torstai 30. kesäkuuta 2011

kotikulmilla

ei kyllä mene niinkuin strömssössä.
Sitä kuvittelee, että kun on loma, niin saa huoletonna olla ja maata vain, romantillisesti käsikäpälässä rentoutua ja viettää superhyperdelukselaatuaikaa koko kotilauman kanssa.
Vielä mitä.
Ensin petti hraHakkarainen. Ei ollut lomani kunnolla edes alkanutkaan kun se jo sairastui ja vaati ripottelemaan viinirypäleitä kitaansa ja vaihtamaan kylmiä kääreitä ohimoilleen. Kehitti mokoma ihan lääkekuurin vaativan taudin.
Ja sitten prakasi oma hermojärjestelmä: mielikuvitus alkoi kehitellä ties mitä ruttoja ja muita vain asteen verran keveämpiä sairauksia, jotka ihan varmaan iskevät meihin juuri silloin kun meidän pitäisi lojua uima-altaalla ja jonkun Horgen pitäisi kantaa meille virvoittavia juomia. Luulotauti on aina hyvä vaihtoehto, jos ei muuta keksi.
Ja sitä paitsi loma on jo melkein ohi: jos huomenna mennään Vammalaan vanhoja kirjoja katsastamaan, on siitä enää huiskaus ulkomaanserkkujen tuloon, siitä pikkuinen hyppäys matkalle lähtöön ja sitten loma onkin jo ohi. Ja joulukin on jo ovella.

*
Pikkusisko ei olekaan metsäintiaani.
Hänestä tulee isona kotikulmaintiaani.
Sellainen joka myös ui meressä.

3 kommenttia:

  1. Miehet on muuten uskomattomia!
    Ne kun sairastuu, niin tekevät kuolemaa sängyn pohjalla ja vaativat huomiota kuin pahaiset pikkulapset.. ;o)
    Pitäisiköhän joskus itsekin? :D

    VastaaPoista
  2. hraH oli onneksi melkein koko ajan melkein hyvässä kunnossa, eikä yhtään tehnyt kuolemaakaan ennen kuin minä pakotin sen lääkäriin. Siitä alkoi kitumus ja tuska ;)

    VastaaPoista
  3. Auts, sanon mie. Ja miesten sairastaminen on jotain sellaista, mistä meille naisille pitäisi välittmästi maksaa korkeinta mahdollista omaishoitajan palkkaa.
    Heti! Sen verran vielä muistan.

    Aurinkoa!

    VastaaPoista