maanantai 28. marraskuuta 2011

maanantain peruskauraa

olisipa vielä viikonloppu. Tai uudestaan viikonloppu!

Perjantaina saimme lapset onnekkaasti lähetettyä leirille.
Lauantaina meidän piti retkeillä Fiskarsin ruukkikylässä, mutta hraH - se kyöni - meni sairastumaan. Emme sitten retkeilleet, vaan minä tein yksityisen pyhiinvaelluksen ensin pienpiirini mummojen myyjäispöytää ihailemaan ja sen jälkeen tuohon Pohjolan huonekaluhelvettiin, josta en kyennyt ostamaan mitään muuta kuin paristoja ja siveltimiä (asioita, joita ei luonnollisestikaan saa mistään muualta) (piti ostaa joulusälää ja -roipetta)
HraH tokeni päivän mittaan. Lähdimme syömään yhdessä.

Enkä ikinä koskaan milloinkaan ole syönyt niin hyvin ja niin hyvää ruokaa kuin nyt. Olisin voinut viedä pihvini kotiin ja kietoutua siihen.
Olen monasti miettinyt, maistaako tällainen tavallinen pulliainen sen eron, jos ruoka on tehty hyvin ja hartaudella.
Maistaa.
(vieläkin hykerryttää pelkkä ajatus!)

Sunnuntaiaamuna heräsin ihan hirvittävän aikaisin, ja koska leffoihin suuntautunut adhd:ni tuntui olevan kerrankin lomalla ja hiljaa, katselin aamuni aluksi boksilta Miesten vuoron.
Pidin. Oli kaunis.
Kävimme laulamassa hoosiannat ja sen jälkeen yritimme vain valmistautua lasten kotiintuloon.

Ja joka välissä vetelin Pikkusiskon seinään magneetti- ja liitutaulumaalia, niin että tänään pitäisi huoneen seinässä oleman edes suurin piirtein toimiva magneettinen liitutaulu. Vähän kyllä epäilen.
Magneettimaalia jäi niin, että Isosiskon puolelle saadaan vielä jotain pientä aikaiseksi. Ja jos se on toimivaa, maalaan meille kodin viestikeskuksen magneettimaalilla. Kun en tykkää että jääkaapin ovessa on sälää ja roipetta, se on hermostuttavaa.

Sen lisäksi haluan uudestaan sinne huonekalutaivaaseen, koska nyt muka tiedän mitä haluan. (en tarvitse mitään!)
Koko viikonloppuni kokemuksista absurdein oli kahvituokio siellä jossain kaikkien lihapullia mussuttavien perheiden keskellä. Näköjään ihmiset ihan oikeasti tekevät sinne perheretkiä syömään "ravintolassa".
Koko viikonloppuni hienoin kokemus oli ravintolailta, ja sinne minä aion tehdä perheretken syömään vielä joskus uudestaankin. Emme retkeile lihapullataivaaseen. Tai siis varmaan joskus retkeilemme, mutta emme syömään. Tai kai sitten me syömmekin jos sinne asti pääsemme. Mutta pääsääntöisesti ruokaretkeilemme siis muualle.

UPM:lta sain tehtäväksi suunnitella puljun jouluglögien ohjelman. Suunnittelin:
tervetuliaissanat - UPM
isänmaallista runonlausuntaa - UPM
lauluesitys - UPM
jouluinen tanssi "Joulupukki matkaan jo käy" - UPM
karaokea - UPM
glögin valmistus ja nautinta - minä ja uusi työntekijä.

Saas nähdä tarvitseeko enää tulla töihin.

4 kommenttia:

  1. Ajatella, jotkut tosiaan ihan varta vasten menee sinne lihapullille koko sakki. Me olemme tehneet sen kerran, no ei varta vasten kyllä, ja toiste en mene. Se johtuu lähinnä mun huonosta äitiydestä eli siitä ettei mun lapset osaa olla ihmisiksi. Tai ehkä ne nyt jo osaa, en uskalla kokeilla.
    Kiva viikonloppu teillä.

    pinkki

    VastaaPoista
  2. me oltiin kerran, pari vuotta sitten. Ei päästy edes ulos, kun Isoveljellä oli taas jo nälkä ("mä voisin oikeestaan syödä jotain ennen kuin mennään kotiin"). Sillä oli kasvupyrähdys eikä mikään määrä ruokaa riittänyt :)

    -m-

    VastaaPoista
  3. Mun on pakko tunnustaa, että haaveilen reissusta sinne syömään lihapullia. Ne lihapullat on ihan ok. Mutta haaveen pääsyy on se ilmainen tunti lapsiparkkia. Pojat sinne. Ne tykkää tuollaisesta. Itse sinne ns. ravintolaan lukemaan päivän lehteä. Pojat ulos lapsiparkista, lihapullat joka jannulle. Ja kaikki tyytyväisinä kotiin. Jos onnistuu olemaan ostamatta tarpeetonta pärtöä, niin tuo on value for lihapulla money :)

    VastaaPoista
  4. Ihana viikonloppu!

    vintti

    VastaaPoista