kirjahyllyä ja kirjallisuutta

Bongasin metkan kirjahaasteen Repulta 



Genre johon et halua tarttua

Olisi mukavaa sanoa, että olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen. En ole. Todellakaan.
Tällä hetkellä en halua lukea mitään ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa tarinaa. Jos takakannessa sanotaan että kirja sijoittuu 1910-60 lukujen Eurooppaan, se jää hyllyyn. 
Fantasian ja scifin kanssa olen nahkea; olen useaan otteeseen yrittänyt lukea Pratchettia, mutta tuotantonsa ei vain etene. Jaksan hetken, mutta hyydyn. Harry Pottereita en ole edes yrittänyt. Kun ei niin ei. (fantasiapoikkeus: LOTR, sen olen lukenut monesti, mutta siihen on ihan oma erityinen syynsä)
Ja lähtökohtaisesti olen vastakarvaan kaikkeen sellaiseen, joka määritellään korkeakirjallisuudeksi tai klassikkoteokseksi tai älylliseksi kirjaksi. rakentava lähtökohta kenelle tahansa kieli-, kirjallisuus- ja kulttuurialan ihmiselle! kuvitelkaa sitä tuskaa mitä olen kokenut venäläisten klassikoiden kurssilla! ei ollut helppo vaihe ihmisen elämässä se!

Kirjahyllysi kirja, jonka lukemattomuutta häpeät

Minulle tuottavat suurta tuskaa kaikki klassikkoteokset ja ylipäätään korkeakirjallisuus (vastustan koko käsitettä!). Luulen, etten ole lukenut mitään maailmankirjallisuuden (tai edes kotimaisen!) merkkiteosta kunnolla alusta loppuun. Sitä häpeän. Varsinkin kun noin periaatteessa olen kieli- ja kirjallisuustieteiljiä. 
Ehkä eniten tällä hetkellä häpeän Tuntemattoman sotilaan lukemattomuutta. Sitä hehkutetaan vuodesta toiseen, minua ei huvita edes antaa sille mahdollisuutta.
Miksi älyllismoraalinen selkärankani on niin vetelä? 

Paitsi että olen tosi leuhka siitä kun olen lukenut Alastalon salissa. Ihan kunnolla ja alusta loppuun.

Aivan erityisesti ja ihan kaikilla soluillani häpesin klassikkokammoani semmoisella kerralla kun Lehtorin kollega kutsui meidät kylään. Kovin mukavia ihmisiä, kollega ja puolisonsa. Joka ihan sattumalta oli entinen kirjallisuustieteen opettajani. Jonka kirjahylly tursuili viisasta luettavaa. Jota minä en ollut lukenut (mutta tenttinyt!). Ja koska Lehtori ja kollegansa harjoittivat lehtorointia, piti minun harjoittaa kirjallisuuskeskustelua sen kirjallisuustieteellisen puolison kanssa. Kjaiks. 


Pahin lukemiseen liittyvä tapasi

Luen kirjan loppulauseen, -kappaleen tai -sivun aika alkupuolella lukemista. Aina.
Joskus moneen kertaan. Joskus käy niin että luen kirjaa alusta ja sitten myös lopusta ja törmään itseeni keskivaiheilla. (luen kyllä sitten siitä törmäyskohdasta myös ihan säädyllisesti loppuun asti)
Tämä tapani herättää pahennusta lähipiirissäni.
Syytän tästä Jukka Parkkista, jonka yhdessä nuortenkirjassa (muistaakseni Mustasilmäinen blondi) (on muuten mainio kirja!) puhutaan kirjan viimeisen sanan merkityksestä. 
Tämän oivallisen lukukokemuksen jälkeen aloin aina tarkistaa, mihin sanaan kirja päättyy. Sitten se laajeni lauseeseen, kappaleeseen, lukuun...tarpeen mukaan

kumminkin mietitte, että mihin; no kaviaariin.
Mustasilmäinen blondi on kirjoitettu aikana,
jolloin nuortenkirjallisuudessa harjoitettiin
intertekstuaalisuutta.
Parkkinen on siinä oiva edelläkävijä
...tunnistanette loppukappaleen viittauksen😉

Toinen paha tapa - josta olen kyllä vähän kasvanut eroon - on se että luen kirjoja moneen kertaan. Joskus nuorempana jopa niin, että aloitin heti loppuun päästyäni saman kirjan uudelleen. Nykyään teen sitä enää aika vähän. Mutta on tiettyjä kirjoja, joihin palaan uudestaan ja uudestaan. Ne ovat lohtuluettavaa, huoletonta höttöä, aivotonta ajatustenpuhdistajaa.


