maanantai 5. helmikuuta 2018

bujahduskriizi

Luin työreissun vapaahetkinä Bujoilun voima -kirjasen.

Bujo on päiväkirja-muistikirja-kalenteri, johon merkitään vuosi-kuukausi-viikko-päivä -tasolla hoideltavia hommeleita. Sinne kirjataan seurantaa vaativia asioita ja ties mitä.

No, jo aikaisemmin pohdin sitä, miten oireellista tälle aikakaudelle on, ettei mitään voi tehdä ilman tutoriaalia ja sitä että tuotoksensa jakaa jossain julkisesti.

Tarvitaanko ihan oikeasti kalenterin, muistikirjan tai päiväkirjan pitämiseen ohjeistusta?
Voiko -kuten kirjassa moneen kertaan korostetaan - omannäköisen bujon tehdä omannäköiseksi ilman ohjeita?
Tai siis, onko tuotos omannäköinen jos sen tekee ohjeen mukaan?

Toisaalta onhan minustakin mukava plarata erilaisia bujoilusivustoja, kuvia ja ohjeita, ihailla ihmisten luovuutta ja visuaalisuutta - mutta tehdäänkö näyttämisen vai tekemisen ilosta?

Tai jos ihan kaiken kirjaa bujoonsa, tuleeko kirjaamisesta itsetarkoitus?
Käynkö lenksalla lenksaamisen ilosta vaiko siksi että trackerini näyttää kivammalta?
Hyviä motivaattoreita toki molemmat, omalla tavallaan.

Kirjan lievästi innoittamana yritin luoda muistikirjaani yhden trackerin: kissanhiekat vaihdettu.
Se ei totisesti tuntunut omanlaiselta, vaan pelkästään pölhöltä.
Palasin kiireesti vanhaan tuttuun muistiinmerkintätapaan. (koska jotenkinhan se kuitenkin on merkittävä muistiin, että tulee homma hoidettua) (kyllä oli nopea harhapolku, kesti kaikkiaan kaksi minuuttia, piirustelun ja sitä välittömästi seuranneen sisäisen tuskan)

Monessa muussakin asiassa koin kirjan (ja myös netissä olevan) bujoiluohjeistuksen vähän työlääksi. Mikä tahansa arkinen, jonka purkamiseen tarvitaan erillinen koodiavain jonka voi kätevästi kirjoittaa pahvikortille ja teipata esim. bujon sisäkanteen, ei lähtökohtaisesti ole minulle toimiva ratkaisu. Se hidastaa; ei vapauta tai nopeuta.
Jos joka kerta pitää tarkistaa, että millaisella merkinnällä tämä juttu nyt koodataan kirjaani.
Ja vaikka ymmärrän sisällysluettelon ja sivunumeroinnin idean, niin ei sittenkään.

Olen vuosikausia pitänyt erilaisia kotilokeja, osan olen säästänyt, osan heittänyt surutta menemään.
Minun elämässäni ja arjessani on tärkeää tietää, milloin pakastin on sulatettu, kissanhiekat on viimeksi vaihdettu (tai gerbilaarin purut, silloin kun vielä oli gerbilaari), milloin teinitaloudessa on odotettavissa keskimääräistä suurempia naispurkauksia, milloin on viimeksi syöty makaronilaatikkoa ja muuta vastaavaa. Kirjaan näitä ylös: syötyjen ruokien listoja, kissanhiekan vaihtoja... (anteeksi tämä jatkuva kissanhiekkafiksaatio, se nyt vain sattuu olemaan hyvä esimerkki)
Arjen liikkumisista noin pääsääntöisesti vastaa koko perheelle yhteisesti jaettu e-kalenteri.

Koska on ihan mukavaa antaa luovuuden voimien välillä jyllertää, olen aika ajoin piirtänyt suheroinut itselleni kalenterimuistikirjaa.
Nykyisellään harrastusmenot, työmenot ja muu normaali arkeen kuuluva ovat e-muodossa. Paperiseen versiooni kirjaan vielä varmuuden vuoksi kaikki poikkeamat - ne ovat aina sekä e:nä että irl:nä - leirit, työkeikat, vanhempainillat, kampaajakäynnit, yleisesti ottaen toistumattomat tapahtumat.
Paperiversiossa kulkevat myös muistutukset: maksa puhelinlasku, muista että passi vanhenee, hoida kuntoon punkkirokotus jne. Paperilla pidän myös ajoittain ruokalistasuunnittelua ja -toteumaa sekä taloussuunnittelua ja -toteumaa, näitä en osaisi excelöidä.

Ymmärsin kyllä bujo-kirjan pointin arjenkin suunnitelmallisuudesta ja tehtävien asioiden listauksista, mutta kyllä en hiiskatti vieköön rupea joka ilta luomaan seuraavaa päivää ja listaamaan että
nouse ylös
tee aamiainen
ruoki kissat
pue päälle
tee eväät
muista ottaa avain mukaan
sano heipat
mene töihin
tee töitä
juo vettä
En ainakaan siitä ilosta, että sitten saan ruksia yli, kuinka kelvollinen ihminen olen ollut.
Saati sitten että piirtelisin trackereita siitä, mihin aikaan olen noussut (6.18) ja montako lasillista olen juonut vettä (6).

kuvituskuva: kirjavinkkejä

Haluan kumminkin ensisijaisesti elää ihan omillani enkä kalenterimuistikirjani kautta.
Toisaalta muistettavien ja hoidettavien tärkeiden asioiden kirjaaminen ylös helpottavat arjen hallintaa huomattavasti.

Vähän oli ristiriitainen lukukokemus, noin kaikkiaan.

kuvituskuva: kotiloki muutaman vuoden takaa








4 kommenttia:

  1. Mulla oli viime vuonna bujo käytössä, mutta jo kesällä aloin tuskailla, että ei saakutti, tämähän on ihan typerää... Olin jo heti alkuun luopunut niistä hakemistoista ynnä muista. Mulle riitti normi kuukausikalenterimainen systeemi, siten että joka kuukauden jälkeen oli pari-kolme aukeamaa tyhjää tilaa muistiinpanoille (mikä myös oli se syy, että ylipäänsä käytin bujoa - valmiissa kalentereissa kun on liian vähän tyhjää tilaa omille hölinöille ja listoille). Mutta alkoi ottaa pannuun se kalenterisivujen piirtely, vaikka mun tyyli olikin karun suoraviivainen ilman mitään krumeluureja. Tänä vuonna palasin kiltisti käyttämään tavallista kaltsua. Ah tätä helppoutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulle riittää kuukausinäkymä ja muistiinpanotila. Sitä pitää olla enemmän kuin tavallisissa kalentereissa.

      Poista
  2. Mä uuvuin ton lukemisesta jo. Vaikka kalenterit onkin ihania.
    Mä en selviäis tosta.
    Sit tunnen kateutta et jotkut tarvii paljon sivuja muistiinpanoille ja listoille. Miksi mulla ei oo mitään listattavaa?😁
    Vähänkö kiva idis toi et kirjaat ylös mitä syöty. Mäkin alan. Voitko julkaista omas niin saan idiksiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. periaatteessa mulle riittää kalenteri jossa on kunnon muistiinpanotila, joskus on mukavampi nykerrellä itse, joskus taas ei.

      Ja mistä niin et selviäisi? Mun elämä on tyyliä maksa puhelinlasku, tee ruokaa. Kyllä siitä nyt jotenkin selviää. Tai ainakin toistaiseksi olen selvinnyt :) (siinä ne mun hohdokkaat listat, mut kun kirjoittaa isolla, ne vie paljon tilaa ;))



      Poista