Maaliskuun luetut

Jotenkin maaliskuu oli vähän haparoiva lukukuu. Aloitin monia kirjoja, mutta luin niistä harvoja loppuun asti.

Jouluinen Kirsikoita ja joulun taikaa oli suloinen satu, ja Saarikosken koronapäiväkirjat miellyttivät myös.  Muuten koko kuukausi olikin vähän tasapaksu lukukuukausi.




Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa. Kertakaikkisen suloisen jouluinen satu! Historiallisen hurja lumimyrsky höykyttää Britteinsaaria, tyhjilleen jääneeseen majataloon myrskyn laantumista odottamaan pelastautuvat  Charlie ja Robin, jotka olisivat halunneet hemmottelulomalle Skotlantiin, Luke ja Bridge, joiden pitäisi allekirjoittaa avioeropaperit ja Jake ja Mary, työmatkalla. Tässä kirjassa on ihanasti sadunomaisuutta ja taikaa, ei liian helppoja ratkaisuja (vaikka tietysti onnellisia loppuja!) ja mukavasti lunta ja joulua. Tulin hymyileväisen hyvälle tuulelle tätä lukiessani. Jos päätät lukea, muista että tämä on satu!

Nita Prose: Huonesiivooja. Sosiaalisesti lukutaidoton, isoäidin kasvattama Molly työskentelee hienostohotellissa huonesiivoojana. Työvuorollaan hän löytää hotellin arvostetun vakiasiakkaan kuolleena - ehkä murhattuna - ja joutuu itsekin epäilyksenalaiseksi. Mollyn kirjaimellinen tapa tulkita maailmaa ja kyvyttömyys tunnistaa muiden ihmisten tunteita, aikomuksia tai tarkoitusperiä ovat kirjan ytimessä. Tarina käynnistyi mielestäni hitaasti, ja minua häiritsi se, kuinka päähenkilö tuli jatkuvasti muiden ihmisten hyväksikäyttämäksi. Kirja on näkynyt paljon somessa, mutta oma lukukokemukseni jäi jotenkin vaisuksi. Kirjan loppupuolen muutamat yllättävät käänteet pikemminkin häiritsivät kuin ilahduttivat: kirja on rakennettu dekkarityyliseksi, enkä pidä viimeisten sivujen hovimestari on syyllinen -tyyppisistä käänteistä, joissa lukijalta on piilotettu, peitetty tai salattu jotain tarinan ratkeamisen kannalta olennaista. Tarina etenee sujuvasti, päähenkilö herättää myötätuntoa. Ei ollut aivan minun kirjani.

Helena Kaartinen: Arvioitu lentoaika. Lähes 40 vuotta lentoemäntänä työskennellyt Alisa alkaa pähkäillä eläkesuunnitelmia, pohtii ikääntymistä, ammattiminää, asiakaspalvelua ja omaa tilannettaan. Selvästi omakohtaisen fiktion vahvuuksia ovat kohtaamiset työssä ja vapaa-ajalla, kirjan tyyli on runsas ja kuvaileva ja kaikesta kuuluu läpi kirjoittajan rakkaus ammattiinsa ja työhönsä. Kuuntelin äänikirjana, eteni vähän hitaasti. Pidin kirjan verkkaisesta tyylistä, pohdiskeluista ja kohtaamisista, muistutti nuorena lukemaan Lotta lentoemäntä -sarjaa. Äänikirja.

 Christina Hunger: Kuinka Stella oppi puhumaan. Pienten lasten puheterapeutti Christina Hunger puolisoineen hankki koiran, ja alkoi miettiä, voisiko koiran opettaa kommunikoimaan kommunikaatiotaulun avulla. Hän äänitti Stella-koiralle painikkeita, joissa ydinsanoja ("ulos", "ruokaa" "leikitään") ja alkoi soveltaa koiranpentuun samoja kommunikaation mallittamistapoja kuin vastaanotollaan käyviin lapsiin - tulokset olivat ihmeellisiä ja odottamattomia. Mielenkiintoinen, hyväntuulinen ja vetävästi kirjoitettu kirja kertoo kielenkehityksestä, puhumaanoppimisesta ja koirankoulutuksesta vähän erilaisesta näkövinkkelistä. Aloimme kotona pohtia, voisiko kommunikatiivisemman kissamme opettaa myös käyttämään painikkeita. Letkeää luettavaa kielestä ja koirista.

