tiistai 7. joulukuuta 2010

kalenteri- ja pyykkikiro

verstaalla melkein normaali aamu: melko lämmintä, kompuutterit toimivat horjuen, pientä häikkää tulostimessa, vessa edelleen vaiheessa.
Ja laatikoita joka hemmetin puolella.
Työpöytäni on pahvilaatikkokasan takana.
UPM:n työpöytä on toisen pahvilaatikkokasan takana.
Uudella Työntekijällä on pahvilaatikkobarrikadi.
Pujottelemme muutenkin ahtaissa tilossa toistemme ohi ähkien ja muristen. Mikä on toisaalta hauskaa ja imartelevaakin, koska verstas on suunnilleen ainoa paikka maailmassa, missä tunnen olevani siro, pieni ja ketterä.

*

Luulisi että näin vuoden loppua kohden sitä jo hallitsisi kaikenlaiset logistiset kiemurat, joita arki voi eteen heittää, mutta mitä vähemmiksi kalenterin sivut käyvät, sitä enemmän niissä tuntuu olevan merkintöjä, ja sitä herkemmin unohdan normaalit aikataulut ja systeemit.
En pysty millään muistamaan, alkaako Isoveljen sanataideryhmä tasalta vai puolelta ja milloin se oikeastaan päättyy. Hätinä huomaan, että Pikkusiskon pitäisi käydä viulutunneillaan, ja ellei tuttavaäiti muistuttelisi Isosiskon tanhuista, jäisivät polkatkin polkkaamatta.
Kalenterissa on joulujuhlaa ja joulukirkkoa kertaa kolme, ja siihen päälle kaikki ylimääräiset milloin minkäkin kauden päättäjäiset tai avajaiset.
Ja koska olen yleensä kaiken lisäksi sivun verran jäljessä ajastajassani, on elämämme yhtä logistista kaaosta.
(onneksi kohta on joululoma!) (toivottavasti saan UPM:lta luvan pitää pois kaikki ylitunnit!)

Luulisi myös, että kun on reilut kymmenkunta vuotta elänyt lapsiperhe-elämää, tajuaisi jotain elämän reaaliteeteista.
Viikkasimme eilen urakalla pyykkiä ja hraHakkarainen ähkyi pyykkikasan kokoa. Minäkin kävin sitä ällistelemään: justiinsahan tuo pyykkikori oli typötyhjä ja kaikki vaatteet kaapeissaan - miten on mahdollista että meillä on taas pyykki-Everest edessämme?
Kevyellä kerto- ja ynnälaskutoimituksella humanistikin käsitti että viisi aluspukinetta plus viisi sukkapukinetta plus viisi paitapukinetta kertaa kolme pyykkäämätöntä päivää on vähintäänkin pyykkimatterhorn.

Onneksi ei olla suurperhe. Pää hajoaisi.

2 kommenttia:

  1. Minä olen ollut jo monta vuotta sitä mieltä, että kaikki sellaiset lasten harrastukset, jotka eivät järjestä pikkujouluja tai joulujuhlia, ovat parhaita. (Lukuunottamatta partiota, jonka tietenkin kuuluu järjestää puurojuhla, koska niin on aina ollut ja koska se on mm. ainoa joulunalusjuhla, jossa on VARMASTI joulukuvaelma.) Poikani luokan luokkatoimikunnankin sain vakuutettua siitä, että järjestämme juhlat lapsille ja vanhemmille, mutta vasta helmikuussa. Joulujuhlia riittää siitä huolimatta...

    VastaaPoista
  2. joulujuhlissa on puolensa ja puolensa!

    Lähdin viime talvena vähän puolivillaisissa tunnelmissa Isosiskon tanhuseuran joulujuhliin, ja ne olivatkin parhaat kekkerit sinä talvena. Harvassa paikassa olen törmännyt sellaiseen yhteisöllisyyteen ja iloon! Juhlat päättyivät kaikkien paikallaolijoiden yhteiseen poloneesiin.

    Mutta kolmen naperon kohdalla jo pelkästään koulun joulujuhlat ja kirkot aiheuttavat melkoisia logistisia pähkäilyjä: jossain vanhemmat saavat osallistua, toisessa eivät, jotkut juhlat ovat aamulla,toiset päivällä, kolmannet illalla. Yksiin juhliin tarvitaan essu, toisiin tossut...
    Ja kuka esiintyy missäkin juhlassa, ja millaisessa roolissa?

    VastaaPoista