1. Tentti- ja opiskelunillitys
Finalisoin viikonloppuna ensimmäisen tenttikirjan. Näyttäisi lupaavasti siltä, että ensimmäisen kerran ikinä ehdin, jaksan ja haluan lukea kaiken tenttimateriaalin ennen tenttiä.
Outoa.
Aloitin heti toista.
Näitä kirjoja, tätä tenttiäkö olen kammonnut liian vaikeana, tylsänä ja hankalana viimeiset parikymmentä vuotta?
Ihan oikeasti?
Tällaista diipadaapaa? (joista kaiken lisäksi osan olen lukenut ihan huvikseni joskus kauan sitten)
Ainoa probleemi on se että edellisestä tentistä on kulunut vaatimattomat parikymmentä vuotta, enkä oikein osaa poimia lukemastani sitä ydintä, sitä tärkeää, kysyttävää juttua. Kun se kaikki on niin armottoman kiinnostavaa.
Sama probleemi esseiden kanssa.
1b opiskelunillitys
Lähijakso tällä viikolla.
Ei huvittaisi.
Tämä on sitä työnohessa opiskelua, ei harrastuneisuusopiskelua. (mitenniin ikuinen opiskelija?)
Työnoheisopiskelu ei yhtään nappaa, olen vähän pettynyt koko kurssiin. Ei vastaa odotuksiani, mielikuvaani tai mitään muutakaan.
Anteeksi vain kaikki, mutta amkki on juuri niin turha kuin sen kuvittelinkin olevan. Olisivat ihan rehellisesti käytännönläheisiä, eivät tuollaisia pseudotieteellisiä. Silloin siitä olisi hyötyäkin. Samoin kuin niistä kaikista leikeistä, joita siellä mennään.
2. vapaa-aikanillitys
Täytyy vakavasti muokata asennetta. Minun mielestäni vapaa-aika on tarkoittanut sitä kun saa maata sohvassa ja heilutella varpaitaan. Ehkä syödä hyvää ruokaa.
Täytyy saada kuuppa sellaiseen kuosiin, että vapaa-aika tarkoittaa kaikenmoista mukavaa, esim. tenttiinlukua - onko se paha häiriö päässä?
Ei kumminkaan.
Olin paljon vapautuneempi ja hyväntuulisempi sen tenttikirjan finalisoinnin jäljiltä.
Sitten sain ällin että virkkaan maton. Melkein kokonaan virkkasin. (Miksi en kutonut, kun on kutemus kesken? En ymmärrä! Miksi en halua saada sitä valmiiksi?)
2b. vapaa-aikanillitys
En osaa olla kun lapset ovat niin isoja.
Tulee paha omatunto kun on niin itsekäs.
Voinko ja saanko ihan oikeasti ajatella vain itseäni? Kummallista.
3. suhenillitys
Meillä on kohtsiltään hääpäivä. HraH aktivoitui (taas. mikä sitä oikein vaivaa?) ja rupesi ehdottelemaan kaikenlaista. Olemme kuulemma menossa elokuviin, oopperaan, balettiin ja teatteriin. Sekä taidenäyttelyyn. Ja Suomenlinnaan. Luonnollisesti myös syömään. Joko Helsinkiin, Tukholmaan, Tampereelle tai Tallinnaan.
Yhtenä viikonloppuna.
Sen lisäksi että kutsuimme ihmisiä kylään meille samana viikonloppuna.
Hengästyttää.
1c Opiskelunillitys, jatko-osa
Työopiskelu otti niin paljon päähän, että varasin bussimatkojen sijaan itselleni junamatkat.
Säästän aikaa varmaan kolme tuntia kaikkinensa.
Mutta en ehdi syödä hidasta nautinnollista yksinäistä ja itsekästä päivällistä pääkaupungissa ennen kulkuneuvon lähtöä. Ehei, juoksen täyttä höökää kulkuneuvooni.
Suunnitelmissa opiskella hupitenttimateriaali junamatkojen aikana.
1c. Kaikkein pahin tentti- ja opiskelunillitys
En omista yhtään lyijykynää. Miten voin mennä tenttiin?
Kriisi.
*
Pikkusisko totisesti on äitinsä tytär. Kiersimme perjantaina koulun jälkeen naisissa kaikki lähialueen laukkukaupat. Osan kahteen kertaan.
Pikkusisko kehitti vahvan ja vakavan addiktion ensin känken-reppuihin (maastonvihreä!) ja sitten apinareppuihin.
Voisin kuulemma vähän sponssata tai jotain. Edes viidellä sentillä.
Kai sentään ainakin ostan hänelle semmoisen repun, jos niiden valmistus yhtäkkiä lakkaa, ennen kuin hän ehtii säästää tarpeeksi kuukausirahoista? Minkä muuten minä niistä kaikista hänelle ostaisin? Apinan vaiko känkenin? Voisinko mitenkään harkita sitä yhtä? Tai ehkä kuitenkin sitä toista? Kumpi väri on kivampi? Kai semmoista saa toivoa joululahjaksi? Ajatella jos vaikka saisi molemmat! *iso huokaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti