Huhtikuu

 Huhtikuu se sitten tuli ja meni. 

Tulevan syksyn kuviot alkavat hiljalleen selvitä: työ-/oppisopimukseni jatkuu joulukuun loppuun ja pääsin aivan unelmien paikkaan hommiin. 
Olen tykännyt nykyisestä paketistani: kouluikäisten iltapäivätoiminta, muskari, päiväkerho - mutta kieltämättä tuo iltapäivätoiminta on aikataulullisesti aika rajoittavaa. Sitä kun on joka päivä karkeasti ottaen 11-17, ja se vie niin kokonaan työajan, ettei muiden toimintojen pohtimiselle oikein jää aikaa.
Saati kunnon suunnittelulle.
Tai sille, että rauhassa testailisi ja miettisi ratkaisuja, kuuntelisi vaikka erilaisia lastenlauluja muskaria varten.
Tai askartelisi kommunikaatiokortteja. Tai yhtään mitään. 

Tulevan syksyn paketissa on nyt luvassa muskaria kerran viikossa, päiväkerhoa kahdesti ja kouluikäisten läksyparkki yhtenä iltapäivänä.  Kalenterissa se näyttää siltä, että jokaiselle toiminnolle on viikottain varattu yksi kokonainen aamu- tai iltapäivä valmisteluun ja suunnitteluun. Luksusta.
Sitten on tapahtumajärjestelyä ja niihin osallistumista.
Se vasta luksusta onkin! Saa ruveta itse keksimään juttuja. 
Juuri nyt en halua tehdä yhtään mitään muuta. 

*

Mitähän huhtikuussa oikein on tapahtunut?

Tein opintoihin liittyvän näytön. Askartelin katsomuskasvatuksellisia maisemia ramadanista ja pääsiäisestä. (ja muutamasta muusta juhlasta)
Ramadanin taatelimaistiainen oli hitti, samoin pääsiäisen happamaton leipä - kuulemma parasta leipää ikinä - vaikka itse pääsiäisjuttu olikin vähän kategoriaa miks me kuunnellaan tämmöistä iltasatua.

Liikuin hyvin vähänlaisesti. Päätin käydä kävelyllä ainakin joka päivä. Kävin kerran. 

Opistolla oli luontokasvatusta. Teimme metsäretkiä. 

ensimmäinen tai viimeinen

Sain pääsiäisikkunan valmiiksi. Mietin että miksi se on viimeinen ehtoollinen eikä ensimmäinen. 

palmusunnuntai

ilmiselvä kalliohauta

Pakollinen narsissikuva Teatterisillalta - kävimme ystävien kanssa teatterissa katsomassa Macbethin. Oli hieno! 

Pakollinen kirsikankukkakuva. Hirmu vähän olen ehtinyt tai jaksanut tehdä mitään itselleni ja itseäni varten. Elämä on töitä ja kotia vaan.

Kävimme ystävien kanssa Helsingissä museokierroksella. Amos Rexin näyttely ei oikein vakuuttanut, Kiasma oli hieno, samoin Ateneum. 

Ja Särestöniemen maalaukset Didrichsenin museossa liikuttivat melkein kyyneliin asti. Jonotimme museoon hiukan reilut puoli tuntia ja oli kyllä jonottamisen väärti!

rakastuin tähän tauluun

ja tähän

tähän

tähänkin

Savolaistunut nuori onkin nykyään taas turkulaistunut. Se muutti väliaikaisesti meidän takahuoneeseen. Yritän sopeuttaa villin ja vapaan aikuiselämäni siihen, että taloudessa onkin yksi paluumuuttajanuori. 

En oikein tiedä, mitä ajatella siitä, kun kohnustimme Lehtorin kanssa vapunaattona ihan ihmisten ajoissa kotiin ja vastassa oli nuori aikuinen: no tulettehan te sentään, mikä teillä oikein kesti?
Emme edes laulelleet tullessamme ja muutenkin olimme aivan sivistyneitä.

Oli metka vappuaatto. Menimme töiden jälkeen nopeille aftereille aina hyvä idea jos ei ole kunnolla syönyt ja olimme jo tekemässä lähtöä kotiinpäin kun samaan pöytään meidän kanssa tuli sellainen vähän iäkkäämpi pariskunta ja yhtäkkiä me olimmekin ihan jutuntuoksinoissa ja istuimme varmaan toista tuntia höpisemässä syvällisiä. 

Ja niin se tuli ja meni. Huhtikuu.