kinttupolut

marraskuu, osa 2

Lauantaina - parasta pitkään aikaan:

Semmarit klubikiertueella ❤️

Lehtori laittoi muutama viikko sitten viestin: nyt olisi lippuja tarjolla, mennäänkö?

Minusta tuollaista ei pitäisi edes kysyä.

Oli hengästyttävän energinen ja hieno keikka.

Sunnuntaina - levollisuutta ja puuhastelua

Minulla oli sunnuntaille missio

- syö iso ja rauhallinen aamiainen

- siisti eteisen senkki

- syö pizzaa

- tee myös jotain muuta jos ehdit, jaksat ja viitsit.

Söin.
Kävin moikkaamassa omaa isää.
Leivoin ja söin.

Siistin.

pizzasunnuntai

viikkokimppu on sinnitellyt jo kaksi viikkoa

Senkin siistiminen käynnisti jonkun siivousällin. semmoisesta en olekaan ihan hetkeen kärsinyt

Järjestelin eteisen senkin vaimikälie

Sitten olin jotenkin ylitarmokkaalla tuulella ja otin kohteekseni eteisen mysteerikaapin, johon ei ole kajottu muuttomme jälkeen siis vaivaiseen kahteentoista vuoteen.

Tuli järjestys siihenkin kaappiin.

Jatkoin asettelemalla kausivaloja parvekkeelle.

Olen kasauttaja.

Jäljiltäni on aina kasoja joka puolella. Minun pitäisi elää kuin minimalisti-askeettimunkki ja silti onnistuisin kasauttamaan keljani pöydälle vähäisen maallisen omaisuuteni. vaikka en omistaisi kuin yhden kirjan ja yhdet ruokailuvälineet, ne olisivat luultavasti rumassa ja sekavassa kasassa pöydälläni. ja ehkä toisellakin pöydällä. samanaikaisesti

Nyt antikasautin samassa siivousällityksessä vielä yöpöytäni, työpöytäni ja olkkarin arkkukaapin päällisen.

Illalla kävin availemassa kaappeja ja silittelemässä tyhjentyineitä tasoja.

Maanantaina

Meillä on tällä hetkellä yhteisesti Lehtorin kanssa varsin mukava työjärjestys: maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin kumpikin menee työhön myöhemmin, ja vain keskiviikkoisin ja perjantaisin on aikainen työaamu.

Maanantaina Lehtori lähti työreissuun. Ja minä jatkoin illalla töiden jälkeen siivousällistä kärsimistä. Nuohosin nuohoamattomia nurkkia, järjestelin eteisen vaatenaulakon siistimmäksi, kävin välillä kampaajalla, ja sitten hinkkasin vielä lisää hinkkaamattomia nurkkia.

Tiistaista ei ole kuvaa.

Kävin aamulla pikaisesti uimassa, nuohosin lisää nuohoamattomia nurkkia, menin töihin, koin suurta minäpystyvyyttä sekä työpisteessä yksi että työpisteessä kaksi. Tulin kotiin aika myöhään, tein seuraavan päivän eväät ja olin väsynyt.

Kellojen siirto ~~talvi~~normaaliaikaan käy käden käänteessä, noin teknisessä mielessä. Minun kropaltani kesti kaksi viikkoa kääntyä samaan tahtiin virallisen kellon kanssa.

Jossain lauantain tietämillä minulla alkoi vihdoin olla sellainen olo, että olen suunnilleen oma itseni. Sitä ennen olen ollut kahden viikon ajan järjettömän väsynyt, erityisen alakuloinen, herkästi ahdistuva ja synkeä kuin ihaa. Tai siis kahden viikon ajan olin normaalia enemmän tätä kaikkea, sillä lailla tuplateholla tai jotain.. koska rehellisyyden nimissä, olen kyllä väsynyt, alakuloinen ja ahdistuva kyllä ihan normaalioloissakin.

En tykkää kellojen siirtelystä. En vain tykkää.

Keskiviikkona minäpystyvyys työelämässä karisi nopeassa tahdissa. Meillä on töissä kolme oikein superlapsukaista. Kaksi oli poissa, mutta yksi urakoi niiden kahdenkin edestä. Välillä tarvittiin meidät kaikki kolme aikuista että tilanne pysyi jotenkin siedettävänä. tietää tehneensä töitä kun väistelee lentäviä esineitä

Tilasin viikonloppuna kissoille uuden kiipeilypuun. Se luvattiin postittaa ehkä joskus 19. päivä siis yli viikon päästä. Kesken työpäivän sain viestin että kiipeilypuun saisi noutaa isojen tavaroiden postituspisteestä. Olin ihan että oho.

Tilasin myös tossuja kesäksi. Ne ovat yleensä tulleet tosi nopeasti, hyvä kun on ehtinyt enteriä painaa ja jo ovat olleet postiluukussa. Mutta vielä keskiviikkonakaan ei ollut tietoa siitä että tilaustani oltaisiin edes ahkerasti käsittelemässä.

