henkilökohtaista napatauhkaa

Otin reilut kolme viikkoa sitten käyttööni perinteisen marimekon olkalaukun. Tiedättehän sen, jota käyttävät äikänopet ja kaikki muut itseään kunnioittavat suomalaisnaiset, The Laukun.

Vähän samaan syssyyn hajosi polkupyörästä peräkori, se jonka ostamista harkitsin kolme vuotta.
Niinpä sitten kuljetin The Olkalaukkua ristivinottain (nörttityyliin) selässäni ja pyöräilin menemään.
Keskiviikon mummopiiri oli jo liikaa.

Nyt on kuulkaa ihmisessä kipeänä jenkkakahvalihakset, jollaisia en edes tiennyt ihmisessä olevan ja se johtaa siihen, että en pysty esimerkiksi haukottelemaan estottomasti.
Ja liikkeellelähtö on välillä vähän hidasta. 
Ja kyyristely ja muutama muu juttu.

Miten voi ihmisellä olla jenkkakahvalihakset?
Lapsi väitti että on pitkä selkälihas, mutta kipu ei kyllä ole selässä ensinkään vaan jenkoissa.

Olen kyllä ollut aiemminkin huomaavinani että The Olkalaukun ergonomia ei oikein sovellu minulle. Ehkä se nyt on sitten M.O.T.

Piti siirtyä takaisin pupureppuun. 
Jee.

pupureppu





Täytyy tänään mennä kirjaston kautta kotiin. 
Täytyy lainata kirja fasilitoinnista, koska minut pyydettiin fasilistaksi yhteen kohtalaisen suureen tapahtumaan.
Hitsivie kun en tiedä edes mitä olen menossa tekemään. Pitää opiskella fasilistiksi sekunnissa.
Semmoisen näin, missä leikittiin legoukkeleilla, se oli aika vinkeä.
Saako leikittää, jos ei ole valanvannonut legoukkelifasilistori?

voisiko sämpylöillä fasilistittaa?
tai taikinalla, se vasta olisi hauskaa


Pinkki pohdiskeli symbioottisia parisuhteita ja epäili että minä ja Lehtori olemme ällöhöpösymbioottisia.
Eriävä mielipide.
Kyllä useimpina päivinä, myös tänään, olen joutunut menemään töihin. 
Ihan yksin, pyydän saada huomauttaa.
Kriizin paikka selvästi.



Lapsukaisella tai siis abituruksella on tänään TJ100.
Olenhan minä tässä nyt ihan luonnikkaasti puhunut että se kirjoittaa kohta ja muuta, mutta kun katsoin kalenteriin, niin tajusin että sehän tottavieköön kirjoittaa kohta.
Kysyin siltä että onko se nyt ihan lakien ja asetusten mukaista että noin yhtäkkiä on menty kasvamaan isoksi ja meinataan mennä ylioppilaskirjoituksiinkin kun minä vielä muistan omanikin.
Se totesi, että eihän hän sille mitään voi, jos minulla on liian hyvä muisti.
On kai se niinkin.

Mietin että olisiko pitänyt kyynelehtiä pieni hetki aamutuimaan.
En ehtinyt oikein, kun se lähti niin liukkaasti ja minä olin vasta kalsarisillani.




14 kommenttia:

  1. Jenkkakahva- alias jonkin sortin vinot vatsalihakset :) Se on vinkeä tunne, kun tulee kipeäksi jokin epätyypillinen kohta kropasta.

    Mulla oli jokin aika sitten Marimekon klassikkolaukku, mutta inhosin sitä. Ihan lerpuke, jota oli vaikea kantaa ja tyhmän värinenkin se oli. Myin vitosella nettikirpparilla, kun en tajunnut, että siitähän ois saanut varmaan monta kymppiä (ehkä)? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumman epäkäytännöllinen ja -ergonominen kantoväline, tuo The Olkalaukku.
      Paljon sitä silti käytetään...

      Poista
  2. Minä kyllä käytän ahkerasti jo kulahtaneen väristä marimekkoa ja kannan sen juurikin epäergonomisesti ristissä. Välillä saan onneksi lainata lasten vanhoja reppuja. Kulahtaneita nekin. Pitäisiköhän ostaa oma reppu? Meni ihan omaksi napanöyhdäksi tämä kommentointi.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Minä kyllä käytän ahkerasti jo kulahtaneen väristä marimekkoa ja kannan sen juurikin epäergonomisesti ristissä. Välillä saan onneksi lainata lasten vanhoja reppuja. Kulahtaneita nekin. Pitäisiköhän ostaa oma reppu? Meni ihan omaksi napanöyhdäksi tämä kommentointi.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Minä kyllä käytän ahkerasti jo kulahtaneen väristä marimekkoa ja kannan sen juurikin epäergonomisesti ristissä. Välillä saan onneksi lainata lasten vanhoja reppuja. Kulahtaneita nekin. Pitäisiköhän ostaa oma reppu? Meni ihan omaksi napanöyhdäksi tämä kommentointi.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Ihan vaan tavan kansalaisena olen sitä mieltä, että on väärin laittaa viattoman tavaran (tässä tapauksessa erään laukun)syyksi sitä, mitä mummopiirissä tapahtui.
    Paheksun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D!

      Kyllä on laukku syypää. Ei mummopiiri, mikä on ihan mainio piiri - paitsi että roudasin ilmeisesti laukussani liikaa tavaraa mukaan mummopiiriin.
      Että sikäli vika on sekä piirissä että laukussa...

      Poista
  6. Täällä myös Marimekko-klassikon ristissäkantaja! Mutta nyt, nyt on tullut se aika, jolloin minun on kerta kaikkiaan hakittava työreppu.

    Mutta millainen? Minkä merkkinen?

    Ongelma on se, että vaikka vapaa-ajalla voin hyvinkin olla reppuihmisiä, niin en tiedä, onko työminäni sellainen. Ja sitten sinne pitäisi mahtua tietokone ja piuha jos toinenkin JA kaikki se muu, mitä kannan jatkuvasti mukanani. JA vesipullo ja banaanikotelo. En todellakaan voi liikkua minnekään ilman vesipulloa ja banaanikoteloa

    Saa suositella hyviä, tilavia mutta virtaviivaisia "asiantuntija työmatkallaan" -tyyppisiä reppuja, joita kantaessa pellavajakku tai neuletakki tai villakangastakki EI ala rullautua ylöspäin takapuolen päältä eikä kainaloiden alta, vaikka kuinka rivakasti kävelisi.

    Tai pyöräilisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kjaiks; justiinsa minun kriizini!
      Mikä on hyvä työreppu, siisti, asiallinen, pyöräilyyn sopiva ja kohtalaisen tyylikäs?

      Hyvä reppu (tai mikä tahansa laukku) on ulkoa pieni ja sisältä suuri. Siinä pitää olla riittävästi sisätaskuja, joissa kulkevat helposti avaimet ja muut arvoesineet.
      Pitää olla tilaa tabletille ja vesipullolle sekä varaneuleelle (ehkä)

      Reppukriizi!

      Poista
  7. En ole ollut koskaan ristissäkantaja, mutta nyt yhtäkkiä se villitys on iskenyt minuun. Laukku on kyllä pieni ja se tuli ulkomailta kesätuliaisena. Se ei vaikuta jenkkakahvoihin, vaikka kahvat on kasvaneet ylitse vanhojen rajamittojen.

    Haluaisin olla sellainen ällöhömösymbioottinen, tai voi olla että olenkin, mutta siippa ei ole. Mitenköhän siihen saisi tartutettua taudin? Voisin lähteä sen töihin hengailemaan päiväksi ja keitellä välillä vaikka yhteiset sumpit.

    Sadanpäivän aamu oli meillä hauska aamu, talo oli täynnä peruukkeja ja vanhoja kuteita. Ai niitä aikoja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pienen laukun voikin kantaa ristissä, mutta ei sellaista jossa on kirjoja sisällä.

      luulen että ällöhömösymbiotiikkaan pääsee vain olemalla sellainen :) - ei muuta kuin kuhertelu käyntiin!

      Poista
  8. Niin, että ihan unohtui: laitoin sulle blogiini pienen haasteen, jos huvittaa.. tai ehdit fasilitoinnin ohessa ;-)

    VastaaPoista