Missä olen huono

Olen silmäillyt tätä haastetta vähän laiskasti, kunnes törmäsin Rouva Kepposen ajatuksia herättelevään ja ansiokkaaseen kirjoitukseen aiheesta.

Edes ennen rouva Kepposen kirjoitusta mieleeni ei olisi juolahtanutkaan, että olisin listannut huonommuusominaisuuksiini käsityöt, puutarhanhoidon tai laulutaidon.

Olen surkea kaikissa niissä, mutta mitä väliä?

Totta, olen huono käsitöissä. Osaan ommella sen verran suoraa, että saan hätätilanteessa aikaiseksi melkolailla tasamittaiset ja kohtalaisen suorareunaiset verhot. Kaikissa muissa käsityötaidollisissa asioissa luotan äitiini (heippa vaan <3!), joka on ihan yhtä välinpitämätön asian suhteen kuin minä, mutta joka tekee paljon kiltimmin, huolellisemmin ja ahkerammin kuin minä.
Käsityötaitoni nojaavat seuraavaan sloganiin: lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee. Ts. en mittaa (paitsi vahingossa), en käytä malleja enkä kaavoja (edes vahingossa) enkä ompele mitään muuta kuin suoraa.
Ei kiinnosta, enkä pidä käsityötaitoja millään muotoa naiseuteni tai ihmisyyteni mittarina.

Totta, olen huono myös puutarhanhoidossa. Onneksi ei ole puutarhaa. Multa on mielestäni ällöttävää ja kukkavaasien vesi myös. Olen varma että myrkytyn jommasta kummasta, tai molemmista.
Saan ajoittain huonekasvisäpsyjä ja pystyn halutessani viljelemään rairuohoa, laittamaan aluilleen sitruspuun ja pitämään ruusukimpun hengissä muutaman päivän.
Puutarhointitaitoni nojaavat sloganiin: evvk.
Ei kiinnosta, enkä välitä vaikka kaktuksetkin kuolevat kuivuuteen.
Ei kiinnosta, enkä pidä puutarhanhoitoa mitenkään relevanttina oman elämäni kannalta.

Totta, olen huono myös laulamisessa. Mutta laulan silti. Kovalla äänellä ja nuotin vierestä.
Ei kiinnosta, vaikka muita ahdistaisikin.
Laulan jos laulattaa, pienen särisevän sydämeni kyllyydestä. Lähimmäisistä viis.

Missä sitten olen oikeasti omasta mielestäni huono?

Olen hirmu huono öisin.
Nukun huonosti tai levottomasti ja kärsin ajoittaisista unihäiriöistä. Suhtaudun uneeni mustasukkaisesti ja saan irrationaalisia ärtyisyys-raivoangsteja jos minut herätetään yöllä. Olen surkea valvomisessa, tapahtuipa se sitten illalla ennen nukkumaanmenoa tai keskellä yötä.
Vauva- ja pikkulapsiajat olivat sietämättömiä, koska en kestänyt öisiä heräämisiä, en jatkuvaa väsymystä ja olin ihan kamala kaiket yöt.

Olen huono markkinoimaan itseäni.
Olen luultavasti hankkinut melkoisen määrän ekspertiisiä omalla alallani, luulisin ainakin. Tyypilliseen naistapaan vähättelen osaamistani, kuvittelen etten osaa mitään ja ettei minulla ole mitään annettavaa nykyiselle työnantajalle, saati kellekään muulle.
Olen tehnyt yhden etäkollegan kanssa diilin, miten esittelemme itsemme eri tilaisuuksissa. Tämä mies esittelee itsensä pystypäin alan ammattilaiseksi. Minä mutisen että määnytvaanolentämmönen ja unohdan tittelin, jota olemme sopineet käyttävämme. Harjoittelusta huolimatta.

