keskiviikko 6. marraskuuta 2013

keskiviikkoketutus

höh, päivä on ihan liian kaunis keskiviikkoketutukseen. Ja mieli muutenkin melkein liian ahkera.
No, ketutun vaikka sitten kissojen yöllisistä edesottamuksista.

Aina semmoisina iltoina kun hraH on muualla, luulevat kissat että elämä on jotenkin jännempää tai jotain. Varsinkin kun sammutan valot.
Ensin Leevi - se vanha, kuuro ja dementti pappakissa - luuli, että jos istuu printterin päällä ja huutaa oikein kovin bäy-äy-äy-äää, aukeaa ovi johonkin taikamaahan.
Sitten Viiru luuli, että Leevi haluaa leikkiä ja se huuteli kruik-kruik. Mitä Leevi, täysin kuurona, ei tietenkään kyennyt kuulemaan.
Sitten Leevi oli sitä mieltä, että pitää tsekata päivän uutiset ja se onnistui tumpuloimaan tietokoneen jollain konstilla päälle ja minä heräsin kun bbc:n uutissivusto napsahti päälle. Sen jälkeen Leevi halusi syömään ja juomaan, sitten se eksyi matkalla ja huuteli taas. Siinä vaiheessa kun sain ruhoni kammettua jälleen kerran ylös, Leevi oli jo unohtanut käyneensä syömässä ja sen piti päästä uudestaan ruokailemaan ja juomaan. Ja pimeässä yössä minun pitää tietenkin eskorteerata hänen korkea-arvoisuuttaan. Talouden johtava kissaeläin ei voi mennä yöpalalle ilman saattuetta; Rasmus oli aikoinaan ihan samanlainen. Minun kuuluu seurata johtokissaa keittiöön, ei tarvitse kuitenkaan jäädä seuraamaan ruokailua, se olisi jotenkin noloa.
Sen jälkeen sentään asetuimme ja minä hautauduin oikein mukavasti ja lämpimästi peiton alle ja nukahdin ihanasti, niin eivätkös valot taas räpsähtäneet päälle. Olin siinä vaiheessa jo ihan valmis tekemään kissoista rukkasia ja penaaleita, mutta se olikin hraH, ja kissat loukkaantuivat kun heidät niin inhottavasti ja julmasti herätettiin.

*
Illan vilosovishenkinen luento oli oikeastaan aika kiinnostava ja paikoin jopa järkeenkäypä tai vähintääkin suunnilleen ymmärrettävä.

ei tullut tällä kerralla
Nyt pitäisi sitten nykertää aiheesta essee.
Minua kannustavat melkein kaikki talouteen kuuluvat.
Isoveljen mielestä - isänsä poika - vilosovia on kuulemma oikein kiinnostavaa ja se tuostanoinvain-hups pudotteli nimiä (immanuel kant was a real pissant....) ja aatesuuntia. Sanoin sille että minä vaan en kykene, en vaikka kuinka yritän.  En vaan kykene filosofiasta innostumaan.

Yritin väittää lapsukaiselleni että käytännöllinen filosofia on oksymoroni.
No mutta, se sanoi, onhan sitä olemassa käytännöllistä filosofiaa. Kato nyt, sutkin on saatu käytännössä lukemaan filosofiaa eikä mitään teoreettista tiedettä, sun sivistys kasvaa, sä alat ymmärtää kaikkea ja maailmasta tulee parempi paikka.

3 kommenttia:

  1. Vähän peloissani olen havainnoinut itseäni: olen ruvennut vähän tykkäämään filosofiasta. Merkillinen käänne on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Vielä elokuussa 2012 sanoin julkisesti jossakin olevani filosofialle allerginen.

    Onks tää nyt sitä keski-ikää? Kun täytti 40 v niin filosofia rupesi uppoamaan, ainakin pikkuisen? Vai tämänkö saa kun istuu kammiossa kirjojen kanssa yli vuoden sen sijaan että kävisi oikeissa töissä? En kyllä väitä sitä edelleenkään ymmärtäväni.

    VastaaPoista
  2. Nollis: sillon yöllä en ollut ihan varma kissojen ihanuudesta...

    Flora: minä en ilmeisesti ole vielä tarpeeksi aikuinen. Filosofiassa on paljon kiinnostavaa ja monia asioita voi filosofoida, mutta filosofia tieteenalana - ei vain uppoa!

    VastaaPoista