helmikuun luetut

 Helmikuu oli hyvä lukukuukausi sopivassa suhteessa erilaisia kirjoja. Äänikirjoja listalla on valtava määrä: kolmestatoista kirjasta peräti 4!

Suosittelen Anna-Stina Nykäsen ensimmäisen koronakevään kolumneja Yksin kotona, Laura Frimanin Taukoa ja Ismo Leikolan Suo, kuokka ja Hollywoodia.
Sekä kaikille Yönaisten ystäville Nellie Blyn Maailmanympärimatkaa!

Arviot alla; ja koko vuoden luetut TÄSSÄ

 Tuija Lehtinen: Mirkka ja Masan yksityinen juttu. #tuijalehtismaratoni jatkuu. Piti ihan oman mielenrauhan vuoksi hypätä jälleen huolettomaan nuortenkirjallisuuteen. Tässä tarinassa Ahosen perheen nuorimmainen, lukioikää jo lähestyvä Masa etäseurustelee ja kipuilee kasvunsa kanssa. Muutamakin asia on maailmassa tämän kirjan ilmestymisen jälkeen (1993) muuttunut: sanastosta löytyy selkeästi nykyään poliittisesti epäkorrekteja sanoja, vielä hyvin neutraalissa yhteydessä. Ravintoloissa on ollut erilliset puolet tupakoiville ja tupakoimattomille. Olemme haarukoineet Ahosen perheen kotikaupungin jonnekin Jyväskylän liepeille. Nopealukuinen hyvänmielen nuortenkirja sopi tähän hetkeen oivallisesti.

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä. Nellie Bly oli 1880-luvun lopun newyorkilainen naistoimittaja, tutkivan journalismin ensimmäisiä airuita. Matkailijana Nellie on suomalaiselle lukijalle luultavasti tullut tutuksi Mia Kankimäen Yönaisista tai Päivi Laitisen Reissunaisista. Bly ehdotti päätoimittajalleen, että hän pyrkisi alittamaan Jules Vernen fiktiivisen matkailijan, joka oli kiertänyt maailman ympäri 80 päivässä. Huikea nuori nainen: hän lähti matkaan parin päivän varoitusajalla, teetti itselleen vain yhden puvun päivää ennen lähtöä, ja matkusti pelkillä käsimatkatavaroilla. Nellien päiväkirjatyyppinen raportti matkasta on ilmestynyt suomeksi syksyllä 2021. Tarina on pirtsakka - mitään muuta sanaa siitä ei voi käyttää. Toki ennakkoluuloineen, sanavalintoineen, näkökulmineen myös aikakautensa tuote, mutta ehdottomasti pirtsakka. Tietynlainen joutilas yläluokkaisuus kuultaa läpi päiväkirjan, ja Nellien havainnot ovat välillä outoja, välillä oivaltavia ja koko ajan valtavan hyvätuulisia (silloinkin kun hänellä särkee päätä ja ihmiset ärsyttävät). Tyyli toi mieleeni vanhat tyttökirjat, ja se lisäsi lukukokemuksen viehätystä. Lukusuositus, mutta vain jos kykenet lukemaan raportin aikakautensa tuotteena. 

Tuija Lehtinen: Maria. Naistenlehtien maailmaan sijoittuva tarina Noorasta saa jatkoa - samoin kuin #tuijalehtismaratoni. Tämän päivän vinkkelistä katsottuna vähän vaisu jatko-osa Nooran kertomukselle. Tarinassa on paljon viitteitä tuon aikakauden julkkiksiin; mietimme siskon kanssa, ketä laulajaa tarinan Marianne edustaa. Missille ja mäkihyppääjälle esikuvat löytyivät vaivatta. Tällaisissa kertomuksissa nämä viittaukset omaan aikakauteensa ovat yhtäaikaa hauskoja ja haastavia: aikakauden lukijalle ne ovat hauskoja havaittavia, näin jälkikäteen turhat julkkikset unohtuvat nopeaakin nopeammin, ja kertomuksesta katoaa yksi elementti. Totesimme siskon kanssa, että nyt jos koskaan tarvitaan juuri näitä hömppäkirjoja, jotka vievät ajatukset hetkeksi aivan muualle - toisenlaiseen aikaan ja paikkaan.

 Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona. Kuuntelin äänikirjana Hesarin toimittajan Anna-Stina Nykäsen itsensä lukemia kolumneja ja esseitä ensimmäiseltä koronakeväältä. Näissä oli lämpöä, huolta, huumoria, asiaa, painavampaa asiaa, surua, leppeyttä - kaikkea sopivassa suhteessa. Nautin kuuntelemisesta, palasin itsekin muistoissani ensimmäiseen koronakevääseen, ja yllätyin omien kirjoitusteni sävystä. Paluu muisteluihin teki yllättävällä tavalla hyvää. Vähän itkeätihustin kirjan loppumetreillä. Lämmin suositus - ja jos saat käsiisi äänikirjan, kuuntele se.

Jan Jalutsi: Ammattina vankikarkuri. Kroonisen vankilastakarkailijan muistelukset 1980-2000 lukujen suomalaisesta vankilamaailmasta. Sujuvasti etenevä kertomus.

Regina Rask: Jouluihminen. Tavaratalon somistajana työskentelevä keski-ikäinen Eeva on todellinen jouluihminen. Työssään hän odottaa eniten jouluikkunan rakentamista, ja kotona taas hän alkaa valmistella uutta joulua heti joulun jälkeen. Täydellisen, kaikkien aikojen ihanimman joulun tavoittelu on hänen elämänsä sisältö ja keskipiste siinä kohden, kun avioliitto tuntuu väljähtyneeltä, lapset ovat kasvamassa aikuisiksi, työpaikalla hiertää ja omat vanhemmat keksivät omia tempauksiaan. Joulun rakentaminen on arkielämän puitteiden korjaamista, ehostamista, ja toisaalta sisällön hakemista omaan elämään. Edes jokin asia maailmassa on siten kuin Eeva haluaa, hallittavissa ja luotavissa kauniiksi - vai onko? Olen lukenut tämän kirjan joitakin vuosia sitten, ja nyt kuuntelin äänikirjana. Tarina itsessään on hyvä ja samastuttava, pidän Raskin henkilöistä ja hänen kirjoistaan. Äänikirjan lukijasta en valitettavasti pitänyt, ja se harmitti pitkin matkaa. Kuuntelu myös venyi - koska lukija ei houkutellut kuuntelemaan, kirja jäi pariin kertaan kesken. Palasin siihen kuitenkin aina uudestaan, kun halusin muistaa, kuinka tarina päättyy. Äänikirja.

Reijo Ruokanen: Tahdolla maailman ympäri - Ari Huuselan tarina. Huusela on ensimmäinen suomalainen ja pohjoismainen yksinpurjehtija, joka on osallistunut Vendée Globe -purhjeduskisaan (2020-2021), ja tullut vielä maaliinkin. Kirjassa kerrotaan Huuselan tarina. Jostain syystä pidän purjehduskirjoista. En ole koskaan edes ollut purjeveneessä, enkä varsinaisesti haaveilekaan siitä, joten purjehduksen maailma on todella vieras. Luen kuitenkin purjehdusseikkailuista mielelläni. Huuselan tarina on kuvaus melko vaatimattomista oloista startanneen miehen matkasta kohti suureen purjehduskisaan osallistumista. Kirja keskittyy kilpapurjehdukseen; lukijalle jää vähän epäselväksi, millaista roolia purjehtiminen ylipäätään näyttelee Huuselan elämässä. Tarinassa keskitytään nimenomaan kilpailuihin ja niihin valmistautumiseen. Parhaita purjehduskirjoja ovat sellaiset, jotka on kirjoittanut seilori itse: näissä tulee kuuluville ilo, intohimo ja seikkailu. Tämä kirja on tässä mielessä valitettavan ulkokohtainen: valmistautumisista, kisoista, elämästä kyllä kerrotaan, mutta itse ihmisestä saa hyvin niukan otteen. Kiehtova tarina silti, ja kunnioitettava suoritus!

 Judy Leigh: Suurenmoinen irtiotto. Olen lukenut tämän kirjan perinteisessä muodossa vuosi-pari sitten, ja pidin siitä. Tarinassa leskeksi jäänyt Evie on muuttanut vähän huomaamattaan ja tahtomattaan vanhusten hoivakotiin, joka lannistaa hänet tyystin. Yhtenä päivänä hän kävelee ulos hoivakodista ja päätyy seikkailuun: ensin hän ajautuu Dublinista Liverpooliin ja sieltä jo kohta Ranskaan. Yhden iltapäivän pieni shoppailuretki muuttuu suurenmoiseksi irtiotoksi. Se huolestuttaa Brendania, Evien poikaa. Brendanilla on ongelmallinen äitisuhde, ongelmallinen parisuhde ja ongelmallinen työtilanne. Roadtripissä vuorottelevat Evien ja Brendanin kertomukset, aikomukset ja tulevaisuuden suunnitelmat. Tämä toimi äänikirjana jopa paremmin kuin luettuna, pidin - ja suosittelen. Äänikirja.

 Tuija Lehtinen: Onnentyttö. Lehtimaailmaan sijoittuva kertomus Noorasta, jonka rikas isoäiti asustelee Nizzassa. Noora tekee toimittajan töitä, vaikka voisi elellä perintörahoillaan. Nooran elämästä kadonnut isä ilmestyy sekoittamaan pakkaa, ja samoin tekee talkshow-juontaja Jarre. Yläluokkaisemmissa piireissä huiteleva Noora kiertelee taidenäyttelyissä ja oopperassa, vierailee Nizzassa ja kirjoittaa lehtijuttuja. Tästäkin vähän jo aika ajanut ohi. #tuijalehtismaratonin nopeaa luettavaa.

 Tuija Lehtinen: Ruusunnuppu. Kiinteistövälittäjä Linda yrittää myydä pieniksi asunnoiksi pilkottua, ränsistynyttä kartanoa. Talon asukkaat pistävät hanttiin minkä kerkeävät ja mieshuoliakin riittää. #tuijalehtismaratonia jälleen, aika on vähän ajanut tästä kirjasta ohi, nopeaa luettavaa kylläkin. Pohdimme siskon kanssa, sijoittuvatko tämän kirjan tapahtumat Vaasaan?

 Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti - torstain murhakerho -mysteeri. Seniorikylän nelikko päätyy ratkaisemaan kahdesti kuolleen miehen ja kadonneiden timanttien mysteeriä. Olin kokonaan unohtanut nelikon jäsenten ominaisuudet ja luonteet: kesti melkein kolmanneksen kirjasta ennen kuin pääsin kunnolla tarinan kyytiin. Seikkailu oli riittävän letkeä, ei liian pelottava, ja sopivasti hyväntuulisia käänteitä sisältävä. Puoliharmittomasti höntyilevä nelikko on sympaattinen (mutta helposti unohdettu, kuten huomasin...) etsiväjoukkio ja sivuhenkilöissä on riittävästi luonnetta. Mikään suuri suosikkini tämä torstain murhakerho ei ole, mutta letkeää viikonloppulukemista kumminkin. Olisi ehkä toiminut äänikirjana paremmin, jos vielä tulee uusia osia, saatan testata nimenomaan äänikirjaa. 

Laura Friman: Tauko. Jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin. Vaateshoppailuaddiktiosta (?) kärsivä toimittaja Friman päättää lopettaa vaatteiden ostelun vuodeksi. Lyhyt, päiväkirjamainen muistelus ensimmäiseen koronavuoteen ja shoppailemattomuuden tuskaan. Hyväntuulinen, mukavan pisteliäs ja itseironinen päiväkirja pohtii shoppailua, sivuaa vaatetuotannon eettisyyttä, raapaisee kehonkuvaa ja vaatteiden varaan rakentuvaa itsetuntoa, ja hiukan haastaa pohtimaan myös omaa kulutuskäyttäytymistä. Kirja kertoi vähemmän vaatteista ja enemmän ihmisenä olemisesta, siitä minkä varaan itseään rakentaa, millaisilla mielikuvilla haluaa ylläpitää itseään ja pohtii, ovatko ne mielikuvat muiden mielestä totta. Mietiskelin omaa vaatteiden ostokäyttäytymistäni (aika vaatimaton) ja myös sitä, onko minulla vastaava heikko piste jossain muussa tuoteryhmässä kuin vaatteissa. Olisin lukenut tätä kirjaa pidemmästikin.

Ismo Leikola - Angelika Leikola: Suo, kuokka ja Hollywood. Stan up -koomikko Ismo Leikolan kertomus Amerikan ihmemaan valloituksesta: millaista on työskennellä Hollywoodissa, miten suomalainen asettuu Amerikkaan, mitä eroa on amerikkalaisella ja suomalaisella kulttuurilla, entä työkulttuurilla? Letkeä, polveileva ja poimuileva kurkistus koomikon elämään ja työntekoon Yhdysvalloissa. Teini suositteli minulle tätä äänikirjana, ja pienellä jonottamisella onnistuin sen saamaan kirjastosta. Nautin Leikolan polveilevan-jutustelevasta tyylistä ja aloin sureksia kirjan loppumista jo siinä vaiheessa kun olin vasta puolivälissä. Letkeää ja leppoisaa kuunneltavaa, ei ehkä olisi toiminut perinteisen kirjan formaatissa yhtä oivallisesti, oli sen verran jutusteleva tarina. Leikolan vallattoman viehättävä ajatustapa hykerrytti, kaipaan Ismoa työaamujeni kävelyseuraksi! Äänikirja.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)