maanantai 4. joulukuuta 2017

Identiteettikriizi

Koko viikonlopun olen tehnyt kaikkea semmoista, mitä yleensä en.
Poden vakavaa identiteettikriiziä.

Perjantaina sain ällin että pitää mennä asioimaan sisustustavarakauppaan eli Pohjolan Huonekaluhelvettiin eli...
no, Ikeaan.
Pakko oli nöyrtyä, kun polte sisustaa oli niin valtava, onneksi  sain seuraa yhdestä teinistä.

Kulutimme tuntitolkulla aikaa, emme syöneet lihapullia mutta välikahvit kylläkin (= teen ja mehun ja kakkua), kulutimme pienen banaanivaltion verran rahaa, juoksimme hysteerisesti hihittäen kahden eri bussin perässä ja kannoimme kotiin kaksi (2!) Ikea-säkillistä sälää ja roipetta (maton, verhoja, pyyhkeitä, lautasliinoja, huonekasveja, noin niinkuin alkajaisiksi).

Lauantaina virkosin jo ennen kukonlaulua.
Tarkoitukseni oli vain vaihtaa keittiön verho ja asemoida seimi hollilleen.
Mitä vielä!


Yhtäkkiä huomasinkin nuohoavani kaikissa kummallisissa nurkissa erimoisten siivousvälineiden kanssa.
Hylkäsin siivoushommelit vain sen verran, että kävimme hakemassa hampurilaissäkillisen ruokaa keskenkasvuisille (ei ihminen nyt ihan mihin tahansa taivu: ei yhtäaikaa voi siivota villisti ja vielä kokatakin, jostain pitää luopua!)
En vain osannut lopettaa, vaan nuohosin kuin mielenvikainen lisää ja lisää nurkkia.
Aina kun sain yhden jutun valmiiksi, keksin ainakin kaksi uutta.

Vakuuttelin koko ajan itselleni, että kukaan, yhtään kukaan ei välitä siitä, olenko nyt nuohonnut jonkun ihmeen nurkantakaisen pikkusopukan, mutta ne osannut lopettaakaan. 
En ennen kuin seimiväki oli asemoitu, verhot vaihdettu ja kuusi koristeltu.


Kuusi!
Mistä sekin ilmestyi?
(no sieltä sisustustavarakaupasta tietysti)

Aloin tuntea oloni huolestuttavan aikuismaiseksi.
Kun sitten istahdin päiväkahville (-teelle) ja huomasin että joku sisustusvimmainen oli asemoinut suklaatia aaltovaasiin, sain totaalisen aikuisidentiteettikriizin.
Minä en ole Ihminen Joka Sisustaa Jouluksi Tai Milloinkaan Muulloinkaan.
Enkä ainakaan semmoinen joka laittaa tavaroita minikokoisiin aaltovaaseihin.
Grr.




 Illansuussa totesin nuorisolle että muuten hyvä keikka, mutta en kaikesta riehumisesta huolimatta vieläkään löytänyt itäsiiven kadonnutta flyygelisalonkia, että kyllä jää varmasti joulu jotenkin vajaaksi kun aina vain on flyygelisalonki hukassa.
Yksi nuorista väitti että käy siellä aika-ajoin soittelemassa.
Toinen kysyi, että missä muuten on mun harppu.




ps.
kaikkein pahin kriizi tuli, kun vielä sunnuntaiaamuna jatkoin järjestelyitäni ja yhtäkkiä minulla oli oma hylly lautasliinoille.
Olen aina ajatellut että semmoinen on liian huoliteltua ja aikuismaista minulle.
No, nyt on sitten lautasliinaosasto kaapissa.
Grr.
Grr.
Ja vielä kerran grr.
Pitää ruveta ostelemaan lautasliinoja joka käänteessä.
Grr.


6 kommenttia:

  1. Lautasliinahylly <3 Siinä on vaan se vaara, että ei pysty lopettamaan lautasliinojen ostelua ja sitten tulee kriizi, kun ne eivät enää mahdu sinne hyllylleen (nimim. kokemuksen syvä rintaääni). Että hieman varovaisuutta nyt...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se minua juuri huolestuttaakin.

      Ja porttiteoria?
      Mihin tämä kaikki vielä johtaa?

      Poista
  2. Ikeasta saa niitä(kin) muuten tosi halvalla. Uuden reissun paikka?!?
    ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no arvaa vain, miksi sellainen hylly piti kaappiin tehdä?
      Niinpä, koska ostin kilotolkulla halpoja lautasliinoja. (*huoks*)

      Poista
  3. Kyllä tuollainen yletön kuuraaminen ja puunaaminen on huolestuttava merkki ;) En ole aivan varma, että mistä huolestuttavasta asiasta se on merkki, mutta aivan varmasti on. Itsehän aion viimeiseen saakka taistella tuollaista ilmiötä vartaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen suoraselkäisyyttäsi ja toivon että olisin itsekin kyennyt tarmokkaammin vastustamaan moista omituista käytöstä vastaan.
      ;)

      Poista