keskiviikko 24. lokakuuta 2012

syysmyrskyn jälkeen

Verstaalla on hiljaista.

*

Neljätoista vuotta sitten oli lauantaiaamu, kirpeä, viileä ja keltainen. Syysmyrsky oli läpi edellisen yön repinyt lehtiä puista kirkkaaksi matoksi puistoihin.
Kuulan jyhkeät sävelet saattoivat meidät matkamme alkuun.

Neljätoista vuotta sitten olimme sijoittaneet kahden pätkätyötutkijan pienet ja epävarmat ansiot vaatimattomiin, omannäköisiin juhliimme. Kakkua oli, ja karjalanpiirakoita; orastavan vanhemmuuden alkuviikoilla uskalsin maistella kuohujuomaa vain pienen lasillisen.

Tänään, neljätoista vuotta myöhemmin syödään hyvin - haetaanko torilta vähän patonkia? Jotain makeaa lapsille ainakin? Uskallanko mennä vanhempainvarttiin kuoharipullo laukussa?

Nämä vuodet ovat samanlaisia: on paljon pakollista suolapalaa, toisinaan makeaa kakkua ja joskus vähän poreilevaakin.

*

9 kommenttia:

  1. Onnea!!! Tekstistä kuvastuu kuitenkin tyytyväisyys...ja niinhaän sen pitää ollakin, suolaista, makeaa ja kuplivaa...

    VastaaPoista
  2. Onnea! Punaista ja makeaa ajoittain- ja väliin ihan jotain muuta. <3

    !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  3. Onnea! Hääpäivänä on ihanaa välillä pysähtyä ja katsoa taakseen, etenkin kun niitä vuosia alkaa jo olemaan...

    VastaaPoista
  4. Mua niin kosketti tää.
    Onnea ihanille!

    VastaaPoista
  5. onnea hääpäivänä! ootte ihania!

    VastaaPoista
  6. LÄmpimästi oNNea! Tota päivää todellakin KANNATTAA ja on syytä juhlia!

    VastaaPoista