torstai 30. toukokuuta 2013

ruokakriizi

Olen ihan suunnattoman käsittämättömän järjettömän kiitollinen siitä tosiasiasta että minun pieniä veropennosiani käytetään /on käytetty
a. julkiseen terveydenhuoltoon (meillä on Pikkusisko, jee!)
b. koulutusjärjestelmään (meillä on tutkinnot, jee!)
c. julkiseen liikenteeseen (pääsemme pois kotoa, jee!)
ja d. kouluruokailuun

Mihinkään muuhun niitä ei saa käyttää. (eikä niistä kyllä riitäkään)

Tällä hetkellä suurinta kiitollisuutta muassaan tuo kohta d. kouluruokailu.

Voi hyvät hyttyset miten tuo lauma syö.
Yhden lapsen tunnuslause tällä hetkellä on: "mulla on nälkä"
Toinen muotoilee saman: "mä voisin ottaa jotain pientä"
Ja kolmas puolestaan lähestyy aihetta tyylikkäämmin: "koska me oikein syödään?"

Pelkästään iltapalalla ne vetävät kevyesti kitusiinsa leivän tai ainakin puolet leivästä (tai puoli pellillistä sämpylöitä), sammiollisen jogurttia, muutaman desin mysliä ja/tai muroja (yleensä ja!), ehkä vähän banskua tai jotain muuta satunnaista hedelmää.
Puuroa jos on, tai mitä tahansa mitä on.

Ja tietysti ne kruunaavat jokaisen ateriansa PM:llä (Pieni Makea)
Arvatkaa montako pellillistä olen paistanut pikkuleipiä pelkästään tällä viikolla? Eivät ne pikkuleivät ikinä ehdi siihen kauniiseen purkkiin, mitä meillä ei ole. Ne syödään.

Tänä aamuna rakentelin omia työeväitäni ja Pikkusiskon retkipäiväeväitä.
Tajusin että pää hajoaisi, jos pitäisi joka ikinen päivä kehitellä kouluun eväät. (kiitoskiitoskiitos kouluruokailusta!)
Millä ihmeellä ne oikein ruokkisin?
Näin jo mielessäni kaksimetrisen rivin eväslaatikoita, joihin tunkisin aamu toisensa jälkeen kokonaisen leivän verran voileipiä, litratolkulla jogurttia ja pussikaupalla porkkanoita ja PM:iä. (jopa Isoveli, tuo herkkusuiden kruunaamaton kuningas arveli, ettei maapähkinävoileipä ihan riittäisi evääksi hänelle)
Tulisivatko ne edes täyteen niistä eväistä?

Sitten tulin ajatelleeksi jotain paljon pelottavampaa:
Tajusin että kohta ne ovat talon ruuissa ainakin kymmenen viikkoa.
Jääkaappimme kantokyky on yhden normaalin arkisen koulunkäyntiviikon verran. Sinne mahtuu kahdeksasta kymmeneen litraan maitoa, pari mehua ja jogurttipönikkää, viikon verran perunoita, porkkanoita ja muita kasvistarpeita, lihaksia ja sen semmoista.
Vähänkin enemmän ja se kaappi räjähtää.

Edelleen vielä pelottavampaa:
Talousbudjetti on mitoitettu normaalille koulunkäyntiarkiviikolle.

Ihan hirvittävän kammottavan pelottavaa:
Nuo ovat oikeasti todella pieniruokaisia.

Olin jo vähän huokaillut helpotuksesta kun kouluvuosi päättyy. Päästään joka-aamuisesta hutunkeitosta ja muusta.
Huttupuhetta ja toiveajattelua.
Nehän söisivät paketillisen muroja heti aamutuimaan. Ei riitä edes korotettu palkka eikä kesälomaraha.

Eksistentiaalikysymyksiä:
Onko koko maailmassa niin paljon ruokaa kuin ne kuluttavat?
Osaanko minä tehdä niin paljon erilaisia ruokia?
Osaako ylipäätään kukaan?

Eksistentiaaliratkaisuja:
Leipätaikinan määrä täytyy välittömästi tuplata ja maitopöniköitä saa juoksuttaa kaupasta alvariinsa.
PM:n kokoa pienennettävä.
Soppaa jatketaan toisena päivänä.
Keitetään velliä.

Pitäisi varmaan syöttää niille pesusieni tai joku muu täyttävä ja turpoava juttu.

*

ps.
sen lisäksi että maidon kulutus tuplaantuu, tuplaantuu myös poistopään huoltotarve.
Ostoslistalle:
vessapaperi.

4 kommenttia:

  1. Kiitos tästä huippuhauskasta, viisaasta, oivaltavasta ja niin rehellisestä blogista! Koko talven olen sitä lukenut, mutta kommentointi on unohtunut...
    Meillä sama ruokakriisi edessä. Teinit kun eivät suostu syömään samaa ruokaa viittä päivää, vaikka äiti niin mielellään tekee kerralla kunnon satsin sapuskaa, joka ei kelpaa ainakaan toiselle teinille...
    Minna

    VastaaPoista
  2. Suosittelen omaa lehmää. Meillä sitä on ajateltu viimeiset 10 vuotta, mutta eläinrakkaana ihmisenä en vielä ole lehmäparan onneksi tähän taipunut.
    Mikään määrä ei ole tarpeksi. No ostimme sitten lattiasta kattoon -kokoisen jääkaapin, kun ennen oli vaan puolikokoinen.
    Maitoa menee kolme litraa päivässä. Tekee 21 litraa viikossa. Sellaista jääkaappia ei olekaan, johon tuo määrä mahtuisi. Kerran otin valokuvan jääkaapin sisuksista silloin, kun siellä oli 14 litraa maitoa (vai oliko se 14 purkkia?). En kehdannut laittaa sitä blogiini.

    VastaaPoista
  3. Mua hirvittää ajatella sitä lounasrumbaa poikien aloittaessa koulun... siis toi puolipäivää syksyllä ole mikään ongelma, mut sit kahden vuoden päästä. Koulusta toki saa ruokaa maksua vastaan, mutta tällaisena terveysnörttinä teen ne lounaat mieluummin itse... nyt jo pojat saattaa syödä 2 maapähkinävoileipää per mies lounaalla...

    VastaaPoista
  4. Minna: kiitos kauniista sanoistasi!

    Roz: lehmä - loistava idea!
    Pikkusisko suunnitteli kerran vuohivarkautta, siinä olisi ollut kutunmaitoa meille...

    Yksis: en osaa edes kuvitella sitä eväsmäärää, minkä murkkuikää käyvä poikanen tarvitsisi!

    VastaaPoista