perjantai 15. maaliskuuta 2013

kouluruokailu?

viikonloppu lähentyy.

Olen yhden äitituttavan kanssa menossa tutustumaan lähikoulun kouluruokailuun. En kyllä ymmärrä, miksi. Johan ne kumiperunat on kertaalleen tullut koettua.
Mutta mennään nyt sitten. Kun kerran nätisti pyydettiin.

Ihan luottavainen kyllä oikeasti olen kouluruuan tasoon: sen verran tyytyväisenä tuo lauma yleensä kotiutuu, eikä hoipu nälkäkuoleman partaalla.

Kouluruokailun ansiosta (ja viikolla olleen herrakerhon takia) päättyvät päivän työt tänään ihan inhimilliseen aikaan. Jee sille!

*

Isoveli oli eilen elämäänsä tyytyväinen ja siinä yleisessä tyytyväisyyden tuiskeessa sain vihdoin ja viimein laahattua hänen päänsä siistittäväksi.
Kuontalon lannistamiseen oli kuulemma tarvittu hakun ja kuokan veitsen lisäksi öljyhoitoa, tavallista hoitoainetta, pöyheyden vähentäjää ja kiharanlannistajaa. Parturi oli todennut että siinä päässä versoaa parinkin ihmisen hiukset.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Lapsi on perinyt sekä minun että isänsä hiukset ja sen lisäksi vielä muutaman ennenaikaisesti hiuksensa menettäneen sukulaisen karvoitus on asettunut hänen päänuppiinsa. Kuten poikanen ylevästi totesi: se on elävä organismi jolla on oma tahtonsa.
Ja vaikka liki puolet siitä organismista makaa nyt vainaana parturiliikkeen lattialla, ei Isoveljen hobittimainen tuulenpesä koivupuussa -imago ole kärsinyt yhtään.
Pipo mahtuu paremmin päähän, mutta yleisvaikutelma on edelleen runsas.

*

Tulevalle viikonlopulle on budjetoitu ohjelmaa mukavasti ja riittoisasti.
Olin ajatellut tehdä ruuaksi karjalanpaistia, mutta yleisen ja yhtäläisen keittelyajan rajallisuuden vuoksi joudun miettimään suunnitelmani uudestaan.

*
SUURI KOULURUOKARAPO

Kun yksi jo toisaalla veti herneet nenukkaan kumiperunakommentista...

Oli tuo kouluruokailu aika lailla sitä, mitä kuvittelinkin - käytettävissä olevat resurssit huomioiden (meidän nurkilla pari euroa/oppilas/päivä).
Oli salaatti, joka maistui keväiseltä nurmelta, oli jonkinlainen salaatinkastike (itse en yleensä käytä, mutta testimielessä nyt), oli peruna tai ohra lisukkeena ja pari kasvispuristetta (-pihviä) kastikkeen kanssa. Leipää oli ja erilaisia juomia.
Ihan kelvollista ruokaa.
Varmasti riittää täyttämään koululaisen päivän ravinnontarpeen riittävissä määrin, antaa energiaa ja jaksamista.
Mietin ja makustelin: se oli riittävä. Riittävän hyvä, riittävän täyttävä, riittävän ravitseva. Mutta ei se parhaalla tahdollakaan mikään suuri elämys ollut (suuntaan tai toiseen).

Arvostan
- kouluruokailua ylipäätään
- sitä että nykypäivänä on tarjolla enemmän kuin yksi vaihtoehto (ainakin meidän nurkilla yläkouluissa kasvisruokavaihtoehto kaikkina päivinä) (hmm, mikä mahtoi olla kasvispihvin kasvisvaihtoehto?)
- leipä!
- välipalamahdollisuus (meillä yläkouluissa; maksullinen)

Mietin
- "kalapuikkorajoitus" - vaikka tiedän, miksi sellainen on - niin kasvuikäisen kohdalla...?
- ruokalat ja ruokailutilanne - tuppaavat olemaan aika kaikuvaisia ja meluisia paikkoja. Kiireellä mennään ja tullaan. Joissain kouluissa on kuulemma vain rajallinen aika syömiseen, ja puolet ruokatauosta on vietettävä välitunnilla.
- ruoka-ajan ja lukujärjestyksen kohtaaminen: jos koulupäivä alkaa myöhään ja kestää pitkään ja ruokailu on heti ensimmäisen oppitunnin jälkeen?

Jäin kaipaamaan
- kahvia. Menen juomaan sen nyt. Heti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti