä kirjoja, joihin palaan uudestaan ja uudestaan. Ne ovat lohtuluettavaa, huoletonta höttöä, aivotonta ajatustenpuhdistajaa.

Luetko takakannen

Aina. 
Myös lehteilen kirjaa ja katson kuinka teksti etenee. Se on vielä tärkeämpää kuin takakansi. 

Kallein kirja hyllyssäsi

Yritän nykyään ostaa mahdollisimman vähän kirjoja. Mutta kallein kirja on todennäköisesti joku sellainen, joka on tuotu joltain matkalta - jos laskee siis matkan hinnan osaksi kirjan hintaa. Minulla on muutamia periaatteessa halvalla jostain lontoolaisesta antikasta hankittuja pokkareita, mutta kun siihen pistää mukaan markka-aikaisen matkan ennen halpalentojen aikaa...

Ostatko kirjoja käytettynä

Kyllä. Yritän ostaa kirjoja nykyään tosi vähän, mutta ostan käytettyjä ja käyttämättömiä. Usein haluankin hyllyyni sellaisia kirjoja, joita ei enää uutena kaupoista löydy. 
Meidän lähellä on aivan mahtava antikka, jossa on myyjänä supermukava tonttu-menninkäis-setä, sieltä löytää melkein mitä vain. Käyn siellä aivan liian harvoin.

*

olisi kiva kuulla muiden muisteluksia aiheesta!