Tuija Lehtinen: Samppanjataivas. #tuijalehtismaraton ja naistenlehtimaailmaan sijoittuvan Noora-sarjan viimeinen osa. Vähän löyhä ja ajasta jäänyt jatko-osa, kuitenkin kepeää ja vaivatonta luettavaa näissä päivissä, joissa ajatukset eivät millään meinaa pysyä radallaan. Herttaista hömppää.

Tuija Lehtinen: Mirkka, Masa ja uudet tuulet. #tuijalehtismaraton edelleen. Mirkka-sarjan viimeinen osa, sympaattinen päätös ihanalle nuortenkirjasarjalle. Palasin hyreksyttäviin nuoruusfiiliksiin ja muistoihin - vaikka olenkin kirjan ilmestyessä ollut jo ihan oikeasti aikuinen. Tykkään kirjan ajankuvasta: Ryhmiksen Romeo ja Julia, ensimmäiset naiset intissä, kännykkänolous (kyllä, joskus podettiin kännykän soimisesta aiheutuvaa noloutta!)

Susanne Valkeakari, Petteri Korkala: Löydä liikunnan ilo. Liiku omalla tyylilläsi. Vähän toisenlainen näkökulma ja lähestymistapa liikuntaan. Tässä kirjassa ei ole yhdenyhtä kuntosaliohjelmaa, ei sitä pakollista lenkki-punttisali-jooga -ehdotusta, eikä mitään muutakaan liikuntaohjelmaa. Kirjassa opetetaan tunnistamaan oma liikkujatyyppinsä, näkemään tämän tyypin vahvuudet ja mahdolliset esteet liikunnallisen elämäntavan tiellä ja opastetaan löytämään oikea, omalle itselle sopiva lähestymiskulma liikuntaan ja nimenomaan liikunnalliseen elämäntapaan. Itse olen fiilistelijä (tosin liikun mieluiten yksin ja itsekseni), ripauksella organisoijaa (outo yhdistelmä!). Huomaamattani olen monia kirjan ohjeita noudattanutkin; nyt vain nämä koronavuodet veivät uimahallin elämästäni lähes kokonaan, ja se on vaikuttanut ikävällä tavalla. Haen takaisin sitä iloa, ja tästä kirjasta oli kyllä siinä apua. 

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat. Kuuntelin äänikirjana tämän joskus vuosia sitten lukemani aika raadollisen kuvauksen synnytys- ja naistentautilääkäriksi opiskelevan ja erikoistuvan Adamin muistelukset. Brittiläinen terveydenhuoltojärjestelmä on lääkäriä kohtaan aika armoton koneisto, osa päiväkirjaotteista on surullisia, osa raadollisia, osa hykerryttävän hauskoja. Pohdituttavaa kuunneltavaa nyt kun yksi nuoristani opiskelee kätilöksi. Äänikirja.

Jill Mansell: Kolme ihanaa asiaa sinusta. Tämä on niitä kirjoja, joita on suloista lukea, mutta jotka unohtuvat samoin tein kun sen kädestään laskee pois. Hallie on rakastunut ja kuolettavan sairas. Flo on kuolettavan rakastunut, mutta rakkautta varjostaa poikaystävän sairaalloisen hallitseva sisko. Tashan poikaystävä on seikkailu-urheilija, Tasha ei. Alusta asti on selvää, että jotenkin polut risteävät - mutta kuinka? Herttainen, suloinen, nopealukuinen, mutta ei jättänyt ainakaan minuun mitään muistijälkiä; kun aloin paria päivää myöhemmin kirjoittamaan tätä arviota, en muistanut edes päähenkilöiden nimiä, enkä kunnolla sitäkään, mitä kirjassa tapahtui. Lue aivot narikkaan -hetkellä. 

