työstressinillitys

Työnilli: kun tulin elokuussa tähän paikkaan töihin, kysyin edeltäjältäni, että mitä on jäänyt kesken ja mitä pitäisi tehdä ja mitä ehkä on tulossa, hän sanoi iloisesti että ei mitään! 
Minä sitä jo silloin himppasen verran ihmettelin, koska olin vanhassa paikassani käyttänyt kolme viimeistä työviikkoani laatimalla kuukausisuunnitelmia, vuosikelloa ja ohjeita kaikesta siitä mitä pitää hoitaa, millä aikataululla ja mistä löytyy aiempi tieto asiasta. 
Enkä muutenkaan ole ikinä kuullut kenestäkään meidän alan työntekijästä, jolla on työlistalla ei-mitään.


Juupajuu.
Ihan en ole vuottakaan tässä pestissä ollut, mutta ihan on käynyt selväksi että kyllä-on-jotain

Pikkuisen on stressiä pukannut.

Kuluneiden kahden viikon aikana olen ollut järjestämässä neljää suurehkoa tapahtumaa, vähän silleesti ilman mitään pohjatietoa.
Neljä tapahtumaa kahteen viikkoon on minulle ja minusta aika paljon. 

Varsinkin ilman mitään muuta tietoa kuin päivämäärät ja joku epämääräinen kai se vähän niin on ollut, ei me oikeen tiedetä kun oli kulkutauti ja kaikki.

Tosi rohkaisevaa noin yleisesti ottaen yrittää saada aikaan jotain, ja sitten saa palautteena että aina ennenkin kyllä tehtiin .... /kyllä silloin viimeksi oli paljon paremmin...
No kylläpä hyvinkin, mutta tänä vuonna tehdään nyt näin.

Kaikkein masentavin juttu jo aiemmin keväällä oli se, että me ei olla ikinä kuultukaan tästä jutusta, mitenniin pitäisi osallistua.
Siihen tapahtumaan sentään löytyi pohja edelliseltä vuodelta, eivät voineet väittää että olisi ihan vieras tapahtuma.

Kahdessa tapahtumassa jouduin ex tempore juontamaan ja yhdessä meinasin joutua sellaisen halipehmohahmon sisään tuuraamaan.
Näiden tapahtumien välissä oli flunssa.
Yritin osuttaa vapaapäiville, vähän meni yliajalle.

Kaksi tapahtumista oli yhden päivän aikana: toinen aamupäivällä ja toinen illansuussa. 
Niissä kummassakin jouduin niihin juontohommiin.
Vähän oli ääni painuksissa illalla.


Yhdestä tapahtumasta pyysin palautetta.
Puolet vastanneista oli sitä mieltä että oli liian kilpailullista.
Puolet sitä mieltä että vähän lässyä kun ei kilpailtu kunnolla.
Yhden mielestä ei olisi saanut puhua voittajista ja häviäjistä.
Yksi oli sitä mieltä että olisi pitänyt olla pokaali voittajalle.
Ja yhdet olisivat tarvinneet enemmän evästaukoja.
Revi siitä sitten hyvä tapahtuma ensi vuodelle.
Jeepäjee.

Nuhan takia en ole päässyt lenkille ja kevään takia en uimaan, kun halli meni kesätauolle. 
Ainoa mihin olen kyennyt on kutominen ja true crime -podcastien kuuntelu Yle Areenasta. 

Mutta nyt ovat kaikki kevään isot tapahtumat pulkassa, tulevan vuoden suunnittelu aloitettu ja muutenkin olen ihan että jee. tai on elokuussa ja syyskuussa ja lokakuussa muutama juttu
Koska ensi vuonna voin tehdä kaikki semmoisella minun omalla tavallani ja aikataulullani eivätkä pääse yllättämään puskista nämä jutut. 

*

Semmoinen ovela juttu tapahtui että meidän pihassa oli pihatalkoot joihin en osallistunut kun anopilla oli synttärit jotka jäivät kaikkien näiden tapahtumien varjoon hyvä kun muistin edes osallistua koko synttäreihin.

No pihatalkoissa oli ryönälava jolle sai heitellä ryönää. 
Lehtori heitti fillarinsa.

Minä sanoin että saapa nähdä kauanko se siellä on ennen kuin sen joku vie mukanaan.
Lehtori ja Isoveli saivat nauruhepulin että kyllä katuu se uusi omistaja kun fillarista on rikki jarrut ja vaihteet ja ohjaustanko ja renkaatkin kai.
Kun Lehtori sen illalla vei, niin aamulla se jo oli takaisin meidän pyöräsuojassa.

Harkitsin että laitan siihen lapun että ei kannata huoltaa, osta ennemmin uusi.
Ja mietin että olisinko voinut heittää sen uudestaan roskalavalle.

Nyttemmin se on kadonnut. Toivottavasti joku ei aja sillä ojaan, kun se ohjaustanko on oikeasti vaarallinen kun siinä on joku joustoelementti hajonnut.


 


Yksi lapsistani toivoo että hiippailisin koulun purkutyömaalle ja korjaisin talteen tuon ässän kun kuvassa on.

Ensin en pystynyt kun olin liikkeellä koirien- ja lastenulkoilutusaikaan ja sitten olivat pönkittäneet suoja-aidan tukevammaksi ja nyt en ole moneen päivään ehtinyt että onko ässä tallella.


*

josko taas saisi kirjoitettua enempi.

