Maaliskuun luetut

Maaliskuu oli erinomainen lukukuu!

Jos pidät chicklitistä, lue Holly Bournen Teeskentelyä tai Beth O'Learyn Vaihtokauppa!
Jos muistelukset ovat enemmän mieleesi, lue Shepherdin Oikeuspatologin muistelukset.
Jos kaipaat matkoja tai matkalle, lue Kaskelan ja Kontion Vaelluksia Italiassa!



Kuukauden luetut käänteisjärjestyksessä:

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt. Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat. Pitkän asiantuntijauran oikeuspatologiassa tehneen oikeuslääkärin muistelukset. Rujosta aiheestaan huolimatta kiinnostava, kiehtova ja tyylikkäästi kirjoitettu. Ei tullut ahdistusta, ei painajaisia, eikä pahaa mieltä. Kasvukertomus, kertomus yhteiskunnan muutoksesta, kertomus kuolemista. Suosittelen!

 Ripsa Koskinen-Papunen: Ripsaus parempaa elämää. Minun ei pitäisi lukea tällaisia hyvinvointioppaita. Ensin olin ihan innoissani, koska kirjan motto oli kuulemma Yksikin hyvinvoinnin muutos on parempi kuin ei yhtään. Joopajoo. Puolet kirjasta oli liikuntaa ja kuntoilua. Kannattaa hankkia kotiin soutulaite tai crosstrainer, työpäivän mittaan kannattaa lankuttaa aina kun nousee työpöydän äärestä, lisänä muutamat "helpot" kunto-ohjelmat (positiivista: ei pitkänmatkanjuoksua eikä joogaa!). Ruokavaliosta - lautasmalli totta kai ja se että syö vähän mutta hyviä herkkuja. Yllättävää: mindfullnessista vain aukeama, ja aika pitkä pätkä ystävistä ja hyvinvoinnista. Minä ihmettelen aina ja ikuisesti sitä, eivätkö nämä hyvinvointivalmentajat ole missään kontaktissa liikkumattomien ihmisten todellisuuden kanssa? On ihan erilaista tehdä yksi pieni muutos jos taustalla on koko elämän jatkunut liikuntaharrastus; voi vain laajentaa valikoimaa. Mutta jos liikunta kerta kaikkiaan eri syistä on vastenmielistä, jos erityisen vastenmielistä on ryhmäliikunta ja aivan ylitsepääsemätöntä ajatuskin kuntosalityyppisestä harjoittelusta - niin sitten syötetään sitä samaa soopaa sivutolkulla? Jos liikkumattoman ihmisen pitää tehdä pieni liikunnallinen muutos, se on kävely. Ei vaadi erityisiä varusteita, ei tarvitse miettiä osaako ja meneekö liike oikein. Jos pitää tehdä yksi pieni muutos ruokavaliossa, se on yksi porkkana (tai banaani) lisää päivän aterialle, ei se että napostelenpa tässä raikkaita omenanlohkoja suklaan sijaan. 

Beth O'Leary: Vaihtokauppa. Melkein kolmikymppinen Leena romahtaa töissä ja joutuu sapattivapaalle. Hänen isoäitinsä Eileen yrittää löytää elämänkumppania pienestä kotikylästään. Naiset päätyvät vaihtamaan asuntojaan ja elämiään kahden kuukauden ajaksi: Leena muuttaa isoäidin kotikylään ja ottaa hoitaakseen kylän naapurustonvalvontakomitean ja toukojuhlat, isoäiti Eileen alkaa järjestää Leenan kaupunkilaisystävien elämää. Lempeä ja leppoisa hyvänmielen kirja; tietysti tapahtumat ovat ennakoitavissa, ja loppuratkaisu on työnnetty kirjan viimeisille sivuille, mutta ihanan lempeää stressinpoisto-chicklitiä silti. Pidin enemmän kirjailijan ensimmäisestä kirjasta, mutta tämäkään ei pettänyt, kun sen säästin viikonloppulukemiseksi.

 Elina Kilkku: Vaimovallankumous. Annilla on unelmien mies ja pää täynnä romanttista komediaa. Kun unelmien mies kosii unelmatyyliin, Anniin iskee paniikki: tässäkö tämä on? Matka ystävän luo New Yorkiin, tuohon romanttisten elokuvakohtausten loputtomaan lähteeseen saa Annin tarkastelemaan parisuhteen konventioita ja omaa suhdettaan parisuhteeseen. Tarina on hauska ja elokuvamainen, romanttisten komedioiden ystävä saa taatusti vielä enemmän irti bongaillessaan elokuvia ja kuvauspaikkoja. Hauskuudestaan huolimatta kirja kiersi välillä kehää, osa sivuhahmoista oli oudon irrallisia ja loppukohtaus piinallisen pitkitetty, vähemmälläkin alleviivaamisella olisi ymmärtänyt. Toisaalta kirja oli klisheistä elokuvaa mukavasti parodioiva ja kritisoiva ja kohtausten hengästyttävyys sekä Annin pakkomielteenomainen tapa elää kaikki elokuvan kautta, oli kiehtovaa. Kirja oli mukavan hauskan leppoisa välipala, sopii varmaan vielä paremmin romanttisten elokuvien ja tv-sarjojen kuluttajille, itselleni jotkut viittaukset jäivät vähän tyhjiksi.

