Tähän mennessä elokuussa

Tähän mennessä elokuussa

Olemme viettäneet aikaa ystävien kanssa erilaisilla tavoilla: italiafestareilla, olutfestareilla, hyvän ruuan merkeissä, nauraen ja vakavia jutellen.

Investoin harrastukseeni ostamalla Möykyn. 
Hyvin pölisee ja pelittää.

Olen ihmetellyt perhospuuta.
Yhtenä päivänä olin kävelyllä ja naapuri tuli vastaan ja sanoi että tuossa parin puun päässä on oikea perhospuu. 
Silloin siinä oli kymmenkunta perhosta ja muita pörheltäjiä, ja seuraavana päivänä niitä oli vielä enemmän.

Töissä olen suunnittelupäivinä suunnitellut kaikenmoista, ja ainakin kuunnellut tuntitolkulla lastenlauluja.
(se lastenlaulujen kuunteleminen on välillä todella puuduttavaa; kerrankin päädyin tauolla lukemaan kaupungin eri lautakuntien päätöspöytäkirjoja kun aivoja piti tuulettaa kaikista korvamadoista) 

Yhtenä päivänä kun sain koko nuorison kylään, istuimme rivissä sohvalla, kuuntelimme Rusettilaulua ja yritimme opetella laulun mukaisen rusetin tekemistä.
Saimme kauheita nauruhepuleita, kun kukaan ei oikein ymmärtänyt että miten rusetoidaan.

Kaikki kolme tekevät sitä paitsi rusetin ihan eri tavoin. 
Ihmettelin, että miksi nuorimmainen tekee rusetin jotenkin nurinkurin. 
Kaksi vanhinta huusi että oliskohan joku vasenkätinen opettanut sitä, ite teet ihan samalla tavalla.

En minä kyllä tee nurinkurin rusettia vaan täysin oikeinpäin.

Yhtenä päivänä perhospuussa oli suruvaippoja. 

Meillä on Lehtorin kanssa ollut jo toista kesää kesä-ämpärilista. Emme vaan saa aikaiseksi toteuttaa sitä. Kerran menimme torille jätskille ja sen jälkeen kattoterassille yksille, ja olimme hyvin tyytyväisiä itseemme.

Paitsi että jätski olisi pitänyt syödä yhdessä lähihampparipaikassa ja kattoterassikin oli väärä. 
Niin että ei tullut rukseja vieläkään ämpärilistaan.

Torilla lokki leikki sulkapallolla. On kyllä urbaania luontoelämää meillä.

Yhtenä aamuna kun pyöräilin töihin, kettu etsi pissipaikkaa. 
Seuraavana aamuna se sama kettu jolkotteli kaikessa rauhassa samaa pyörätietä vastaan ihan muina kettuina. Olisin halunnut pysähtyä ottamaan lähikuvan, mutta se katsoi sen verran haastavasti, etten rohjennut häiritä.
Ties minkä kuvauslupajupakan se olisi aloittanut siinä aamutuimaan. 
Ei pysty ihminen riitelemään kettujen kanssa heti aamusta.

Työpäivät ovat vielä tosi hahmottomia, koska toiminta ei ole kunnolla alkanut, mutta haluaisin vaan tehdä töitä ja töitä ja töitä.

Ei yhtään huvittaisi mennä opistolle.

*

Kriizejä:

Alkukesästä tuli pelkästään työpäivän aikana kymmenentuhatta askelta.

Nyt ei meinaa tulla edes vaikka lähden töiden jälkeen erikseen kävelylle.

Mihin väliin saan sujautettua muutaman uimahalli- tai punttisalikäynnin lisää? Tai jotain liikettä? 

Kiipeily on lukittu keskiviikon minitreeniin ja viikonlopun kunnolliseen treeniin.
Kroppa huutaa lisää, huomaan että olen aivan liian liikkumaton. Jotain täytyisi saada tehtyä lisää.

Ja olen kadottanut äkisti jalkani.
Aivan erityisesti pitäisi tehdä jotain jalkaisaa.