11 kommenttia:

  1. Hei hyvä sinä, tosta vaan teet ja pärjäät.

    Ja peukku myös tälle "Koska ensi vuonna voin tehdä kaikki semmoisella minun omalla tavallani ja aikataulullani eivätkä pääse yllättämään puskista nämä jutut. " Halit.

    VastaaPoista
  2. Hyvin olet klaarannut tapahtumat ja ensi vuonna menee vielä paremmin, kun pääset ajoissa suunnittelemaan. Palautteen osalta sanoisin, että homma on hyvässä tasapainossa, kun osa sanoo että liian kilpailullista ja osa että ei tarpeeksi kilpailullista. Vitsillä itse heitän välillä töissä, että pyrkimykseni on, että kaikki olisivat tasapuolisesti tyytymättömiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tasapuolisen tyytymättömyyden" nappaan oitis motoksi, koska se on luultavasti ainoa toimiva todellisuus :D

      Poista
  3. Palaute siis ihan samaa kuin meillä; aivan vastaikkaista fifty-fifty. Oo siinä sitten!
    Loistavasti oot pärjännyt. Oot mennyt ja tehnyt niillä mitä on ja muut hienosti taikonut omasta hatusta! Loistavaa! Ensi kerralla on jo iisimpää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nappaan tosta ylempää rva Kepposen "tasapuolisen tyytymättömyyden" tavoitteeksi. Tyytymättömyyshän saa aikaan muutosta? Eikä ainakaan kukaan voi väittää että jotakuta suosittaisiin, kun aina toisia harmittaa.

      Poista
  4. Joukkueurheilussa tavalla ja toisella omien poikieni junnuaikoina mukana olleena, sanon, että ihan puistatti tuo palaute, kun kuulosti niin kertakaikkisen tutulta. Aina oli vanhempia, joiden mielestä pitää nimenomaan tähdätä huipulle (vaikka joukkue on koottu pienen paikkakunnan pienestä, nimenomaan kyseisestä lajista kiinnostuneesta joukosta ja vastassa on isojen kaupunkien isommasta joukosta valikoituja pelaajia) ja osan mielestä taas ei missään nimessä saisi olla kilpailullisia tavoitteita, vaan kaikilla pitäisi olla tasapuolisesti peliaikaa ja tasapuolisesti kivaa (ei toteudu millään konseptilla). Ja nämä siis yleensä nimenomaan vanhempien mielipiteitä, ei edes junnujen itsensä. (Tätä kuvastaa mielestäni hyvin parikin juttua, jotka on jääneet elävästi mieleen :). Toinen on sellainen, että olin hakemassa omaa poikaani ja hänen kaveriaan jääkiekkoleiriltä Vierumäeltä kotiin ja kuuntelin taustalta, kun leirin vetäjä kysyi kaikilta mukana olleilta, että mikä heidän mielestään oli leirissä parasta. Poikani kaveri viittasi ja vastasi, että "Perhokalastus" :D.
    Samainen ihana luonnonlapsi (josta isänsä kovasti koitti leipoa karskia pelimiestä) pelasi kesäisin junnupesistä poikani kanssa samassa joukkueessa. On jäänyt elävästi mieleen, kun yhden hävityn ottelun jälkeen voitontahtoinen valmentaja kokosi joukkueensa pienet pojat ja tytöt "kriisipalaveriin", jossa valkun tavoitteena oli, että jokainen analysoi omalla kohdallaan, mikä meni hyvin ja mikä huonosti (siinä vaiheessa oltiin varmaan korkeintaan 10-vuotiaita), tämä ihana poika viittasi ja valmentajan annettua puheenvuoron, kysyi, että "Saaks ottaa lisää mehua?" :D. Ihana.

    Nostan todellakin hattua sun tekemisille <3. "Ei oo heeppoo" niinkuin kuopuksella oli pikkupoikana tapana sanoa.

    PS: Tuli pyöräepisodista mieleen "Luottomies"-sarjan (suosikkini) jakso "Sorttiasema". Jos et ole nähnyt, niin suosittelen :). Löytyy varmaan Yleareenasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä maailmassa on haasteensa... mielestäni pitäisi olla enemmän peli-iloa ja vähemmän kriisipalaveria. Mutta hirmu usein meillä aikuisilla on liian kova kiire saavuttaa liian paljon.

      Poista
  5. Apua! Mä tiedän, että olisin vetänyt herneen sisäänhengitysreiästä aivan syvimpään alamutkaan. En kestä, että ensin ei ole muka mitään järjestettävää ja sitten ne putkahtaa tehtäväksi. Vielä enemmän inhoan tyyppejä jotka marmattaa jälkikäteen. Eli mahtavat hermot sulla on, kun et antanut täällä blogissakaan isompaa palautetta :D

    Meidän nuorimies on mun ja anopin vanhoilla fillareissa saanut ohjaustangon poikki, mutta onneksi ei sattunut pahemmin. Toista käytettiin hitsaamossa, mutta seuraavan kerran jälkeen kaveri luovutti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D olen kyllä natkuttanut sekä töissä että kotona senkin edestä! Ja kerännyt julkista vuosikelloa yhteyshenkilöineen, aikatauluineen, huomioitavine asioineen - että en ole itse tai kukaan minun jälkeeni aivan tyhjän päällä uudestaan.

      Ohjaustangon poikkaiseminen kuulostaa hurjalta!

      Poista
  6. Oi apua. Mä olisin tossa jäätynyt kokonaan ja ehkä päätynyt saikulle ja olis jäänyt tapahtumat tapahtumatta. Hirmu hyvä stressinsietokyky mulla. ELI HYVÄ SINÄ!

    VastaaPoista