Epäströmssööviikonloppu

Lauantaina olin ajatellut tehdä kaikenmoista: opiskella, lenkkeillä, käydä kirjastossa. Ei sitten ihan onnistunut.

Kirjastokäynti vaihtui lennossa kahvilassa nojumiseen hraH:n kanssa.
Opiskelu ja lenkkeily vaihtuivat aivan vahingossa anoppilassa nojumiseen viinin ja filosofian hengessä.
Pizzalauantai on vaihtunut olosuhteiden pakosta pizzasunnuntaiksi.

*

Yhdestä blogista luin, että semmoinen on laiska kuka ei vie roskia erikseen roskikseen, vaan samalla kun menee muutenkin ulos.
Kyllä en ikinä ole ajatellut että semmoinen on laiska, vaan käytännöllinen.
Miksi ihmeessä pitäisi kesken kaiken kivan (lähinnä lukemisen) pistää kengät jalkaan ja takki päälle ja etsiä avaimet ja kaulaliina ja ties mikä lumikola ja lähteä varta vasten viemään roskia?
Eikö muka ihmisellä ole muuta tekemistä kuin roskien kuljettelu edestakaisin?
Aina olen keksinyt kivampaa tekemistä kuin roskienviennin.

Kotihommat kaikessa toisteisuudessaan ovat toisinaan masentavia.
Masentavia.

Montako kertaa ehtii ihminen yhdessä päivässä pyyhkiä pöydän?
Kerran yritin laskea, mutta sormet loppuivat kesken.
Miten voi olla että pöytä kuorruttuu jollain tähmällä kahden ruokailun välissä?
Jos pyyhit ennen ja jälkeen syöminkien, niin miten voi olla että täytyy vielä siinä välissäkin pyyhkiä?
En ymmärrä.

Tai pyykit.
Mistä niitä oikein sikiää?
Ihan varmasti olivat pesukorit eilen tyhjiä ja tänään eivät.
Laskujen mukaan siellä pitäisi olla viisi paitaa ja viisi alusvaatetta ja viisi jotain muuta, mutta kaikkea onkin ainakin viisitoista.
Lisivätkö ne jotenkin siellä kosteassa ja hämärässä kaapissa?
Ja mihin ne katoavat pesukoneen ja kaapin välillä, koska kellään ei koskaan ole mitään päällepantavaa?

Sain kuulla olevani laiska, koska Pikkusiskon lempihousut eivät olleetkaan pesukoneessa välittömästi sen jälkeen kun hän oli ne yltään kuorinut. Ja vielä laiskempi, kun ne eivät olleet kuivat heti pesukoneesta tultuaan.
"Mitä, mä laitoin ne illalla koneeseen, eikä ne vieläkään ole puhtaat?"

*

Yhden mainion kirjan luin viikonloppuna: Missä olet Bernadette. Oli hersyvän hyväntuulinen tarina jonka toivoisi jatkuvan ja jatkuvan aina vain.

*

Istuimme kyljikkäin sohvassa Pikkusiskon kanssa: "no höh, nyt sä laitoit mun päähän jonkun häiriön!"

Jee.
En pyykkää.
Laitan häiriöitä lasten päihin.
Kyllä taas olen niin hyvä vanhempi.