maanantai 16. toukokuuta 2011

oudoissa tunnelmissa

iski hervoton vainoharha. Ylipääpomolta tuli ilmoitus, ettei minua tarvita huomisessa herrakerhon kokouksessa.
Miksi?
Miksi?
Miksi?
Tunnelma verstaalla on muutenkin outo ja vaisu, mielikuvitukseni laukkaa tuhatta ja sataa.
Eikä asiaa ollenkaan helpota se, että olen pitkästä aikaa ajautunut dekkarilukuputkeen, ja kuten tunnettua, dekkarimaailmassahan salakavalat vainoharhaiset salaliitot jyräävät ihan tavallistenkin ihmisten maailmoissa.
huuuuuuu.

Olin laskenut pelottavan paljon tämän viikon herrakerhon varaan muutenkin. Viikolla kun on useampana aamuna erilaisia henkilökohtaisia asioita hoidettavana ja jostain pitäisi repiä viikon työtunnitkin.

Tänä aamuna esimerkiksi kävin raapustamassa nimeni paperiin. Syksyn tullen alkaa lisä- eli oheistyö.
Tuntimäärä tahi siitä saatava korvaus ei valitettavasti ihan riitä, jos herrakerho päättää näyttää minulle oviaukkoa tai konverseä. Tai jos rupeavat muuten ryppyilemään niin, että etsin oviaukon ja konverseni itse.

Toivon totisesti että vainoharhaisuuteni on perätöntä.

*

Viikonlopun tähtihetkiä:
kauhukolmikko löysi (taas!) Saukin ja pikkuoravat. Näimme spektaakkelinomaisen shown joka perustui Pikkuoravien lauluihin. Pikkusiskosta tulee ehkä isona pikkuorava. Jos intiaanius ei lyö leiville.

kävin pari kertaa lenksalla. Tossu ei sunnuntaina kulkenut, mutta lenkin päälle ulkoilutin vielä 2/3 lapsista. Oli mukavaa ja rentouttavaa viettää kahdenkeskistä aktiiviaikaa lapsosten kanssa.

Isosisko täytti kymmenen.
Käsittämätöntä.
Synnyttyään hän näytti pieneltä somalta noitaeukolta, joka oli unohtanut palata kyöpelinvuoren noitajuhliin: silmät vähän vinksallaan ja nenä nökkyrässä. Pikkuriikkinen kahvipannu ja luuta vain puuttuivat.
Hän oli pitkä ja notkuilevainen ja nälkäinen.
Noitaeukolta hän ei enää näytä; kauniilta nuorelta naisenalulta pikemminkin. Mutta on edelleen pitkä, notkuilevainen ja nälkäinen.

Isoveljelle yhtä juhlaa oli tietysti sangen harvinainen lupa saada valvoa myöhään ja seurata kansallisen hegemonian toteutumista jäisillä areenoilla.
Vaikka herrat kuinka yrittivät pitää äänensä aisoissa, heräsin minäkin ratkaisevia hetkiä todistamaan.

2 kommenttia:

  1. Tuon tunnelman asitii hyvin selvästi ja aina s e on yleensä totta.
    Se aavistus- mutta pohjallaoleva syy saattaa mennä pieleen.
    Eikö rauhoittavaa??

    Jos ne tekeekin sinusta ylipäällikön?

    Kymmenvuotias. Se on kiva ikä- ja pian se muuttuu kamalaksi. Nyt, kun tytär täyttää 19,alkaa taas tasoittua. Mutta onpas ollut ryskettä kaikki nämä vuodet.

    Kivaa viikkoa teitin pesueelle.

    vintti

    VastaaPoista
  2. Vintti: kiitos toivotuksista!
    Lievällä kauhulla odotan huomista käskynjakoa (työ) ja tulevia vuosia (typyköiden murkkuiät)

    VastaaPoista