Blogihaaste: minun kesäni

Nappasin mukaani jo monessa blogissa ihastuttaneen kesähaasteen Emman Harkituista herkuista.


Lippis vai lierihattu?
Lierihattu. Minulla on ikiaikaisen vanha jonkun merkkilastenvaateliikkeen alelaarista löytämäni trikoinen, ihanasti lerppuva ja taskuunmahtuva lierihattu, jota käytän jos on pakko.
Aurikolaseista en tykkää.

Mato-onki vai golfmaila?
Uhh. Yhteen takavuosien opiskeluuni kuului kaikenmoisia eri sporttilajeihin tutustumista, yksi niistä oli golf. Vasenkätisenä en saanut itseäni sovitettua golfmailan kummallekaan puolelle. Sen jälkeen kun se ope (niillä on varmaan joku hienompi nimi, niillä golfopettajilla?) oli rakentanut minut kahteen-kolmeen kertaan mailan ympärille, sekä leftin että rightin puolelle, enkä vieläkään kyennyt sujuvaan heilahd svingiin, totesin, että tämä ei selvästikään ole minun lajini.
Onkimistakaan en ole harjoittanut vuosiin.
Saako vastata että minigolfmaila? Se on aika hauska kesälaji. Joskus osun palloon ja osaan heilahtaakin ihan näpsäkästi. Useimmiten en heitä mailaa kenenkään päälle.


Pehmis vai jäätelöpallo?
Uhh, taas. Jäätelö on vähän ätöä.
Mehujää. Tai sitruunasorbetti.
Mieluummin kyllä vaikka jääkahvi, mutta ei jäätelöä.



Herneet vai mansikat?
Mansikat. Mansikat. Mansikat. Mansikat. Mansikat.
Ja vadelmat.
Eläisin vaikka koko kesän mansikoilla ja vadelmilla.

Palju vai järvivesi?
Mikä ihmeen kysymys tämä on? Täällä Varsinaisessa Suomessa kaikki ne järvet joissa olen uinut, ovat niin humuksisia, ettei läpi näe, ja kun nousee ylös, on kauttaaltaan sellaisen tumman nöftän peitossa. Ja palju nyt vaan kuulostaa tosi kummalliselta, jättisuurelta perunakattilalta.
Missä on meri?
Uima-allas?
Ihan ensimmäisenä valitsen uima-altaan jossain kaukana etelän lämmössä, ehkä vaikka Kreikassa, sitten valitsen Kreikan meren ja sen jälkeen valitsen maauimalan uima-altaan ja sitten kotoisen meren ja sitten en valitse enää mitään muuta vesielementtiä.

Grilliherkut vai kesäkeitto?
Ei ainakaan keitto.
Eikä makkara.
Parasta kesäruokaa ovat uudet perunat ja niiden kanssa erilaiset kylmät leikkeet, kalat ja muut herkut, salaatit ja juustot ja sensellaiset.
Ihan kaikkein parasta: uudet perunat, savukala, smetana.

Mökki vai teltta?
Nämä kysymykset on selvästi tarkoitettu jollekulle toiselle tyypille.
Ei kumpikaan.
Paitsi jos on ihan pakko, niin mökki.
Ja vielä mieluummin hotelli jossain kaukana poissa kotoa.

Varjo vai auringonpaiste?
Aurinko.
Ei tarvitse olla kuuma.

Kesäsade vai kesätuuli?
Molemmat. Kumpi vain.
Tiedättekö semmoisen superrajun myrskyisen intensiivisen kesäsateen? Sellaisen kun tulee ukkosrintaman edellä tai yhtäaikaa ukkosrintamassa? Jos silloin pääsee pihalle hyppelemään, on hauskaa.
Paitsi jos ukkonen jää pyörimään ihan päälle; meille käy usein niin, kun asutaan semmoisessa paikassa. Silloin ei kannata mennä ulos, vaan sisälle ja tuijottaa sitä sadetta.
Kerran yöllä kesäukkonen löi alas niin lähellä että yksi lapsista putosi sängystä. Se kuulosti siltä kuin peruskallio olisi repeytynyt maan uumeniin asti.
Saman ukkosen jäljiltä kissa alkoi pelätä rankkasateita. Se menee pesukoneen taakse piiloon, kun tulee kova sade tai ukkonen.

Lavatanssit vai festarit?
Onko pakko valita? Ei oikein kumpikaan mutta mieluummin festarit. Oikeastaan haluaisin joskus käydä Kaustisten kansanmusiikkifestareilla.
Ja onkai niitä jotain muitakin jännittäviä festareita. Olutfestareita ainakin.

Roadtrip vai riippumatto?
Roadtrip. Tykkään enemmän tapahtumisesta kuin paikoillaan olemisesta. Jos meillä olisi auto, ajeluttaisin meitä vaikka millaisilla teemakierroksilla lähiseuduilla.
Haaveilen aikuisten interrailista, saarihyppelyistä, äkkilähdöistä halpabussilla vaikka Kuopioon tai mihin vain.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?
Kesäisen tienvarren apiloiden ja muiden kukkien medentuoksu, lämmin melkein palanut heinikko, kuivan kangasmetsän tuoksu. Asfaltin tuoksu kesäsateen jälkeen. Auringonlaskuisen illan hiljalleen nouseva kosteus.








ps. tiedättekö semmoisen, kun menee lenkille lähimetsään ja tietää että siellä on kärmeksiä, ja tietää täsmälleen ne paikat missä ne ovat ja katsoo tienvierille ja jalkoihinsa tarkkaavaisesti ja keskittyneesti ettei pelästyisi ja sitten lenksapolun poikki ihan metrilleen oikeassa kohdassa luikertaa kärmes ja suusta pääsee kumminkin että iiihk!?
Se on joka kerta ihan yhtä puist-kauh ja kuitenkin jotenkin niin hienoa. Oli ihan älyttömä puistattava ja kuitenkin tosi kaunis ja kirkas sahalaitainen heppuli viikonloppuna liikenteessä. (*puist-kauh!*)


7 kommenttia:

  1. Kiva kesäjutska oli tämä :)
    Mutta käärmeet, hui ja puist. Minä olen nähnyt käärmeen - sellaisen oikean kyykäärmeksen - vain paristi. Viimeksi kun näin, olisin mennyt lähemmäs katsomaan, mutta mies ei antanut. Mokoma naisensuojelija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. me asutaan jonkun kyisen pellon laidalla, kertovat kärmesasiantuntijat. Muutaman kerran kesässä osuu kohdille, välillä kyy, välillä rantakäärme ja olen sellaisen vaskitsankin tainnut samoilla tienoilla nähdä.

      Vähän inhaa oli yksi ekoista kohtaamisistani kyyn kanssa lasten leikkipuistossa. Onneksi oli tuttavan mies kaverina ja sillä hurjana aseenaan hiekkalapio :)

      Nykyään tiedän ne paikat, joissa käärmeitä on, osaan vähän varoa.
      Se on puistattavan kaunis eläin kyllä, ja joka kerta ihmettelen, kuinka pieni se onkaan! (mulla on päässäni "käärmeenä" jonkinlainen intialainen ihmissyöjäboa)

      Poista
  2. Varsinaisen suomen ulkopuolelta löytyy mitä upeampia hiekkarantaisia, kirkasvetisiä järviä. Suosittelen tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taitaa itse asiassa löytyä ihan täältä varsinaisesta Suomestakin, kun nyt tarkemmin ajattelen. Mutta enimmät kokemukseni ovat jonkinasteisista suonsilmäkkeistä.
      Ja kumminkin valitsen ennemmin meren :)

      Poista
  3. Jei, toinen meren rakastaja täällä <3 Ja hei, toi raju, myrskyinen kesäsade, ihan parasta - täällä on itse asiassa just parhaillaan kehittymässä sellainen. Saisi nyt sataa oikein kunnolla, meillä ei ole tainnut toukokuun alun jälkeen sataa ollenkaan ja piha kyllä suorastaan jo huutaa vettä.

    Mä en jostain syystä pelkää käärmeitä, mutta en niitä kyllä ole aikuisiällä nähnytkään. Lapsena niitä oli paljonkin molempien isovanhempien mökeillä ja ehkä sieltä on jäänyt semmoinen "niistä kyllä selvitään" -asenne. En tiedä, miten mahtaisin suhtautua, jos käärmeeseen nyt törmäisin, mutta etukäteen en ainakaan pelkoa tunne.

    Kivaa viikon jatkoa sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, saisi sataa. Ruohikko on ihan palanutta.

      Mäkään en varsinaisesti pelkää käärmeitä, kyy ei kuulemma pysty puremaan lenkkarin läpi :)
      Mutta jotain puistattavaa niissä silti on, puistattavaa mutta mystis-kaunista.

      Poista
  4. Pöllin meemin, kiitos.
    Tiedän sen tunteen, kun tietää että lähimetsäsässä asustelee kärmeksiä. Se tarkoittaa, että en mene sinne lähimetsään päinkään kesäaikaan. *Puist-kauhhhh!!!*

    VastaaPoista