Luetko takakannen

Aina. 
Myös lehteilen kirjaa ja katson kuinka teksti etenee. Se on vielä tärkeämpää kuin takakansi. 

Kallein kirja hyllyssäsi

Yritän nykyään ostaa mahdollisimman vähän kirjoja. Mutta kallein kirja on todennäköisesti joku sellainen, joka on tuotu joltain matkalta - jos laskee siis matkan hinnan osaksi kirjan hintaa. Minulla on muutamia periaatteessa halvalla jostain lontoolaisesta antikasta hankittuja pokkareita, mutta kun siihen pistää mukaan markka-aikaisen matkan ennen halpalentojen aikaa...

Ostatko kirjoja käytettynä

Kyllä. Yritän ostaa kirjoja nykyään tosi vähän, mutta ostan käytettyjä ja käyttämättömiä. Usein haluankin hyllyyni sellaisia kirjoja, joita ei enää uutena kaupoista löydy. 
Meidän lähellä on aivan mahtava antikka, jossa on myyjänä supermukava tonttu-menninkäis-setä, sieltä löytää melkein mitä vain. Käyn siellä aivan liian harvoin.



*

olisi kiva kuulla muiden muisteluksia aiheesta!

14 kommenttia:

  1. Meillä Kuopuksella on tapana katsoa ensiksi kirjan ensimmäinen ja viimeinen sana. Jos siitä tulee jotakin ymmärrettävää, on kirja luultavasti hyvä...

    VastaaPoista
  2. Voihan kääk. Naulaan nyt jo itseni häpeäpaaluun pelkästä siitä ajatuksesta, että joutuisin keskustelemaan kirjallisuustieteilijän kanssa kirjallisuudesta. Siinä olisi varmaan turha ottaa mitään Pekka Töpöhäntiä tai muita omasta mielestä hyviä ja opettavaisia kirjoja puheeksi.

    Mutta siis juu, kyllä luen ehdottomasti takakannen, alkusanat ja selailen välistä sivuja päätöstä tehdessäni. Paitsi siinä tapauksessa, jos yhdellä silmäyksellä näen, että fontti on mulle liian pientä. Silloin palautan kirjan samantien hyllyyn.

    Olet mun lukidoli. Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😁
      Kyllä kirjaan jotenkin pitää tutustua ennen kuin sen lainaa tai ostaa.

      Luki-idoli on aika hyvä, oon mieluusti sellainen 😉

      Poista
  3. En lue viimeisiä sivuja kuin äärimmäisessä hädässä eli kirja on tuskallisen huono.

    Oletko kokeillut esim Neil Gaimania? Saattaisit pitää Tähtisumusta tai Hautausmaan pojasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaakohan tuo Gainman olla jo jollain lukulistallani? Mulla on sellainen tunne, että olis. Mulla on lukulistoja tällä hetkellä niin monen muistikirjan välissä, että pitää penkoa...

      Poista
  4. Ei kai Tuntemattoman sotilaan lukemattomuus nyt häpeä ole! Itse olen lukenut, mutta aivan suunnattomasti nauttinut äänikirjana Veikko Honkasen lukemana. Kun juoni on tuttu, niin paneuduin Suomen murteiden ja luonteenpiirteiden maailmaan ja siihen Veikko Honkasen eläytymisen taito sopii. Suosittelen kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait se pitäisi lukea...täytynee antaa vaikka äänikirjalle mahdollisuus.

      Poista
  5. Olipas hauska postaus. Ensiksi se olennaisin:
    Jos on lukenut Alastalon salissa, niin voi lopettaa kaiken häpeämisen :)

    Olen kuullut muistakin, jotka katsovat ensin miten kirja loppuu ja aloittavat vasta sitten kirjan lukemisen. Olin melkein pöyristynyt, mutta sitten mietin, että kuka mitenkin lukee. Mikäs minä olen sitä ihmettelemään. Ehkä voisin itsekin joskus kokeilla miten siinä käy. Todennäköisesti en lue kuitenkaan, pelkäisin vaan pettyväni kirjaan. Tämä liittyy elokuviinkin. Jos näen trailerin leffasta joka kiinnostaa tai kuulen jonkun kehuvan leffaa, niin yritän unohtaa kaiken mahdollisimman hyvin ja mennä teatteriin tyhjäpäisenä. Eli ensikokemus on jotenkin puhdas. Pahinta oli joskus, kun leffaa kehuttiin maasta taivaaseen ja odotin jotain mullistavaa ja tipahdin korkeista odotuksista lattian rajaan. Kirjoissa ennakkokehut eivät ole ehkä vaikuttaneet minuun yhtä pahasti.

    Kirjoja on ihana hypistellä ja selailla. Niitä on myös ihana vaan katsella, omissa ja toisten hyllyissä, kirjastossa ja antikvariaatissa. Itse lukeminen on kuitenkin parasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EN koskaan katso loppua heti! Jotain rajaa sentään 😂.
      Luen ensin jonkin matkaa alusta, kirjan käyntiin - ja sitten kurkistan mitä lopussa tapahtuu.

      En pystyisi menemään elokuvaan tai teatteriin noin puhtaalta pohjalta. Mä yleensä haalin tietoa, katson jonkun arvostelun tai ennakko-buffin, että vähän tietää mitä on tulossa.

      Poista
  6. Minä en missään tapauksessa lue mitään kirjan lopusta. Olen sitä mieltä, että lopettaminen on niin paljon vaikeampaa kuin aloittaminen. Jos johonkin petyn kirjoissa, niin se on lopetuksiin. Toisaalta jos ensimmäiset 50 sivua puuduttaa, niin nykyisin jätän kesken.

    Minä en innostu yhtään scifistä. Mies taas lukee pääosin scifiä ja pystynyt scifin suhteen ihan käsittämättömiin suorituksiin. Hän tilasi Amazonista kaikki 44 osaa jotain 70-luvulla kirjoitettua erinomaista saksalaista scifisarjaa. Hra K luki ensimmäistä sanakirjan kanssa ja tahkosi kaikki osat lävitse. En kyllä oikein tykkää fantasiastakaan, vaikkakin rakastakin Harry Pottereita ja Maameren tarinoita. Aikaisemmin olisin sanonut, että en tartu romantiikkaan. Olen niin pehmennyt päästäni keski-iässä, että olen alkanut lukemaan romantiikkaakin :)

    Alastalo on lukematta, enkä aio edes kokeilla. Muuten olen kyllä vanhemman suomalaisen "laatukirjallisuuden" lukenut aika kattavasti. 2000-luvun Finlandia palkituista olen lukenut vain suppean osajoukon. Sitä se perhe-elämä on teettänyt.

    Minun ärsyttävät tavat ovat varmasti se, että jätän nykyisin todella paljon kirjoja kesken. Merkkaan ne vielä "paskat kirjat tägäyksellä", vaikka toki kyse voi olla, että vain siinä lukutilanteessa ei kirja kiinnostanut. Toinen tapa on hyppiminen. Jos kirja ei meinaa edetä alan vain pikaisesti silmäilemään sivuja mahdollisimman nopeasti. Harmillisesti tuo pikaselailu toimii e-kirjoissa huonosti. Katselen välillä samalla tavalla tv-ohjelmiakin, rakastan sitä +10s eteenpäin. Kenenkään seurassa en kehtaa tehdä niin. Hra Kepposelle kyllä välillä sanon, että nyt olisi ihan +10s kamaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me jämähdimme väittelyyn Finlandia-palkinnosta joskus vuoden vaihteen tuntumassa. Kävi ilmi, että minä olen lukenut jonkin verran ehdokkaita, mutta todella huonosti palkittuja, mutta olen kunnostautunut tieto-Finlandioiden lukemisessa.
      Lehtori otti lukuhaasteekseen lukea kaikki kaunokirjallisuuden Finlandialla palkitut. Minulle nousi välittömästi tuskan hiki ja kirjallinen nolous😬

      Mä harrastan myös hyppimistä.
      Kirjojen kesken jättämistä en pidä huonona tapana: totta kai saa jättää kirjan kesken jos se on kertakaikkisen tyhmä.

      Poista
  7. Ai että, nyt on kyllä niin mulle sopiva haaste, että pakko ruveta kirjoittamaan heti!!

    Mä myös luen aina takakannen (eikö kaikki tee niin???), jos olet vähän epäilevällä kannalla kirjasta, saatan silmäillä tekstinpätkiä sieltä sun täältä, mutta en kyllä koskaan lue lopusta mitään, en yhtäkään sanaa :)

    Kivaa sunnuntai-iltaa ja kohta alkavaa uutta viikkoa 💗

    VastaaPoista