työssäoppimisjakso: kielipohdinto

 Viiden viikon harjoittelujakso tai mikälie työssäoppimisjakso alkaa olla viimeisissä päivissään.

Hirmu äkkiä aika on mennyt, ja tuntuu kummalliselta palata kouluun.

Uusina opittavina asioina tulee katsomuskasvatusta, etiikkaa ja musiikkia. Lehtori kysyi että rupeatteko soittamaan nokkahuilua vai okariinoa.

Okariino voisi olla aika kiva. Tai kantele.

ei onnistu origami.
ei kissalta eikä minulta

Meidän piti tällä työssäoppimisjaksolla opetella työssäkäymistä. Se on minulla kait ihan hallussa.
Olen osannut mennä joka päivä töihin, olen tervehtinyt työtovereitani ja huolehtinut henkilökohtaisesta hygieniastani ja ties mitä kaikkea kummallista niissä vaatimuksissa oli. 
Vuorovaikuttanut niin että päässä kuhisee iltaisin.

Tämän jakson tavoitteisiin tai vaatimuksiin ei ole kuulunut leikki-, tarina- tai muutakaan tuokiota.
Kunhan nyt on osallistunut työelämään tasaveroisena kumppanina.

Halusin kuitenkin näyttöviikon kunniaksi vähän haastaa itseäni.

Vedin yhden yhteisen ulkoleikin pihalla koko ryhmälle. kukaan ei sanonut nääfst! 
Ja sitten pidin elämäni ensimmäisen hartaushetken. Ruotsiksi.

Kyllä paukuttelin kotona henkseleitä siitä.

Mutta sitten mietin että hei, mitä ihmeen paukuttelemista siinä on. Olen tehnyt töitä myös englanniksi ja venäjäksi jälkimmäistä on kyllä todella vaikea uskoa, enkä nyt niistäkään mitenkään erityisesti ole henkseleitäni repinyt, että miksi muka tämä nyt olisi yhtään sen kummoisempaa.
Ruotsi on kumminkin tosi pitkään ollut vahvin vieras kieleni nyt se kyllä on vähän ruosteessa.

Että miksi pitäisi hartaushetken pitämisen ruotsiksi olla joku sankariteko. Kun se on vaan ihan tavallista.

ei tarvitse etsiä virheitä, en näyttänyt tekstiä kenellekään
vaan puhuin vapaasti vain

Nyt toivon että tämä työjakso jatkuisi aina vaan, koska ehkä vasta nyt pääsin semmoiseen moodiin että tokihan minä nyt tälläkin kielellä selviän. ei varmaan melkein yhtään johdu siitä että sain palautetta sekä kielitaidostani että hartaudesta, eri ihmisiltä vielä.

Toivon myös että löytäisin jostain oppisopimuspaikan.
Kun sillä tavalla ehkä oppisi aika paljon enemmän kuin koulun penkillä.
Paitsi ehkä okariinon soittoa ei opi.

ps. 
meillä on tällä viikolla ollut färgveckan. minähän sanoin että ruotsinkielisillä on kivempaa ja teemoja jatkuvasti!
Joka päivä on ollut eri väri ja me ohjaajat olemme pukeutuneet aina sen päivän väreihin. Ja sitten on syöty sen väristä välipalaa.
maanantai oli valkoinen
tiistai sininen/lila 
keskiviikko vihreä
torstai keltainen /oranssi
perjantai pinkki /vaaleanpunainen /punainen

Olen panostanut jokaisena päivänä erityisesti käsiveskani väriin.