perjantai 30. elokuuta 2013

jokavuotinen vanhempainilta-angst

Tyttöjen koululla oli vanhempainilta. aargh.
Värväsin hraH:n mukaan, koska lapsia nyt kerran koulussa on kaksin kappalein ja kummallakin uudet opet, Pikkusiskolla kokonaan uusi luokka.
HraH oli - miten sen nyt diplomaattisesti sanoisi. Welldone.

Jumppasali oli piukassa väkeä. Varmaan siksi, koska se on pieni sali.
Vanhempia oli tuoleilla ja penkeillä ja puolapuilla ja lattioilla ja seinänvierustoilla ja jokaisessa tyhjässä välissä.
Rehtori räväytti ensimmäisen powerpointin kehiin, hraH vaihtoi jalkaa ja huokaili.
Ensimmäiselle dialle oli näppärästi kympin fonttikoolla mahdutettu jokikisen koulussa työskentelevän henkilön nimi.
Opettajat esiintyivät rapsakkaasti, eikä kukaan - yksikään - aloittanut esittelyään sanomalla "joo mun nimi oli Tosiaan..." (pointsit opettajille!) Sen sijaan jokainen kertoi että "opetan 1aalle, beelle ja ceelle äikkää, 2 aalle, äffälle ja kolme beelle enkkua, neljä deelle kuvista, viis aalle ja kuus beelle uskontoa, sitten opetan pikkuyksikössä tuettua äidinkieltä ja isossa yksikössä yksittäisiä veistotunteja ja mun oma luokka on neljä äf."
Esittelyn jälkeen rehtori räväytti esiin toisen dian: ote peruskoululaista, 2§ - peruskoulun tehtävät ja tavoitteet.
HraH huokaisi kovaäänisesti ja vaihtoi jalkaa.
Rehtori esitelmöi kasvun ihmeestä.
HraH vaihtoi jalkaa.
Rehtori lopetti yhtäkkiä ja kaikki alkoivat tungeksia ulos.

HraH meni Pikkusiskon luokkaan ja minä menin Isosiskon luokkaan.
Opettaja kävi nopeasti läpi lukujärjestyksen ja meidän-samin isä kysyi että montako kasvia pitää kerätä kasvioon kun viime syksynä meille tuli niin kiire eikä meinattu millään löytää kaikkia kasveja. Piti ihan ajaa pois kaupungista, monta kymmentä kilometriä että saatiin kasvio koottua. (näin mielessäni sen isän huristamassa täyttä höökää audillaan jonnekin lettosuon reunaan ja sitten kömpivän ulos kädessään pikkuinen työkalupakki, jonka sisällä on semmoinen kolmikulmainen istutuslapio, kyntämään jonnekn ojanpohjalle, ja velton esiteinin lusmuamassa siinä reunamilla) (me kiersimme yhtenä iltana meidän pururadan, n. 2,5 km. Löysimme kaiken tarvittavan, emme lapioineet.Turha sanoakaan, aivan viime tingassa.)
Ja voisiko ope sanoa kaikille että matikan lisätehtävät ovat pakollisia?

Aaargh.
Olen aina harmitellut velttoja prokrastinoivia lapsukaisiani.
Mutta pieneen mieleenikään ei ole juolahtanut, että matikan lisätehtävät olisivat pakollisia.
Nehän ovat - voi hyvää päivää - lisätehtäviä! (käsi sydämelle, kuinka moni tekee kotona vapaaehtoisesti ylimääräisiä työtöitä. Ylimääräisiä? Minen ainakaan.)
Mietin kuka ne kukat oikein keräsi?
Miksei se isä sanonut että kyllä opettaja voisi varmaan määrätä äikästä luettavaksi kuusi kirjaa viiden sijaan? Jos vaikka Kalevalan tuosta nopsassa tahdissa tempaisisivat, ihan huviksensa? Tai tekisivät pari esitelmää?
Ja että ussan tähtilaatikot olisi nekin syytä ottaa työn alle?
Entä hissan kaikki soveltavat tehtävät, ne hypitään yli turhan usein. Nekin voisivat olla pakollisia.
Aina se on matikka.
Olen tavannut muutamankin näitä isiä, joilla on pakonomainen tarve työläännyttää lapsensa nimenomaan matikan lisätehtävillä, muusta viis.

Sitten heräsi henkiin meidän-sami2:n äiti.
Että jos lapsi on monta päivää poissa niin ei kai vaan tule läksyistä unohdusta wilmaan. Että ihan kaaa-meee-ta jos ei sen vertaa löydy armollisuutta että voi jättää läksyt tekemättä.
Minusta ne läksyt ovat silloin tekemättä, se on fakta. Ja tekemättömät tehtävät kuuluu merkitä wilmaan. Mutta onko sillä painoarvoa jossain huolellisuusarvosanan määrittelyssä, se on eri juttu.

Sami-ykkösen isä oli sitä mieltä että luokkaretkelle pitää mennä Lintsille. Ja että kaikki vanhemmat tietysti osallistuvat kuluihin kiinteällä summalla.
Teki mieleni protestoida, mutta sen sijaan vaan prokrastinoin. (se on sitten kätevä sana!)

Opettaja alkoi jakaa vanhempainvarttiaikoja, mutta lähdin pois. Minulle käyvät kaikki ajat.

Menin pihalle.
HraH:ta ei näkynyt missään.
Menin takaisin sisälle ja Pikkusiskon luokkaan.
Opettaja oli juuri selittämässä ympänkirjasta fotosynteesiä luokalliselle vanhempia.
Meidän-sami3:n isä kertoi että meidänsami on ihan fenomenonaalisen (?) lahjakas.
Opettaja alkoi jakaa vanhempainvarttiaikoja. En päässyt pois, koska uusien piti ilmoittautua ensin. Sanoin että kaikki ajat käyvät.
HraH sanoi, että hyvä kun tulit, ei tää muuten olisi loppunut ikinä.

Kyllä niin en jaksaisi yhden yhtä vanhempainiltaa. Mutta en uskalla jäädä poiskaan.

Menimme kotiin.
Kotikulmilla oli meneillään joku massiivinen poliisioperaatio, helikopteri pörräsi ikkunan takana. Luultavasti ne etsivät minua, mokomaa vanhempainiltakerettiläistä.


3 kommenttia:

  1. Mä olin tänä vuonna kapinallinen. En mennyt! Olen kahden lapsen koko ylä- ja alaasteen kissanristiäiset kiertänyt ja alan olla sitä mieltä, ettei niissä tämän kolmannen kanssakaan ole mitään uutta, eikä mitään, minkä vuoksi olisi pakko olla paikalla. Osaan ajatella ihan itse. Ja kysyä vaikkapa sähköpostilla, jollen jotakin asiaa ymmärrä.
    Mikä ihana vapautumisen tunne! :)

    VastaaPoista
  2. Mä en mene enää yhteenkään vanhempainiltaan =). Viimeiseni oli yläasteelle-siirtymisvanhempainilta. En vaan mene. Inhoan niitä. Jutut on ihan turhia eikä mua kiinnosta nähdä ihmisiä. En tunne niistä ketään, enkä halua oppia tuntemaan. Vanhempainvarteissa voin käydä. Ne keskittyy siihen omaan kakaraan, eli mulle tärkeään juttuun.

    VastaaPoista
  3. Olen vielä käynyt noissa vanhempainilloissa, kun opettajat ovat vaihtuneet. Että näkee, millaisesta tyypistä se lapsukainen oikein kouhkaa.
    Jutut kyllä ovat ihan turhia :)

    VastaaPoista