leivontaleuhotusta

saako valittaa?

Aaargh keskenkasvuisille ja heidän systeemeilleen.
Valivali ja natinati työelämälle.
Murgh elämälle yleensä ja joulun lähestymiselle erityisesti.

En tykkää, en jaksa, ei huvita.

Olisikohan se ollut sitten siinä?

*

Jaakkotontun lokoisat eläkepäivät aiheuttivat sen, etten ollenkaan hahmota ajan kulkua, saati sitten sitä suurta juhlaa joka vääjäämättä väijyy pahaa-aavistamattomia kohtsiltään nurkan takana.
Ei muuten mutta ahnaat pikkukätöset vartoovat yhtä sun toista.
Toisaalta, ei niitä hankintoja kannata vielä tehdä. Joulutoivelistoja on nykerretty heinäkuulta alkaen, joten parhaillaan ollaan menossa päivitysversiossa 4.1.2.8. Oletettavasti tarkennuksia, bugifiksauksia ja suoranaisia vaihdoksia on todennäköisesti vielä luvassa.

Minä haluan tällä hetkellä vain jouluyön, portviinin ja rauhan mahaani maahani.
Sellaisen ihmisen todestiympäröivän kokonaisvaltaisen rauhan.
1 kpl, kotiintoimitettuna, kiitos. (saa tuoda enempikin jos liikenee)


 *
Olen minä sentään jotain tehnytkin.

Pakotin pitkästyneet lapset viikonloppuna piparinleivontaan.


 En kuristanut ketään, istuin vain ja höpöttelin ja katselin vierestä.

Se parempi taikina odottaa vielä valmistajaansa.

Näissä ohjeissa on joku ero, en muista mikä.
Toisen ohjeen sain puolituttavalta äidiltä, joka on ihmisenä hankala, mutta leipojana loistava. Olen kadottanut  alkuperäisen ohjeen. En muista, miten se oikeastaan meni. Siinä oli joku niksi ja siksi ne ovat niin hyviä. Etsin kaikkien keittokirjojen välistä mutta en löytänyt. (en voi edes kysyä, koska se puolituttava-äiti muutti jonnekin kauas pois, ei kertonut minne)

Pargas pepparkakor ohje on kähvelletty omalta äidiltä (siitä sentään kyllä tiedän missä se asuu. Onneksi).
Olin aikuistuttani ihan äimistynyt kun löysin ohjeen, se on suomeksi! Olen koko ikäni ollut ihan varma että piparitaikinaa kuuluu loitsia ruåtsiksi. (vetemjöl, smör, socker, en tesked ingefära...). En pysty edes sanomaan sitä suomeksi. Se on Pargas pepparkakor.
Käsittämätöntä.
Ja ihan kamalaa kun lapsuusmuistoilta varisee pohja pois. Olen koko ikäni syönyt piparkakkuja jotenkin väärällä kielellä. Enkä edes tiedä, kumpi on väärä.

 Olen hurahtanut tämmöisiin:
kotinäkkäri, muodolla on väliä

Halpaa ja helppoo, ei kovin nopeeta - uunittamisessa menee suunnilleen tunti. Kasvava nuoriso syö kohtuullisella myötämielisyydellä, mutta lajikkeita pitää olla kahta. Seesaminsiemenillä ja ilman.


Näkkäriohje on löydetty jostain täältä ihmeellisen intternetin uumenista ja muokattu kotikäyttöön sopivammaksi:
Kaurahiutaleita enempi, pellavat ja auringonkukat on jätetty kokonaan pois, leseitä (kaura+ruis) lisätty. Toisesta erästä jätetään myös seesaminsiemenet pois, ja lisätään edelleen leseiden määrää. Joskus olen ripsaissut ihan lusikankärjellisen sokeriakin taikinaan.
Ja se on sitten tosi löysä se taikina! On paljon helpompaa kipata se pellille ja kaapia isoksi neliskanttiseksi levyksi, joka ajetaan taikinapyörällä sopivankokoisiksi, kuin muotoilla pieniksi pyöreiksi.
Mutta muodolla on väliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti