maanantai 24. kesäkuuta 2013

hosuli, touhuli ja hääryli

verstaalla taasen.
Ensin olin monta päivää ihan kriisissä, kun oli yhtäkkiä niin monta päivää vapaata.
Nyt olen kriisissä, kun on monta päivää töitä. (luulen, että neljä.)

Ensimmäisenä vapaapäivänä siivosimme.
Toisena vapaapäivänä vietimme juhannusta.
Kolmantena vapaapäivänä vietimme lisää juhannusta.
Ja neljäntenä vapaapäivänä lojuimme, nojuimme ja olimme vain.
Kyllä oli hyvä juttu.

Paitsi tuo kolmannen vapaapäivän juhannuksenvietto.
Menimme ystäväperheen mökille.
Siellä oli iso kummityttö ja perheensä, pieni kummipoika ja perheensä ja heidän sukuaan oikealta ja vasemmalta ja lapsia ihan tohisemalla. Oli teinejä ja kouluikäisiä ja leikki-ikäisiä ja taaperovaiheesta uloskasvavia ja sitten vielä semmoisia mitkä eivät ole olemassakaan mutta silti jo tanakasti melskeessä mukana.
Voi hyvät hyttyset että iski vauvakuume.
Ja taaperotarve.

Minä mietin koko seuraavan aamun kotona, että mistä meille saataisiin vähäksi aikaa semmoinen kiva pieni hosuli tai touhuli tai hääryli nurkkiin tuhtailemaan ja tohisemaan semmoista pari-kolmevuotiaan hymisevää touhuilua.
Mielellään ottaisin meille semmoisen kivan, joka ei pelkäisi minua (kuten kaikki muut lapset pelkäävät. myös omat) ja taputtaisi käsiään kun tarjoan sille ruokaa (kuten omat eivät) ja se tohnottaisi maailman tärkeimpiä asioita.

Asiaa ei suinkaan helpottanut Isoveljen kommentti jostain siivouspäivän tiimellyksestä: "äiti, hanki meille Pikkuveli, jooko"
minähän ihan putosin semmoisesta jutusta ja kysyin, että mitä ihmettä sinä sillä tekisit.
"No olisin sille kiva isoveli."

En minä kyllä ihan omaksi semmoista taida enää haluta.
Mutta lainata voisin.
(kummipoika ei suostunut, vaikka kuinka yritin sitä lahjoa. Se meni piiloon äitinsä mahan taakse ja veikisteli sieltä)

*

Lojumispäivän mökkeilynjälkeiskriisissä ja taaperokuumeessa rustasin ruokaa sille joukkueelle jota meillä ei ole eikä ole ollut. Nyt on kuulkaa kinkkukiusausta (mitä kukaan ei edes syö) sellaisen keskiverron komppanian tarpeisiin ja sämpylöitä ja keksejä leivoin myös valtaisia määriä, ihan vaan kostoksi maailmankaikkeudelle.
Siitäs saatte.

Kyllä niin en tiedä mitä tästä viikosta tulee. Meiltä lähtevät ne vähätkin lapset pois, mitä meillä on yleensä nurkissa notkunut.
Pyöräsafarille.

*
ps. saatiin myös kivoja uutisia. Ulkomaanserkut tulevat loppuviikosta ja ovat pitkään.
Menivät lomasysteemit vähän uusiksi, mukavalla tavalla: emme odottaneet heitä tänä kesänä.

2 kommenttia:

  1. Meillä pojat ovat haaveilleet vauvasta. Monta kertaa ovat anoneet, että äiti kiltti hanki meille vauva. Juhannuksena seurailin sellaista ihanaa puolivuotiasta palleroa joka hymyili vaan ja hoki, että höö. Hetken ajattelin, että mun on pakko saada vauva. Sitten onneksi palasi mieleen ne työläämmät puolet ja tunsin suurta helpostusta, että voi sanoa nälkäänsä valittavalle lapselle, että tee itse voileipä :)

    VastaaPoista
  2. ...puhumattakaan siitä, että lapselle voi sanoa "mä tarviin nyt hetken omaa rauhaa" tai jopa "katoa silmistäni!" (puhumattakaan tietyn puulaakin tuotteiden käytöstä... ;))

    VastaaPoista