valo, ilo ja toivo

 Asumme kerrostalossa, kahden lapsiperheen välissä.

Meidän yläkerran perhe on musiikkiperhe, soittelevat pianoa aina välillä. voisivat soittaa paljon enemmänkin ja laulaa myös

Yhtenä päivänä tällä viikolla piano soitti aivan ihanaa kappaletta. Se oli juhlava ja valoisa ja kaunis.
Oikein pysähdyimme kotona asuvan nuoren kanssa kuuntelemaan sitä.
Ihan hiljaa istuimme ja kuuntelimme niitä juhlavia, kauniita sävelkulkuja.

Muutamaa päivää myöhemmin näin yläkerran naapurin hississä ja sanoin että teillä soitettiin pari päivää sitten jotain aivan ihanaa kappaletta, mikä se mahtoi olla. oli niin kaunista että ihan pysähdyttiin kuuntelemaan.

Naapuri mietti hetken ja sanoi että joo mä soitin Ukrainan kansallislaulua, se on todella kaunis.

Minä sanoin että voisin vaikka kuunnella sitä uudestaankin.

Sitten juttelimme kaikkea muuta ja menimme kumpikin omaan kotiin.

Kerroin nuorellekin keskustelusta.

Illansuussa teimme lähtöä saunaan kun nuori yhtäkkiä huusi että nyt se soittaa sitä!

Jähmetyimme ihan paikoillemme ja kuuntelimme sitä juhlavaa, valoisaa, toiveikasta, kaunista kappaletta keskellä meidän tavallista arkea.

Ensimmäisen kerran koko aikana ajattelin sota-ajatuksen alusta loppuun.
Ajattelin niitä ihmisiä ja sitä, että milloin seuraavaksi mahtavat valo, ilo ja toivo soida niissä kaupungeissa.