 Saska Saarikoski: Poikkeustilassa. Koronapäiväkirja. Sain kirjavinkin hehkutettuani Anna-Stina Nykäsen koronakevään 2020 kolumneja. Saarikoskella on hänelläkin ollut koronapalstansa samaan aikaan Hesarissa. Saarikoski ei millään muotoa kuulu suosikkitoimittajiini, mutta kuten Nykäsen, myös Saarikosken koronapäiväkirjassa on jotain hyvin lohdullista. Ehkä aikaa on jo kulunut riittävästi. Tuntui hyvältä lukea näitä kolumneja, muistella, palata mielessään ensimmäiseen koronakevääseen. Ja muistaa myös tässä hetkessä ja ajassa, että ehkä jonain päivänä selailemme näiden päivien muistiinpanojamme; terästäydyin taas (Saarikosken innoittamana!) päiväkirjaamisessa. Mietin, miten tärkeää on, että monet - ja mieluusti juuri toimittajat - kirjoittavat historian kynnyksellä päiväkirjoja ja julkaisevat niitä. Haastattelut, näkökulmat, toimituksellinen ote ja silti myös henkilökohtaisuus, ihmisyys ja lähelletuleminen ovat osa meidän kaikkien yhteistä muistia ja muistoja.

Donna Leon: Pimeillä vesillä. Uusin suomennettu Brunetti-dekkari. Olen lukenut tämän dekkarin jo kertaalleen alkuperäiskielellä. Viime vuosina venetsialaispoliisin rikokset ovat enenevässä määrin pyörineet ilmastonmuutoksen ja ympäristörikosten ympärillä; niin myös tämä tarina. Kuoleva nainen haluaa viimeiseksi puhua poliisille, ja onnistuu antamaan Brunetille vain häivähtäviä vinkkejä mahdollisesta rikoksesta. Kreivitön ja viinitön (?!) kertomus vei minut hetkeksi liian hiostavaan Venetsian kesään, pohtimaan turistikaupunkien tilaa. Pidän Leonin dekkareista: ne eivät ole liian pelottavia tai hurjia, niissä on aina hyvää ruokaa ja kauniit maisemat. Ihminen tarvitsee juuri sellaista.

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on. Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat. Hetkittäin jopa makaabereita muisteluksia jouluajan päivystysvuoroista synnytys- ja naistentautien osastolla. Kay jätti lääkärinuransa ja ryhtyi kirjoittajaksi ja koomikoksi, nykyinen ammatti yhdistettynä entiseen on poikinut pari hykerryttävää päiväkirjaa. Olen lukenut tämän jo kertaalleen aiemmin, nyt se oli luureissa äänikirjana. En välttämättä suosittele, jos veri ja sisälmykset tekevät pahaa. Äänikirja.

Tuija Lehtinen: Mirkka, Masa ja suuri rakkaus. #tuijalehtismaraton jatkuu. Masa rakastua-pätkähtää kertarykäisyllä ja soheltaa tunteidensa kanssa.  Mirkka väistyy koko ajan sivummas, ja persoonallinen Masa valtaa tilansa. Vähän tyhjä kirja tässä sarjassa, mutta petaa tehokkaasti sarjan viimeiselle osalle tilaa.

Tuija Lehtinen: Mirkka, Masa ja miss USA. #tuijalehtismaraton edelleen. Kaipasimme siskon kanssa huoletonta luettavaa, ja sitähän nämä jo menneen maailman tyttökirjat ovat. Tässä kirjassa Ahosen perheen nuorimmainen, Masa, kärsii alemmuuskompleksista söötin amerikkalaisen vaihtarin rinnalla. Nopealukuista hyvänmielenkirjallisuutta tämäkin. 

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 

muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen) 



2 kommenttia:

  1. Kiitos sinä maailman paras kirjojen vinkkaaja. Helena Kaartinen: Arvioitu lentoaika menee kirjaston jonoon. Iloa huhtikuulle <3

    VastaaPoista
  2. Mikäköhän oikein on, kun mullakin kirjoja on alkanut jäädä kesken. Viimeaikoina ainakin viisi kirjaa on jäänyt kesken, enkä oikein löydä syytä tällaiseen kummalliseen toimintaan. Mä otan sulta vinkiksi nyt tuon Saarikosken päiväkirjan :)

    Intoa huhtikuuhun ja uusiin kirjoihin :D

    VastaaPoista