En tiedä, olenko koskaan onnistunut täsmentämään itselleni, millaista työtä oikeastaan haluaisin tehdä.
En muista, onko minulla koskaan ollut sellaista selkää unelma-haave-toive-ammattia, johon olisin kiihkeästi halunnut, tai jonka olisin kokenut omakseni.
(paitsi joskus kun olen ollut todella uupunut työelämään, olen haaveillut ja unelmoinut museoistuskelijan työstä, se kai olisi enimmäkseen istuskelemista ja rauhassa olemista vain. kait?)
Jos ihan rehellisiä ollaan minusta koko työssäkäymisen konsepti on vähän outo.
Joku riistoviljelee minun aikaani ja energiaani ja resurssiani ja mitä saan vastineeksi? Ei ole aikaa nösväillä kotona ja jos joskus olisikin, on liian väsynyt.
Veikkaan että keksisin kaikenmoista rattoisaa nösvättävää päiviini ihan ilman työelämäänkin.
Mutta käyn (ja olen käynyt) töissä kun kerta sellainen on tapana, ja jonkinmoiselle rahantulollekin on yleisesti ottaen tarvetta.
 |
| työjuttu |
Ehkäpä juuri tuo selkeän päämäärän tai unelman puuttuminen ja halu mieluummin vain nösväillä omiani on ajanut minut semmoisiin työtehtäviin, jotka ovat olleet...vaisusti ihan kivoja, mutta herättäneet silti vahvasti ristiriitaisia fiiliksiä.
Aiemmissa töissäni on ollut paljon hyviä juttuja, paljon semmoisia asioita joista olen todella ylpeä ja joskus on ollut ihan kivakin mennä töihin.
Mutta on ollut myös paljon vastakkaista.
Nyt - tässä kypsässä iässä - tuntuu ekan kerran siltä että saattaisin olla aika lähellä melko mainiota työelämää.
(en uskalla sanoa unelmaduunissa etteivät vie sitä minulta pois. ja sitäpaitsi, mistä sitä edes tietää, mistä unelmoin vuoden tai parin päästä?)
 |
| työjuttu |
Hyvyyden koordinaatteja:
- ei kovastikaan vastuuta. Riittää että menen paikalle ja teen sen mitä pitää. En selvästikään kestä minkäänlaista vastuuta, vaan on parempi vaan tehdä.
- istuskeleminen. (tosin siinä pakkaa toisinaan tulemaan kylmä, mutta se ratkeaa kuumalla teellä ja hyvällä aluspaidalla. Yhdessä meidän tilassa on aika rapsakka ilmastointi, jota ei kovastikaan pysty säätämään)
- luovuus. Tänään olen ollut lammas ja aasi. Olen esiintynyt lähestulkoon musikaalissa ja laulanut ja tanssinut muutenkin sen istuskelemisen lisäksi.
- selkeyttä: minulla on tulevana keväänä viisi työpalikkaa, joissa kaikissa on sopivasti istuskelua, luovuutta ja vastuuttomuutta (paitsi yhdessä vähän vastuullisuutta) ja aikaa pohtia riittävästi niitä kaikkia
- työparit: työtä ei tehdä koskaan yksin, vaan aina työparin kanssa. Ja minulla on erinomaisen mainiot työparit, joiden kanssa on kiva pomputella ideoita, yrittää toteuttaa niitä ja istuskella. (työhöni kuuluu aika paljon istuskelua) (ja seurustelua) (ja joskus vähän leikkimistä)
 |
| työjuttu - kuvatuki yhteen lauluun voit arvata että mihin |
Ihan loputtoman väsynyt olen aina työpäivän jälkeen (johtuu varmaan tästä loputtomasta epämääräisestä harmaasta) mutta en ole uupunut.
Jos hakemalla hakee jotain haittapuolta, niin edelleenkään en jaksa enkä ehdi nösväillä kaikkea sitä nösväilyä, mitä haluaisin.
*
Nösväily = kaikkea semmoista mitä tekisi mieli tehdä kotona kun olisi aikaa ja energiaa ja resurssia. Kokata hyviä ruokia, käydä pitkillä kävelyillä ja uimassa. Piirrellä, tai opetella piirtämistä. Ja maalaamista. Kutoa ja opetella käyttämään ompelukonetta. Leipoa. Harjata kissat kunnolla. Kirjoittaa. Kirjoittaa paljon ja kaikessa rauhassa ja päämääräisesti. Pitää päiväkirjaa. Lukea viisaita kirjoja kaiken hömpän lisäksi. Lukea paljon ja ajatuksella. Mennä metsään. Tehdä eväsretkiä. Nähdä kaikenlaisia jännittäviä pieniä ja arkisia asioita. Mennä kesällä ulos tosi aikaisin aamulla. Oppia kuvaamaan pieniä arkisia asioita, joko kameralla tai sanoilla. Mennä arkena museoon ja istua siellä. Vaikka kirjoittamassa. Juoda kahvia termarista jossain jännittävässä paikassa. Istua kirjastossa lukemassa jotain outoa kirjaa, jota ei haluaisi lainata kun ei sitä kumminkaan lukisi muuten. Mennä merenrantaan istuskelemaan. Syödä rauhassa herkullista aamiaista. Jaksaa joskus valvoa tosi myöhään yöllä ja mennä ulos katsomaan taivaalle, ainakin jos olisi revontulia. Vaellella ympäriinsä kaupungissa. Istua lukeamssa kahvilassa salaperäisen näköisenä ja juoda kerrankin kahvia hitaasti eikä nopeasti. Opetella kirjoittamaan runoja ja aforismeja. Onnistua tekemään täydellisen hieno joulukortti.
Kaikkea semmoista nösväilyä.
Semmoista ihmisen sielu tarvitsisi paljon enempi kuin vastikkeellista työssäkäymistä.
En ole oikein vielä tähän ikään mennessä onnistunut pääsemään riittävään nösväilymoodiin viikonloppuina, ja lomatkin ovat viime aikoina olleet liian säpäleisiä kunnon nösväilemiseen. Tai kun on sekä viikonlopuissa että lomissa liikaa nösväilyä rajoittavaa mukavaa ohjelmaa.
Mutta onneksi on sentään siedettävämpi työelämä nykyään. Melkein unelmakiva.
 |
| nurinkurinen etana |
Huomaan kyllä itsekin, että nösväily on melko pitkälti rauhassa ja itsekseen olemista, verkalleen tekemistä ja... no, nösväilyä.
Mikä ihme voi niin paljon kuormittaa että haluan vain nösväillä?
Pitäisikö keskittyä enempi vaan nösväilyyn ja vähempi kaikkeen muuhun?
*
Mikä tekee duunistasi unelmaduunin?
Mikä on lempinösväilyäsi? Pystytkö tekemään sitä tarpeeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti