Anoppilassa, matkalaukussani.
 |
| olotila vielä löytyy polkuja joita kulkea |
 |
| keittiö |
 |
| hraH:n aula, tuo kotimme alati seesteinen keskipiste |
 |
| Isoveljen komero, viimeisenä tuotujen roinien kasa |
Elättelen värjyvää toivoa juhannuksesta, mieluummin asettuisin jo paljon paljon aikaisemmin.
Sain sovittua UPM:n kanssa lomapäivät, kerrankin riitelemättä (se oli hyvällä tuulella kun meidän hanke on melkein maan parhaissa kantimissa tällä hetkellä!)
Kaksi viikkoa loman alkuun.
Kumma juttu: kaksi viikkoa loman alkuun tuntuu tosi lyhyeltä ajalta.
Kaksi viikkoa remppaheikkeilyä tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta.
Mitenköhän saisi korvien välistä poistettua tuon remppaheikki-moodin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti