keskiviikko 21. syyskuuta 2011

anonyymit lukuhäiriintyneet

hyvää huomenta vaan. Ja tervetuloa anonyymien lukuhäiriintyneiden istuntoon!
Mitäs meillä tänään on tunnustettavaa?
Haluaisiko joku avautua vaikka siitä, että kävi kirjastossa ja lainasi kaksi kirjaa lisää?
Tai siitä, ettei ole lukenut loppuun edes yhtä niistä aiemmista keskeneräisistä kirjoista, vaan aloitti ne kaksi uutta?

Oikeasti.
Voiko ihmiselle tulla tällainen elämää hankaloittava addiktio?
Näköjään voi.

Elämääni säätelee tietynlainen kestävän kaaoksen periaate. Jos yritän (ja hyvänen aika, jos onnistun!) ylläpitämään järjestelmällisyyttä jollain elämän osa-alueella, tapahtuu rupsahdus jossain muualla.
Jonkinasteista kunnostautumista on tapahtunut työ- ja harrastussektoreilla, ja sitten se kostautuu näin julmalla tavalla!

Olen täydellisen kyvytön saattamaan loppuun yhtäkään keskeneräistä kirjaa.

Mitä se kertoo minusta?
Takerrunko harhaiseen postmoderniin eskapismiin? (huomaatteko, kuinka monta hienoa sanaa peräkkäin!) Subjektini pakenee identiteettiään.

On myös mahdollista, että yliarvioin lukunopeuteni ("mä vaan ihan nopeasti katon tän kirjan tästä välistä pois, ja palaan sitten tuohon pääkohteeseeni") tai iltojen pituuden ("ihan varmana ehdin nukkumaan ajoissa!").

**

Tänään pitkä työpäivä Työ2:n merkeissä.
Kestävä kaaos on ilmiintynyt jälleen kerran tyttöjen huoneeseen. (oman kirjapinoni lisäksi)

2 kommenttia:

  1. Mä avaudun siitä, että pidän yllä Espoon kirjastotoimintaa tukemalla sitä säännöllisesti noin 20 euron sakkomaksuilla. Ja mullahan on siis tietsikka, jota kyttään monta kertaa päivässä, mutten vaan saa niitä kirjoja uusittua koneen kautta. Sitten mä vien ne kirjastoon, maksan sakot, enkä ole edes lukenut niistä yhtään. Semmoista. Pistäkää paremmaksi!

    VastaaPoista
  2. mirka: minä yritin kirjastontädeille ehdottaa, että laittaisivat minulle laatan seinään kun kannan säkkikaupalla rahaa kirjastotoimen tukemiseen.
    Ei herunut ymmärrystä, kumma juttu.

    -m-

    VastaaPoista