Töiden jälkeen kävimme siskon kanssa kiipeilyhallilla vähän venyttelemässä ja jatkoimme hankkimaan juhlahömpettä äidin brunssia varten.

ilmapallo äidille

Torstaina

En mennyt aamulla uimaan kun en vain jaksanut.

Tein töitä, oli ylimääräisen pitkä työpäivä.

Käytiin kaupassa.

Menin nukkumaan.

Ihan hyvä päivä kumminkin

Perjantaina

Perusaamu, aikaisin töihin toisella kotimaisella. Näyttö on melkein pulkassa, jäljellä vielä yksi päiväkerhokerta. Uskon että saan kolmosen. En ehkä parempaa.

Peruspäivä myös tavallisessa työpisteessä, paitsi että kaikki kolme superlapsukaista olivat paikalla ja kaikilla kolmella oli perjantaifiilis. Yhdessä vaiheessa istuin toimipisteen eteisaulassa, ulkovaatteissani, sylissäni läheisyydennälkäinen lapsi. Ei rimpuillut, ei huutanut, ei kiroillut, ei pyrkinyt pakoon - ei enää sen jälkeen kun sain hänet syliini. Sitä ennen kyllä. Nojasi vain, painavana ja rentona.

Ihan hirmu monet lapset ovat näkymättömiä. Ne etsivät aikuista millä keinoin tahansa. Tulevat iholle. Kunpa ne oppisivat sanomaan sen muutenkin kuin heittelemällä, syljeskelemällä ja tönimällä muita.

Töiden jälkeen olin suunnitellut valmistelevani lauantain brunssia.
Lehtori laittoi viestiä: jos tulet keskustaan, tarjoan sulle hampparin.

En sitten mennyt kotiin valmistelemaan brunssia ja nuohoamaan nurkkia ja rakentamaan kissanpuuta ja asettelemaan kausivaloja ja mitä kaikkea listalla nyt olikaan.

Lyöttäydyin Lehtorin ja kollegansa seuraksi perjantai-aftereille.

Paransimme maailmaa oikein urakalla. Jos kaikki uskoisivat meitä, maailma olisi huimasti parempi paikka.

Marraskuu on jo puolivälissä!

Voin aika hyvin.

En palele melkein ollenkaan. Useimpina iltoina pystyn menemään nukkumaan lyhythihaisessa pyjamassa. välillä olen talviaikaan tarvinnut kolme pyjamaa päällekkäin ja silti olen palellut!
Jos on ollut viluisempi ilta, olen laittanut unisukat jalkaan ja äidin kutomat pitkät irtohihat käsiin.

Olen siedettävällä tavalla väsynyt.

Useimpina päivinä tykkään työstäni.

Olen laittanut yhdet kausivalot ja olen aloittanut kausisiivouksen! Valoja laitan lisää. Siivouksesta en ole ihan varma.

Kohta aloitan joulukirjat.

Juon välillä iltaisin kaakaota. Se on ihanaa. mietin että olisiko liian outoa ostaa semmoinen tekotakka? kyllä varmaan.

ps. onpa masentavia kuvia. Ajattelin että kuvaushaasteen ansiosta keskittyisin läsnäolevasti näkemään ja kuvaamaan. höh ja pöh, en todellakaan.

marraskuu 1

ajattelin että taklaan marraskuun synkeyttä päivän kuvalla.

Päätin aloittaa päivän kuvien sarjan maanantaina 4.11.

maanantai - kaakaohetki illalla

Löysin jostain semmoisen arkisen mindfulness-tuokioiden sarjan. Yhdessä tehtävässä käsketiin juoda teetä läsnäolevasti.
Maanantaina join kaakaota.
Toivoin ettei kissa istuisi sylissä häiritsemässä kun kaakaosta tule ihan karvaista.
Ja pelkäsin että läikytän kun kissa puski koko ajan.

No, ainakin yritin.
Kissa oli läsnä ja minulla oli kaakaota.
Tietoisen läsnäolon hetki - sinnepäin.

tiistai - kiulukoiden kippurat

Tiistai-aamuna jaksoin yrittää uimahallille.
Aikaa jäi kumminkin liian vähän, en ehtinyt punttisalille.
Mutta sain uitua parikymmentä minuuttia.
Ja istuin saunassa.
Teki hyvää.
Katselin kiulukoiden kippuroita hallille mennessä.

tiistai: työperäinen rasitusvamma

Ja tiistaina töissä treenasin kanteleensoittoa.
Haavoituin.
Veri vaan roiskui, mutta soitin kumminkin.
Oli epävireistä.

