maanantai 16. huhtikuuta 2018

kakkuisa viikonloppu

Perjantaina kaikilla töissä oli viikonloppu mielessä, paiskittiin duunia oikein napakassa tahdissa; itse olin suunnitellut meneväni kaverin kanssa kaffelle töiden jälkeen. 
Olimme jo sulkeneet kompuutterit vähän etuajassa ja oltiin takit päällä ja melkein ovesta ulkona koko porukka, kun meidän ylempi esimies ryykelsi sisään hyvää tuulta tursuten kuin mikäkin joulupukki, kakku kainalossaan.
hyvää syntymäpäivää vaan!

No, siinäpä sitten pyöräilykpärä päässäni ja kelloa vahtien pistelin kakkua kitusiini kuin ahne hamsteri. 

Myöhästyin kaveritreffeiltä vain muutaman minuutin, hikkasin sitruunakakkua ja siitäpä kaffelan pöytään kaverin kanssa viettämään joutilasta ja mukavaa synttäri-valmistujais-yleishässäkkäkakkukahveja.
Tilasimme maistelulautasen ja aloimme maistella.
Gaggui-kahvilan mainio maistelulautanen, 5 kakkua
Kesken maisteluksien tuli lapsukaiselta viesti: mä pääsin jo koulusta, milloin haetaan mun pyörä?
No minä siihen että täällä nyt ryystän kahvia toisella puolella kaupunkia.
Eipä muuta kuin kaffet ja kakut hötäkällä sisuksiin - kuin ahneet hamsterit - ja pyörän hakuun. 

Lapsi sai pyöränsä, minä kävin ostoksilla.

Kun nuoriso illalla kotiutui, kaikki huusivat että missä kakku, kaamee nälkä.
Istuimme porukalla pöytään ja minä aloin pistellä päivän seitsemättä kakkua. 
Vähän oli siinä vaiheessa ätömakea olo.
Sain lapsilta lahjan, joka oli ihana ja liikuttava ja oikeastaan ihan ensimmäinen lahja niiltä ikinä.
Semmoisella tavalla juhlitaan synttäriä, josta on sanottu että ei juhlita.

Lauantaina mentiin alkupäivästä ystävien kanssa brunssille murehtimaan yhtä pientä murhetta. Brunssi oli hyvä mutta murhe pysyi edelleen.
Sieltä lähdettiin kummipojan synttäreille. 
Viikonlopun kakut nro kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen; brunssi ja synttärit.

tein kummipojalle onnittelukortin ihan ite.
Lehtorin mielestä oli liikuttavaa kun istuin
sängyllä jalat ristissä ja kieli poskessa ja leikin legoilla

Sunnuntaina pyydettiin yläkertalaiset visiitille, koska emme juhli mitään synttäreitä.
Kakku nro 11, jos en ole mennyt laskuissa sekaisin.

Illansuussa maistui ruisleipä. 
Ja mämmi.

Että semmoinen viikonloppu, jolloin ei mitään juhlita, koska ei juhlita.





ps. sain jallitettua abituruksen keskustelemaan tulevista juhlista: sanoin että pitää päättää juhlien teema ja pääväri ja jääveistoksen aihe sekä kutsuvierasluettelo.
Saimme aikaan näistä viimeisen. Työvoitto.

1 kommentti: