torstai 22. joulukuuta 2011

melkein valmis

Perheen koulun penkkiä kuluttavilla vuoden viimeinen työpäivä.
Perheen työläisellä ei. Onnistuin kinuamaan UPM:ltä luvan ylituntien kuluttamiseen huomenissa, välipäivinä on pakko palata pelipaikoille.
Ottaa päähän jo nyt - en muista milloin, jos milloinkaan, olisin ollut välipäivinä työmaalla. Meillä niin kiireistä koskaan ole.
Höh ja pöh.
Siksi sangen päättäväisesti suhtaudun harvoihin vapaapäiviini: aion maata sängyssä pyjama päällä ihan koko ajan. Paitsi aattona täytyy vähän pukeutua, kun ystävät tulevat perinteiselle jouluaterialle.

Olemme jo vuosia viettäneet vastarintajoulua.
Joskus ammoisina aikoina päätimme yksissä tuumin vastustaa kaikkia jouluperinteitä ja minuuttiaikatauluja ja kaikkea sentapaista, ja viettää joulua nuorten lapsiperheiden tyyliin.
Mikä tarkoitti
a) minuuttiaikataulua - lasten päiväunet ja ruuat ja muut. Varsinkin alle 2-vuotiailla, joita olikin monena vuonna peräkkäin
b) perinteisiä jouluruokia - koska emme keksineet mitään riittävän radikaalia ja tavoista poikkeavaa, paitsi lihapullat
c) keskiluokkaisuutta (mm. viinit, kahvit, konjakit, lautapelit ja konvehtirasiat)
Tällä hetkellä nuoriso-osasto (3+2) on sitä mieltä, että tietysti aattoa vietetään yhdessä koska "aina ollaan tehty niin" ja joulupöydässä pitää olla kinkut ja laatikot "koska tietysti jouluna kuuluu olla just niitä". (lasten tilaukset joulupöytään: iso ja rasvainen kinkku, voileipiä, perunamuusia, lanttulaatikko, kalaa)
Että se siitä radikaalista kapinavastarinnasta.
Ollaan keski-ikäisiä/ -luokkaisia /-nkertaisia /-tuloisia / -määräisiä.
Höh sillekin.

*

Vuosi vuodelta vahvemmin ja syvemmin pysähdyn juuri tähän:

"suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa joss' sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin jos pieneenkin nyt joulujuhla suloisin..."

voiko ihminen enempää toivoa?
Sitä hetkeä jouluvalmisteluissa, jolloin joulupuu on rakennettu, voimme hämärtää valot ja kauhukolmikko alkaa tohkeissaan ripustella koristeita puun oksille.

*
Olen henkisesti siinä pisteessä, että tarvittavat valmistelut on tehty - kunhan vielä käymme ruokaostoksilla. Sitten saa tulla.
Joulu.
Juuri siinä epätäydellisessä, rujonkauniissa muodossaan kuin se tänä vuonna tullakseen on.

1 kommentti: