perjantai 7. kesäkuuta 2013

perjantain porinat ja marinat

"onni yksillä, kesä kaikilla"

Tässä viheliäisessä työrintamatilanteessa - josta en voi edes avautua - on tuo ylläoleva pelastus.
Ja se, että teen osa-aikatyötä.
Ja se, että lähden aamuisin vaikka kuinka aikaisin.

Kun tulen kotiin päivä on vielä nuori, ja kesää on aina vain jäljellä.

Aika valuu lapasesta johonkin. En tiedä mihin. Se vain katoaa. Se katoaa työssä ja kotona.
Ensin kello on kuusi aamulla ja sitten se on kymmenen illalla, enkä ole saanut aikaan mitään produktiiviseksi laskettavaa.

Edessä koko viikonloppu töissä. En tiedä, onko se hyvä vai paha. Ehkä vähän molempia.

*

Otteita kuluneelta viikolta

kolme loistavaa todistusta. Loistavaa. Saanko leuhkia? 
Ovat tehneet töitä tunnollisesti ja kunnollisesti, ja aivan varmasti lomansa ansainneet.
Haluaisin leuhkia vielä paljon enemmän, mutta "oonhan suomalainen" (ta-da-da-daa, ta-da-da-da-daa...)

kuukausi kesälomaa. Koko heinäkuu. Riitelemättä UPM:n kanssa (tarkennus tähän: ei siis tullut UPM:n kanssa kiistaa loma-ajoista tai loman pituudesta. Otin nöyrästi vastaan sen mitä annettiin.). Ei tarvi tulla kertaakaan verstaalle. Kuukauteen. Ja koska viime lomakaudelta on niin paljon pitämättömiä, jää varastoon lisää pitämättömiä. Voisin olla vielä kaksi viikkoa lisää lomapäiviä. Ja ainakin viikon verran ylitunteja.
Heti kun UPM on paremmalla tuulella (noin maanantaina suunnilleen), aion ehdottaa että teen lopun kesäkuuta lyhennettyä viikkoa ylituntien vähentämiseksi.

Pitkään kalvannut palkka-asia ratkesi osin. Jee.
Paitsi nyt täytyy laahautua verotoimistolle. Ja osa jäi vielä ratkeamattakin.

Pikkusisko lähti pienten partiolaisten kesäleirille. Rinkka on isompi kuin lapsi, ja painaa puolet siitä mitä lapsukainen itse. En kyllä jaksaisi itse laahata itseni kokoista reppua, vaikka se painaisi vain puolet itsestäni.

*

Viikon Pikkusiskoismi (kuten tavallista ruokapöydässä, ja sellaisella hetkellä kun kaikilla on suu täynnä): "äiti, twisti on rikki. Siinä on reikä keskellä"
Isoveli romahti tyystin.
Ja uskokaa pois, kun kilometrin verran murrosikäistä valuu hysteerisenä pöydän alle kakomaan ja tekemään kituliasta, vielä semisti äänenmurroksista naurukuolemaa, on siinä muillakin hysteria ulottuvilla.
Pikkusisko-poloinen ei ymmärtänyt lainkaan, miksi meillä muilla oli niin hauskaa.
Lupasin paikata rikkinäisen twistin tekemällä solmun.
Sorruin kuitenkin ostamaan uuden ja ehomman.

3 kommenttia:

  1. Minä sain myös hysteerisen nautukohtauksen tuosta twististä, jossa on reikä keskellä... :D

    VastaaPoista
  2. "äiti, twisti on rikki. Siinä on reikä keskellä"
    <3

    VastaaPoista
  3. Pikkusisko <3

    Mieolin juuri tulossakommentoimaan edellistä polkkaasi,että päivitä heti- on jo ikävä!!!

    Onneksi olit jo ehtinyt.
    Lyhennetty kesäkuu loppuun kuulostaa tosi hyvältä. Mitähän mie keksisin?

    Aurinkoa, minäkin menen huomenna sorvin ääreen ja si meilon Juniorin kanssa potkulautailua.<3

    VastaaPoista