Kyllä ei olisi kannattanut.
En tiedä, olenko vanha vai kyyninen vai elämään työlääntynyt vaiko peräti kaikkea näitä. Luultavasti.
Jotenkin...en tiedä...
Semmoinen hösellys ja romantillisuus on niin kaukana omasta maailmastani ja ajattelumallistani ja olemisen tavastani, että hampaita alkaa vihloa.
Pysyvätkö, eikun ovatko jotkut ihmiset ihan oikeasti romantillisia jatkuvasti?
Siis semmoisella yllätyksiä-kukkasia-suklaata-rakkauskirjeitä alusvaatelaatikossa-shampanjaa -tavalla? Vuodesta toiseen?
Onko se edes romantillista vuodesta toiseen? Vai turtuuko siihen?
Nukkuvat lusikassa vielä silloinkin kun sängystä tulee unenpuutteen takia melkein huume, jonne pääsystä kilvoitellaan ja taistellaan, ja jonne rynnätään mielessään vain se yksi (eikä se todellakaan ole Se)?
Vuodesta toiseen?
Voiko semmoista olla olemassakaan?
Minusta on ihanaa kun hraH tuo roskaruokaperjantaina (tunnetaan myös nimellä isä kokkaa) melkein aina jonkun minun lempisalaattini. Sellaisen jossa on melonia. Vaikka se itse inhoaa niitä. (joko se lykkää ne melonit minulle tai tuo itselleen eri salaattia, sitä missä on tulisia meksikolaisia papuja. *puist*).
Tai kun se aina kauppareissun jälkeen sanoo että älä sä nostele niitä kauppakasseja, ne on niin painavia. Ja komentaa lapset auttamaan.
Mutta samppanjaa alusvaatelaatikossa? Juuei. Mieluummin ehkä ei.
*
Kyllä taisi olla hyvä eksymys tuo hääblogiharhapolku. Olen tainnut olla vähän laiska. Ja huomaamaton.
Milloin viimeksi olet tehnyt rakkaudenteon?
Tai havahtunut huomaamaan että sellainen on kohdallesi osunut?
Minun kohdalleni osui eilen, kun hraH viritteli uuden yöpöytäni lampun toimintakuntoon. Vaikka se sitten vähän viivästyikin päivälliseltä. Et lux facta erat. (noin kuuluu sanoa aina kun laittaa valot. Niin se vain on, en mahda sille mitään.)
Ja toisen kerran kun se jätti jonkun tietsikkahommansa kesken että sain katsoa Obaman puhetta. (netti kyllä pätkäisi juuri ratkaisevalla hetkellä, mutta se ei ollut hraH:n vika)
Olen varmaan väärää ikäpolvea, sellaista epäromanttista.
VastaaPoistaMutta minusta tuo jatkuva rakkaudentunnustaminen ja romantiikan järjestäminen on jotenkin tv-sarjamaista ja amerikkalaista. Ja lapsettoman perheen elämään kuuluvaa. Jotenkin homma on minusta samaa kategoriaa niiden spektaakkeli kosintojen kanssa. Spektaakkelihäistä puhumattakaan.
Me harrastamme pieniä romanttisia juttuja. Mies yleensä ostaa minulle hääpäivän kunniaksi jonkun täydellisen yllätyksen (kuten askartelutarvikkeita), minä vien miehen syömään hänen synttärinään tai kokkaan, yritämme päästä silloin tällöin johonkin kahdestaan ja ystävänpäivänä mies hankkii kukat ja minä herkut ja vaihdamme imelät kortit. Minulle romantiikkaa on myös kotiin varattu leffa ja lasillinen viiniä. Sitä voisi olla useammin.
Ai hitsi miten yritin etsiä ylen sivuilta hääblogia, mutta en vaan löytänyt. Ehkä hyvä. Kuulostaa ihan karmealta. Olen varmaan maailman epäromanttisin ihminen ja kaikenlainen lässynlässyn -juttu saa minut sairaaksi. Shamppanjapullo alusvaatelaatikosta? Kauheeta.
VastaaPoistaRomantiikka? Jotain syötävää? *kaivaa esiin sanakirjaa*
VastaaPoistaJuuei, ei ole kyllä romantiikasta vainuakaan. Juuri äsken sattui olemaan meidän 6?-vuotishääpäivä, jota kumpikaan ei muistanut. Kaikkiaan ollaan oltu yhdessä n. 14 vuotta ja kyllä siinä ajassa valitettavasti romantiikat karisee.
Jos löytäisin alusvaatteideni seasta kuohuviiniä, olisin ehkä todella huolissani :D
Musta romanttista on hyvä isyys.
VastaaPoistaKaipaisin kylläs sellaista romantiikkaa, et mua katsottais merkitsevällä tavalla silmiin. (mut kun niin tapahtuu alan tirskumaan ja miehellä menee hermo)
Vaikka olen välillä niin hölmö, et haluisin elää elokuvassa, niin kyllä mulle hyvä arki merkitsee enemmän. Sellainen ystävällinen hyvä arki.
T. maanantaina 13 hääpäivä. Mitä hitsiä lahjaksi? Minä sellofaanissa?
Sä oot ajatellut ihan samaa asiaa kuin mä! Mulla teksti on vasta luonnos, mutta joku päivä...
VastaaPoistaMä olen kyllä omasta mielestäni yltiöromanttinen, mutta en kuitenkaan sillä kauniit ja rohkeat -tavalla. Kai se on se huomio jota kaipaan, eli se, että mun tekemää ruokaa kehutaan, huomataan mun uus tukka, autetaan mua jossain teknisessä asiassa, tuodaan kaupasta mun lempparisuklaapötkö...sellasta "tavallista" romantiikkaa.
Romanttisia tekoja ei ole näkynyt, jollei astianpesukoneen tyhjennystä lasketa. Enkä ole kyllä minäkään tehnyt, jollei sitä kulta - sanan lisäämistä hyvänyöntoivotuksiin lasketa. Hääpäivä meilläkin maanantaina, jos nyt jo suunnittelen jotain, ehdin unohtamaan koko jutun maanantaihin mennessä. Nimim.ikuinen epäromantikko
VastaaPoistaEi ne skumppapullot alushousulaatikossa mitään romantiikkaa oo... todellista rakkautta ja arjen romantiikkaa on pitää suunsa kiinni silloin kun telee mieli naputtaa ja se että toinen tuo kaupasta suklaalevyn kysymättä :)
VastaaPoistaMä luulen, että se arkiromantiikka on loppujen lopuksi paljon tärkeämpää.
VastaaPoistaSe on sitä omien korvien väliä: sitä että aamusta toiseen jaksaa tahtoa taas yhden päivän lisää. Että huomaa ja huomioi sen toisen osapuolen.