kasautumiskriizi

 Tykkään kauniista asioista ja esineistä.



Suurin ongelmani on se, että olen aivan armoton kasauttaja. 

Kaikista hyvistä aikomuksistani, suunnitelmistani ja järjestely-yrityksistäni huolimatta ympärilläni on erilaisia kasoja, pinoja, kekoja ja muita kolmiulotteisia muotoja peittämässä kauniita esineitä ja asioita. 

Haluaisin että ympäristöni olisi rauhallinen ja seesteinen tai edes vähän sinnepäin, mutta joka puolella ympärilläni on sekalaisia asetelmia.


Lehtorin hankkimien pikkupystien lisäksi olohuoneen nurkkapöytää somistavat rasvaputeli ja ovela kolmiulotteinen peli. Sekä kaksi kuolemaisillaan olevaa kiiviä.
En pysty millään myöntämään, että urani kiivinviljelijänä on vaakalaudalla. Hengissä on enää yksi taimi, ja sekin vain niukinnaukin.


Olohuoneen sohvapöydän ovat vallanneet supersankarit. Ja kulhollinen nachoja, joita kukaan ei ole aikeissakaan syödä.


Äidiltä saamani kaunis arkkukaappi on peittynyt kasoihin, pinoihin ja kerrostumiin. 
Kirjat ovat (ainakin enimmäkseen) Lehtorin, mutta kaikki muu on minun. Mukaanlukien virpomisoksa ja pikkuinen hätävaratiikeri nimeltään vissiin Jürgen. Tai saattaa sillä olla jokin muukin nimi, en ole ihan varma, se ilmaisee itseään vähän huonosti.


Keittiössä kermanekassa matkaansa taittavat aina välillä Seikkikset Kuippana ja Nokeinen. 


Eikä edes aloiteta takahuoneesta. 
En ymmärrä, miten pystyn rakentamaan kasoja kirjahyllyyn, koska en oikeasti käy siinä huoneessa melkein ikinä, enkä lue nykyään oikeastaan mitään muuta kuin e-kirjoja. 
Että mistä ne kirjahyllyn kasat oikein sikiävät? 

Semmoisella tavalla olen aikuiseksi kasvanut, etten enää hetkeäkään usko oppivani mitenkään tämän järjestelmällisemmäksi.
Ei auta tavaran vähentäminen, ei oma paikka jokaiselle (koska ne paikat ovat aina lopulta kasan päällä), eivät hienot laatikot, eivätkä sen paremmin huonotkaan laatikot. Luulen, että onnistuisin kasauttamaan tavarani, vaikka omistaisin vain yhden haarukan, veitsen, lusikan, lautasen ja mukin ja yhden vaatekerran. Silti olisi kiikkerä kasa jossain keskellä kaikkea.

*

Lehtorin mamman jäämistöstä löytyi (oletettavasti) täysin käyttökuntoinen Singer.


käyttöohje, kaikki osat, puolat ja neulat tallella.


Tämä kaunis esine etsii nyt omaa kasaa, jonka alle piiloutua residenssissämme.
Jee!





13 kommenttia:

  1. Onko kaikelle sellainen tarkoituksenmukainen paikka? Vaikka niin että rasvapurkilla on paikka jossain toisen huoneen perukoilla mutta käytät sitä yleensä siellä mihin se päätyy? Silloin sille voisi löytää oman paikan sieltä missä sitä käytetään. Ja aina on hyvä olla laatikoita, muosisellaisia, kannellisia, ihan kivan näköisiä. Tai vaikka lehtolaatikoita. Sitten voi nakella rytöläjät kannen alle piiloon. Tai sitten kasat vain kertovat täydestä elämästä jossa ei aina jouda kaikkea piilottelemaan 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla omaisuus päätyy yleensä mihin tahansa kasan päällimäiseksi. Kun ihan kohtahan sitä kumminkin taas käytetään...

      Poista
  2. Hups, olipa kirjoitusvirheitä. Siis muovisellaisia laatikoita ja lehtilaatikoita

    VastaaPoista
  3. Meillä on ollut kirjahyllykriizi kymmeniä vuosia, mutta tämä vuosi on se, jolloin haluamme kriizistä kokonaan eroon. Kirjahyllyistä on nyt käyty läpi 3/4 ja kierrätykseen (omalle kirppispöydälle, kierrätyskeskukseen ja lahjoituskirppikselle) on tällä hetkellä päätynyt parisataa kirjaa. Hyllyt näyttävät aika hyviltä ja ihmeen tilavilta jo nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjahyllykriizi on aivan oma lukunsa...Erityisesti Lehtori on kovin haluton luopumaan rakkaista History of Philosophy ja Philosophy of History -kokoelmastaan, niitä kun on niin hartaasti hankittu ja kerätty.

      Poista
  4. Täällä kohtalotoveri, olen kasauttaja. Mieheni on kasauttaja-roskaaja ja yksi lapseni myös. Perheen siistein kiertää mäkättämässä meille kolmelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, kyllä nolotti välillä, kun yksi lapsista kävi siivoamassa keittiötä... keittiö on mielialani mittari, mitä enemmän siellä on kasoja, sitä nahkeampi on henkinen vointini.

      Poista
  5. Hep! Tunnustan. Kuinka monta kertaa viikossa voi (pitää) siivota olohuoneen pöytä, teoriassa meidän ainoa pöytä, siltä varalta, jos joku poikkeaa kahville? Joka toinen tunti. Olen armoton kasauttaja.
    Kerään laatikoita 🫣 "Tää vois olla hyvä, tähän mahtuis ja sitt tää mahtuis.. sais nekin pois näkyviltä" Toiveajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, onhan noita laatikoita. Mutta kun nekin ovat pinoissa ja kasoissa :)

      Poista
  6. Jos joskus päätät luopua Singeristä, niin voin tarjota sille rakastavan kodin :)

    VastaaPoista
  7. Mä rakastan muiden ihmisten kasoja. Sun on erityisen inspiroivia. :D Mä aina luulen että jos hankkii laatikoita ja koreja ja mun tapauksessa myös tarjottimia, niin yhtäkkiä kasajutut kaikkoaa ja aina on lähes eleganttia tai ainakin siistiä. No ei ole. On hyväksyttävä kasaluonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. laatikot, korit ja tarjottimet eivät toimi ainakaan mulla.
      Kesäloman ohjelmistossa on luvassa raaka raivausurakka.
      Silloin kun muutimme tähän (viitisentoista vuotta sitten) raivasin kaksin käsin ja onnistuin pääsemään kohtalaiseen tavaramäärään. NYt pitäisi pyrkiä samaan taas uudestaan... (siis raivaamaan, ei muuttamaan)

      Poista