työharjoittelu-, bile- ja nimikriizi

 Työharjoittelu päättyi viikko sitten.

En ole saanut vielä palautetta työpaikkaohjaajalta enkä sen puoleen ohjaavalta opettajalta. 
Olen melko epäluuloinen no itseasiassa ihan hirveän huolissani, kun keksin koko ajan kaikkea mikä olisi pitänyt tehdä toisin, paremmin ja eri tavalla. 
Ja sitten muistan myös kaikkea mikä meni pieleen.
Epäilen että työpaikkaohjaaja näki vain epäonnistumisia ja sitä että luumuilin jossain käytävällä miettimässä että mikä ihme on mungus.

Kuuntelen opiskelukavereita, jotka ovat tehneet vaikka mitä ja saaneet kehuja.
Ja lahjoja saivat työharjoittelun päätteeksi ja itkivät kuin vesiputoukset kun harkka päättyi.

Yritän jotenkin lohduttaa itseäni, että minut pyydettiin sinne kesätöihin, että ehkä se nyt ei ihan hirveän huonosti mennyt.
Mutta toisaalta, voihan niillä olla tarvetta tämmöiselle hiljaiselle luumuilijalle, kuka tietää.

väriviikon experiment

Mutta sitten.
Pari päivää sitten sain kutsun sen työharjoittelupaikan työyhteisön illanistujaisiin. 
Se vasta vinkeää onkin. 
En ole edes tavannut niitä kaikkia ihmisiä.
Luullakseni ainakaan. Tai en ole ihan varma, kun siellä oli suunnilleen neljä joilla oli sama nimi, että olenko tavannut ne kaikki vai en.
miten edes voi olla semmoinen yhteisö missä on ainakin neljä ihmistä joilla on sama (lempi)nimi X? hirveän epäkäytännöllistä.
toisaalta kyllä kätevää, että kun (huom!) menen niihin bileisiin niin voin heti sanoa että Hej, X! paitsi tietysti sitten sanon sen nimen juuri sille ainoalle minkä nimi ei ole X.
on myös hirmu epäkäytännöllistä, että siellä on yksi, minkä oikea nimi on Y, lempinimi luonnollisesti X ja häntä kutsutaan selvyyden vuoksi sukunimen alkukirjaimilla Z-F.
 

pääsiäisaskartelu

ps. opistoon paluusta seurasi myös nimikriizi, kun olemme yhden opettajan kanssa sitä mieltä että olemme tavanneet ja hän tiesi myös nimeni. Emme ole vielä mitenkään onnistuneet löytämään yhteistä nimittäjää elämistämme. 

mungus

 Naperoilta kiellettiin alituinen jalkapallon pelaaminen, kun touhu rupesi olemaan turhan eksklusiivista ja riitaisaa.

Piti sitten järjestää heille ohjelmaa. Ohjaajat ilmoittivat että nytpä pelataankin Mungusta.

Ja kaikki lapset olivat että jee! Mungus!

Minä pengoin pää hikisenä mentaalista sanakirjaani että mikä ihme voi olla Mungus ja miten semmoista peliä pelataan.

Se kuulosti jotenkin joltain ryömivältä olennolta ja ajattelin että en kyllä oikein usko siihen että ne kaikki ryömivät pitkin ja poikin tantereita.

Ja ei muuta kuin ennakoluulottomasti joukon perässä kuuntelemaan munguksen sääntöjä.

Yksi ohjaajista otti esiin ison kirjekuoren jonka päällä luki että Among Us. se on kuulemma joku nettipeli tai jotain, mutta sitä voi pelata myös pihalla lasten kanssa.

Muistan yhden toisen kerran kun olen ollut aivan yhtä hukassa sen kanssa mitä kuulen ja mitä oikeasti sanotaan. 
Se oli lukiossa äikän tunnilla.
Opettaja luennoi pitkät pätkät jostain kirjallisuuden hahmosta jonka nimi oli Ulja Mulsson. En kertakaikkiaan voinut tajuta että miten voi kirjallisen hahmon nimi olla Ulja Mulsson. 
Kysyin kaverilta välitunnilla. Se oli kuulemma William Wilson.

Että kyllä voi niin väärin kuulla vaikka kuinka yrittää olla tarkkaavainen.

ps. pitäisi varoa mitä toivoo. Taisin nimittäin saada oppisopimuspaikan.
En sieltä missä olen ollut työharjoittelussa, mutta samasta konsernista kyllä. 

työssäoppimisjakso: kielipohdinto

 Viiden viikon harjoittelujakso tai mikälie työssäoppimisjakso alkaa olla viimeisissä päivissään.

Hirmu äkkiä aika on mennyt, ja tuntuu kummalliselta palata kouluun.

Uusina opittavina asioina tulee katsomuskasvatusta, etiikkaa ja musiikkia. Lehtori kysyi että rupeatteko soittamaan nokkahuilua vai okariinoa.

Okariino voisi olla aika kiva. Tai kantele.

ei onnistu origami.
ei kissalta eikä minulta

Meidän piti tällä työssäoppimisjaksolla opetella työssäkäymistä. Se on minulla kait ihan hallussa.
Olen osannut mennä joka päivä töihin, olen tervehtinyt työtovereitani ja huolehtinut henkilökohtaisesta hygieniastani ja ties mitä kaikkea kummallista niissä vaatimuksissa oli. 
Vuorovaikuttanut niin että päässä kuhisee iltaisin.

Tämän jakson tavoitteisiin tai vaatimuksiin ei ole kuulunut leikki-, tarina- tai muutakaan tuokiota.
Kunhan nyt on osallistunut työelämään tasaveroisena kumppanina.

Halusin kuitenkin näyttöviikon kunniaksi vähän haastaa itseäni.

Vedin yhden yhteisen ulkoleikin pihalla koko ryhmälle. kukaan ei sanonut nääfst! 
Ja sitten pidin elämäni ensimmäisen hartaushetken. Ruotsiksi.

Kyllä paukuttelin kotona henkseleitä siitä.

Mutta sitten mietin että hei, mitä ihmeen paukuttelemista siinä on. Olen tehnyt töitä myös englanniksi ja venäjäksi jälkimmäistä on kyllä todella vaikea uskoa, enkä nyt niistäkään mitenkään erityisesti ole henkseleitäni repinyt, että miksi muka tämä nyt olisi yhtään sen kummoisempaa.
Ruotsi on kumminkin tosi pitkään ollut vahvin vieras kieleni nyt se kyllä on vähän ruosteessa.

Että miksi pitäisi hartaushetken pitämisen ruotsiksi olla joku sankariteko. Kun se on vaan ihan tavallista.

ei tarvitse etsiä virheitä, en näyttänyt tekstiä kenellekään
vaan puhuin vapaasti vain

Nyt toivon että tämä työjakso jatkuisi aina vaan, koska ehkä vasta nyt pääsin semmoiseen moodiin että tokihan minä nyt tälläkin kielellä selviän. ei varmaan melkein yhtään johdu siitä että sain palautetta sekä kielitaidostani että hartaudesta, eri ihmisiltä vielä.

Toivon myös että löytäisin jostain oppisopimuspaikan.
Kun sillä tavalla ehkä oppisi aika paljon enemmän kuin koulun penkillä.
Paitsi ehkä okariinon soittoa ei opi.

ps. 
meillä on tällä viikolla ollut färgveckan. minähän sanoin että ruotsinkielisillä on kivempaa ja teemoja jatkuvasti!
Joka päivä on ollut eri väri ja me ohjaajat olemme pukeutuneet aina sen päivän väreihin. Ja sitten on syöty sen väristä välipalaa.
maanantai oli valkoinen
tiistai sininen/lila 
keskiviikko vihreä
torstai keltainen /oranssi
perjantai pinkki /vaaleanpunainen /punainen

Olen panostanut jokaisena päivänä erityisesti käsiveskani väriin.