 Ryder Carroll: Bulletjournal-metodi. Jäsennä menneisyytesi, järjestä nykyisyytesi, suunnittele tulevaisuutesi. Bujoilemalla voit organisoida elämäsi selkeämmäksi. Luin tämän kirjan uudestaan, koska viime aikoina on ollut sellainen olo, ettei elämä aivan ole omassa hallinnassani. Tässä metodissa on paljon hyvää, mutta myös paljon sellaista, jota en koe omakseni. Kirjan lukeminen auttoi tällä kerralla (ainakin hetkellisesti) järjestämään opiskeluihin liittyviä asioita.

Markku Kaskela, Tomi Kontio: Vaelluksia Italiassa. Kokoelma eri henkilöiden muistoja erilaisilta vaelluksilta Italiassa: jalkapatikkaa vuoristossa, flaneerausta kaupungeissa, matkailuautoilua Sisiliassa. Ihanat kuvat, ihanat tarinat! Erityisesti Täydellinen päivä Roomassa oli kertakaikkisen täydellinen. Rentouttava nojatuolimatka Italiaan, lue tämä! 

Donna Leon: Perintöprinssi. Brunettin appiukko, kreivi Falier, pyytää Brunettia tutkimaan ystävänsä outoa adoptiopäätöstä. Kreivin ystävä on päättänyt adoptoida nuorukaisen, kreivi epäilee ystävänsä motiiveja ja adoptoitavaa aikuista. Äkilliset kuolemat johtavat murhatutkimuksiin. Brunetti-tarinoissa aina parasta ovat miljöö ja ruuat. Tarina itsessään oli kevyt perusdekkari, ei liian pelottava. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä horjuvampia hahmojen menneisyydet ovat, ehkä kirjoittaja ei itse muista, mitä kaikkea on hahmoistaan kertonut.

Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla. Pidän realityproosasta valtavasti; erityisesti näistä erilaisista vuoden projekteista. Tämänkin kirjan olen lukenut useampaan otteeseen, ja nyt lainasin sen vastapainoksi tuolle Attenboroughille. Tämä kirja nimittäin innostaa ja inspiroi minua ihan toisella tavalla miettimään ekologista elämäntapaa ja omia valintojani. Beavan ja hänen pieni perheensä päättävät elää mahdollisimman ekologista elämää keskellä suurkaupunkia: se tarkoittaa pikaruokakulttuurin hylkäämistä ja siirtymistä lähiruokaan, rappusten ja polkupyörän käyttämistä hissin ja joukkoliikenteen sijaan, ja äärimmillään sähköjen katkaisemista asunnosta. Kirjoittaja vie ekologisuutensa kiehtovalle ja haastavalle tasolle ja saa minut kerta toisensa jälkeen pohtimaan omaa (laiskanlötkeää) elämääni. Jokainen lukukerta myös nostaa uuden näkökulman esiin tästä kirjasta, tällä kertaa havahduin kirjoittajan esilletuomaan ajan ja seurallisuuden lisääntymiseen valintojen seurauksena. Kirjoittajan ekoelämä muutti hänen oman elämänsä läsnäolevammaksi, sosiaalisemmaksi ja toi hänelle enemmän aikaa arkeen.

David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta. Attenborough'n testamentti maapallon pelastamisen puolesta: 1900-luvulla tapahtuneet ja 2000-luvulla jatkuneet muutokset kulutuksessa ja energiankäytössä ovat syösseet maapallon tämänhetkiseen kohtalontilaansa. Koin että tätä kirjaa ei oltu kirjoitettu  yksittäiselle lukijalle vaan yhteisöille ja organisaatioille. Henkilökohtaisesti en syttynyt ilmastoa ja maapalloa puolustaviin tekoihin tätä kirjaa lukiessani, vaan itseasiassa vähän pitkästyin. Olisin mieluusti lukenut Attenborough'n vaiheikkaasta urasta, hänen tekemistään töistä ja ympäristöistä joihin hän on päässyt työnsä kautta ja sitä kautta syttynyt asialle. Olisin halunnut innostua ja voimaantua, nousta ilmastotaistelijoiden joukkoon, mutta ei. Toivon että joku muu innostuu kirjasta enemmän, minun piti tehdä kirjastoon paikkovaraus sellaiselle ilmastokirjalle, jonka tiedän puhuttelevan.

Holly Bourne: Teeskentelyä. Kolmikymppinen April etsii parisuhdetta mutta kokee jatkuvasti tulevansa miesten lyttäämäksi. April päättää muuttua Greteliksi, naiseksi jonka yli ei kävellä. Teeskentelemällä ja muuttumalla Greteliksi hän tutustuu mukaviin miehiin, tuntee hallitsevansa tilannetta ja kokee pääsevänsä niskan päälle parisuhteessa. Taustalla on Aprilin kokemus parisuhteessa tapahtuneesta raiskauksesta, ja tarina on kertomus matkasta kohti toipumista. Bourne kirjoittaa vahvasti, rohkeasti ja kaunistelematta vaikeasta aiheesta: suostumisesta, naisen oikeudesta omaan kehoonsa, oikeudesta hallita ja ottaa oma tilansa, ja myös mielenterveydestä.
Näitä kolmikymppisten deittailusta kertovia kirjoja lukiessani mietin usein myös deittailun vaikeutta: onko se oikeasti nykyään noin vaikeaa, onko se todellakin niin kimurantti peli kuin useissa tarinoissa annetaan ymmärtää, ja onko todella niin että näillä deiteillä nainen haluamattaankin joutuu suostumaan rooliin johon ei ehkä halua. 
Kirjan aihe oli vaikea, ja siksi lukeminenkin eteni hitaammin: halusin rauhassa pohtia kirjan teemaa.  

 Emma Ollila: Bujoilijan inspiraatiokirja. Kaipasin luovuudelle ja näpertelylle vähän boostia, lainasin bujo-kirjoja. En ollut lainkaan tämän herttaisen inspiraatiokirjan kohdeyleisöä, minulle muistikirjat (joita ei oikein bujoiksi voi kutsua) ovat kyllä värikkäitä sekalaisten juttujen kokoelmia, mutta en jaksa tekstailla ja suunnitella näin kauniisti. En innostu tsemppilauseista enkä trackereista, mutta kirjan suloinen visuaalisuus lohdutti minua parina unettomana yönä. Kirja oli mukava kokoelma ohjeita bujoharrastuksen aloittamiseen. 

Donna Leon: Anteeksiannon houkutus. Luulin lainanneeni upouuden suomennoksen, mutta saman tien aloitettuani tajusin että olen lukenut kirjan jo aikaisemminkin. Olin lainannut upouuden pokkaripainoksen aiemmin julkaistusta kirjasta! Tässä kirjassa rikos on jotenkin vähän ohut ja sekavakin: Brunettin luo tulee tuttu nainen kertomaan epäilyistään, kohta naisen mies löytyy pahoinpideltynä kadulta - miten tapahtumat kuuluvat yhteen? Ja questurassa on tietovuoto - kuka on syyllinen ja miksi? Kuten aina, nautin Brunettin seurassa leppoisasta nojatuolimatkasta Italiaan, hyvästä ruuasta ja juomasta ja Brunettin perheestä. Mukava viikonlopun ajanviete.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

*
32/31 (vai miten tämä ajanlasku nyt tästä eteenpäin oikein menee?)
Kerro mulle hyvä kirjavinkki; lukemattomien kirjojen pino on kohta alle metrin korkuinen 😬

7 kommenttia:

  1. Apua... ammatillinen minä, vaikkakin juuri lomautunut, otti tämän haasteena. Hmm, joko luit Eberlenin toisen Sinä vain -kirjan?

    Sitten mun pinosta löytyy randomit (joita siis en ole etukäteistsekannut) Emma Jane Unsworthin Aikuiset sekä Sofia Pekkarisen Luna 2.0.

    - Mahtava loma edessä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuiset on tulossa luokseni :)
      Muut täytyy laittaa tutustumislistalle!

      Poista
  2. Oishan sitä voinut jotain vakavampaakin ehdotella? Joko oot lukenut Nina Wähän Perinnön?

    VastaaPoista
  3. Jokos olet lukenut Sajaka Muratan Lähikaupan nainen -kirjan? Se on itselleni tähän mennessä vuoden paras löytö minulle uusien kirjailijoiden saralla ja toivon, että Muratan kirjoja suomennetaan lisää. Jessica Fellowesin Mitford-trilogia osoittautui myös ihan viihdyttäväksi (osuu jonnekin chicklitin ja dekkarien välimaastoon). Ari Turusen Mulkerot oli karusta aiheestaan huolimatta mielenkiintoista luettavaa. Itse olen pitänyt myös Liu Cixinin Muistoja maasta -trilogiasta, mutta sinulla ei ole tainnut lukulistoissa scifiin kallistuvia kirjoja juurikaan olla? Toivottavasti sait tästä lukuideoita kiitoksena niistä vinkeistä, joita itse olen löytänyt sinun blogisi kautta. -q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähikaupan nainen on tuttu, ja siitä pidin, muut täytyy laittaa tutustumislistalle, kiitos!

      Poista
  4. Kiitos tästä: "Minä ihmettelen aina ja ikuisesti sitä, eivätkö nämä hyvinvointivalmentajat ole missään kontaktissa liikkumattomien ihmisten todellisuuden kanssa? On ihan erilaista tehdä yksi pieni muutos jos taustalla on koko elämän jatkunut liikuntaharrastus; voi vain laajentaa valikoimaa." #word

    Kiitos, ja olen niin samaa mieltä. Valoisaa pääsiäistä <3

    VastaaPoista