Rohkaistuin soittamaan ihan oikeasti myös muskarituokiossa.
Oli kurjan kuuloista, mutta hauskaa.
Työpari sanoi että oli jännittänyt ihan hirveästi puolestani.
Minä en ehtinyt edes jännittää.
Yksi lapsista tuli tuijottamaan laastaroitua sormeani.

keskiviikon älypelihetki

Keskiviikkona töissä lapset olivat kivasti.
Olen ruvennut lukemaan lapsille aina välipalan aikoihin. Ovat jo melkein ruvenneet odottamaan sitä. Ja jaksavat hetken kuunnella.
Aika pieni on kyllä koulu-lapsukaisten keskittymisjänne.
Lukeilla kunnon klassikko Fedja-setä, kissa ja koira. pitää lukiessa muistaa muuttaa miliisit poliiseiksi ja ruplat euroiksi. ja kolhoosit maatiloiksi. pitää olla kamalan tarkkaavainen koko ajan.
Pelkästään nimi herätti hämmennystä. Että onko se setä niinkuin kumminkin poika? Siis lapsi?
Minä mietin lukiessa jo seuraavaa kirjaa. Mikä olisi hauska ja ei aivan tuttu kaikille.
Pitää olla semmoinen missä tapahtuu ja mikä naurattaa. Epäilen että joudun perehtymään Kapteeni Kalsareihin.

torstai: maailmankaikkeus antaa minulle ohjeita

Torstaina en ehtinyt aamulla uimaan. Heräsin kyllä ihan kohtalaisen hyvään aikaan, mutta en ollut katsonut ajoissa bussiaikatauluja kotoa isolle hallille. Kun sitten katsoin, olin suunnilleen vartin myöhässä.
Kuka käski kohnata jääkaapissa ja tehdä kauppalistaa?
Vetelehdin sitten aamulla kotona.

Yritän olla harmistumatta siitä, että en vaan saa käydyksi uimassa tai puntilla.
En vain onnistu.
Ei huvita herätä aamuisin hirvittävän aikaisin. Ja iltaisin työpäivän jälkeen olisi aikaa olla kotona ehkä vartti ja sitten pitäisi olla jo menossa jos meinaa ehtiä altaaseen.

Ehkä tarvitsen leponi ja aikani ja kotona vetelehtimiseni.

Illalla iski kielikriisi, kun pitäisi hartaushetkessä käsitellä isämeitää toisella kotimaisella.
Meinaa koko ajan lipsahtaa latinan tai venäjän puolelle.
Lehtori ihmetteli että miksi varastoin semmoisia päässäni.
Täytyy myöntää, että ihmettelen itsekin.
Mutta ei lähde päästä pois vaikka kuinka yritän dimitte nobis debita nostra...

perjantai - maailma oli sumuinen

Töissä minulla on ollut välipalaviikko, tarkoittaa että vastaan koko koplan välipalahärdellistä: suunnittelu, hankinnat, valmistaminen, siistiminen.
Perjantai on aina pahin päivä, kun puolestani on luvattu että perjantai on herkkupäivä. Ja omassa aikataulussani perjantai taas on se päivä kun siirryn kovalla tohinalla työpisteestä ja kielestä toiseen, eikä aikaa millekään spektaakkelimaiselle herkkuvälipalalle ole. minusta nakkimuki ei ole sovelias välipala.

Tein persikkarahkaa.
Tuli ihan entiset kotiajat mieleen. Puolet oli että yökensyö ja puolet että ihan jees. Paitsi mieluusti ilman sitä persikkaa kiitos.

Otin mallia paikallisen kouluruokajärjestelmän välipaloista, niin tuli legitiimiä tavaraa koko viikon.

Palkitsevaa oli se, että osa lapsista oli ihan nääfst, kun luin vain yhden luvun Fedja-setää. puolet tosin tuuletti, että jee onneksi ei lueta enempää.

Ja toisen kotimaisen kielen työpisteessä pysyin aika hyvin siinä toisessa kotimaisessa vain, en lipsahtanut edes isämeitässä mihinkään muihin kieliin.

perjantai-ilta lehtorin (lasissa) seurassa
itsekseni - koska Lehtori oli jossain muualla

Perjantaina huomasin myös että en oikein pysty lukemaan mukavasti monitehoillani. Menin perjantaina itseni kanssa istumaan iltaa, syömään, nautiskelemaan ja lukemaan. Monitehoilla lukeminen väsyttää, seuraavaksi pitää muistaa ottaa lukulasit mukaan.
Muuten oli oikein mukavaa.

lauantaiaamu - laahauduin hallille

Lauantaiaamun kiipeilytreeni oli vähän ponneton: meitä oli hallilla kaksi vaivaista. Mutta tulipa tehtyä, ja siitä tulee aina hyvä mieli.

Jätin taas instan tauolle. Kurkistan vain viikonloppuisin.
Jos silloinkaan.
Ja telkkarin katsomisen jätin syyslomalla.
Yritän pitää uutisten lukemisen minimissä.
Ajattelin että josko saisin luovat puuhat käynnistettyä.

Katinkontit. En kudo, en piirrä, en maalaa, en tee hamahelmitöitä niitä en kyllä aio tehdä ikinä! on liian pientä näpertelyä, kädet tärisevät liikaa siihen puuhaan.
En oikein tiedä mitä iltaisin teen, mihin aikani oikein kuluu.
Kai vetelehdin vain.
Pelaan välillä älypeliä.
Ja olen väsynyt.

Mietin myös milloin voi aloittaa joulunodotuksen?

Alkaa lukea joulukirjoja?
Laittaa jouluvaloja?