tiistai 5. kesäkuuta 2012

pitkästyneisyyden kaipuu

kaipaan lapsia niin että sieluun sattuu.
Vaikka näen heitä ihan joka päivä.
Kaipaan sitä että olemme vain me, omassa rauhassa. Kaipaan perhe-elämään turhautumista ja väsymistä ja voimattomuutta.
Kaipaan normaalia arkea.

Saan hetkellisiä hyvänmielen puuskautuksia siitä, että wc on kokonaan ja  kylppäri melkein laatoitettu (lattia kesken, taloyhtiön firma hidastelee vesieristeiden kanssa), siitä että Pikkusiskon huoneen kaappi on liukuovia vajaa valmis. Siitä että kävimme tilaamassa uuden sängyn (vaikkemme saaneetkaan sitä, jonka olisimme halunneet; valmistus oli lopetettu), siitä että keittiötä on pantu aluilleen.
Kaikki on hyvä ja eteenpäin. Olen positiivinen ja luottavainen ja suunnittelen verhoja. Tai mattoja.
Sitten tapaan lapset.
Silloin loppusuoralle on ihan liian pitkä matka.

Kaipaan aamupaloja.
On hetkellisesti ihan hauskaa hakea aamu- ja iltapalansa kahviosta tai kaupasta.
Kaipaan silti sitä, että saan istua varpaat paljaana oman pöydän ääressä syömässä kaikessa rauhassa.
Syömässä sitä, mitä itse haluan.

Kaipaan varpaitani.
Omassa kodissani hipsuttelen paljain varpain aina. Röntsävaatteissa, leppoisasti.
Kaipaan suihkunjälkeiskotoisolotilaa.

Kaipaan lapsia.
Kaipaan omaa suihkua, omaa keittiötä, omaa vaatekaappia, omia pölyjä ja likoja.

Päivät ovat ihan käsittämättömän pitkiä. Järjellä ja suhteellisuudentajulla ymmärrän: tämä kaikki on positiivista ja eteenpäinvievää aikaa. Meillä on koti valmistumaisillaan, meillä on paikkoja joissa tällä hetkellä olla, meillä on mukavia ihmisiä ympärillämme, meillä ei ole takana tuskallista vesivahinkoa tai muuta isoa tuhokriisiä.

Kaipaan lapsia.
Kaipaan itseäni.
Kaipaan oman elämäni hallintaa.
Kaipaan sitä, että me kaikki olemme saman katon alla: lapset, aikuset, eläimet, tavarat.

Kaipaan pitkästymistä.

Vasta nyt ymmärrän arjen arvon.

4 kommenttia:

  1. Voih, ymmärrän hyvin oman kodin ja perheen kaipuun. Itselleni se iskee, jos olen vähänkin pidempään jonkun toisen "nurkissa".

    Tsemppiä. Uskon, että uusi koti on kaiken vaivan arvoinen.

    Jos olo iskee pahaksi, niin kävisikö lohdutukseksi jonkun toisen perhe? Mulla on perhe-elämää tällä hetkellä yli oman tarpeen, voisit tulla tänne ;)

    VastaaPoista
  2. :D
    voisi mennä meikäläisellä sormi suuhun, kun pitäisi askarteluviihdyttää tuota sinun laumaasi. Osaan hätinä tehdä vessapaperihylsystä kynätelineen. (työvälineet: hylsy, pala kartonkia, tippa liimaa, vahaliidut)

    VastaaPoista
  3. Ei ollakaan tehty ikinä kynäpurkkia :)

    Täällä pärjää tällä hetkellä hyvin, jos osaa yhdellä kädellä pidellä uhmakasta 5v kiinni ja toisella kädellä paistaa jauhelijaa :)

    Että teretulemas

    VastaaPoista
  4. eiköhän tuo vielä menisi vanhasta muistista. Voisin vielä vaikka epävireisesti laulaa luikuttaa.

    VastaaPoista