Olen itsekuriton.
Kapinoin ja napinoin itseäni vastaan. En kiusallanikaan vie roskia /laita pyykkejä koneeseen /siivoa työpöytää /tmv. Saan asioita tehdyksi, jos käsky tulee jollain tavalla ulkopuoleltani tai koen jollain tasolla olevani vastuullinen jollekin itseni ulkopuoliselle taholle, mutta jos päätän itse tehdä jotain, en taatusti tee. En varmana. En kiusallanikaan. Tehköön JokuMuu.
Arki pyörii koska koen olevani vastuullinen nuorisolle ja Lehtorille. Viime kädessä pelkään että lastensuojelu /esimies /anoppi /äiti tulee ja paheksuu.
Tästä syystä en voi kuvitellakaan että tekisin etätyötä tai olisin itsenäinen yrittäjä. En saisi ikinä mitään aikaan.

Pitikö niitä olla viisi?

Siedän huonosti pikkuasioilla nösväämistä.

Olen huono liikunnassa. Siis semmoisella tavalla, että minulla on ilmeisesti kaksi väärää jalkaa, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan toisistaan ja onnistuvat silti sotkeutumaan toisiinsa ihan lyhyessäkin ajassa. Olen huono kehonhallinnassa. Yhdessä koulutuksessa tutustuttiin erilaisiin liikuntalajeihin, myös golfiin. Se golfmestari (jolla on varmaan joku hienompi nimitys?) rakensi minut kerran toisensa jälkeen siihen mailan ympärille ja käski heilahtaa näin. Siinä vaiheessa kun sain kädet jollain tavalla hallintaan, olivat jalkani jo unohtaneet mitä pitäisi tehdä ja päinvastoin. Se golfmestari luovutti huokaisten ja meni neuvomaan niitä, jotka osasivat itse rakentaa itsensä.


huonepaprika kasvaa






9 kommenttia:

  1. Minäkin olen hirmu huono öisin. En vaan ymmärrä, miten joku (lähin esimerkki löytyy ihan vierestä) voi nukkua koko yön heräämättä kertaakaan. Ja se mun vieressä nukkuja taas ei ymmärrä, miksä siinä nukkumisessa on muka niin vaikeaa. "Laitat vaan kato pään tyynyyn ja alat nukkua". Jep.

    Myös oman osaamisensa markkinointi on aina vaan vaikeaa, vaikka oikeasti voisin tällä kokemuksella latoa pöytään melkoisen listan asioita, joissa oikeasti olen pätevä. Mutta sen sijaan sitä aina tulee kuitenkin lähdettyä siell, noooooo, oonhan minä tässä vuosien varrella jotain tehnyt... , mutta ei se nyt niin ihmeellisiä vaadi... -tyyppi. Luojan kiitos, työnhaku ei ole ajankohtaista (kopkop). On niin rankkaa hommaa nykyään, että nostan kyllä isosti hattua kaikille, jotka sitä työkseen tekee. Ihan kamalaa. Mua ei varmaan kukaan huolis ikinä mihinkään.

    Jaa niin. Kiitos muuten siitä Rubinin kirjavinkistä. Olen alkanut tehdä muutamia simppeleitä asioita, joiden avulla hyvistä tavoista tulee helppoja ja huonoista vaikeampia (mm. jokainen viinilasillinen pitää erikseen kävellä hakemaan kellarista ;)).

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tulla tähän väliin kommentoimaan, koska toi Annukan kyky ottaa Rubinin vinkeistä vaari on ehkä paras, minkä olen ikinä kuullut: "jokainen viinilasillinen pitää erikseen kävellä hakemaan kellarista". Ihana <3

      Poista
    2. Juu, tuossa Annukan vinkissä yhdistyy kyllä satumaisen nerokkaasti sekä hyvien että huonojen tapojen yhdistäminen. Tulee suoritettua (hyöty-)liikuntaa ja samalla vaikeutettua huonon (??) tavan ylläpitämistä. Ehdottomasti nerokas ja loistelias vinkki!

      Nukkuminen ei todellakaan ole helppoa. Se vaatii optimiolosuhteet ja oikean mielentilan.

      Poista
  2. Tää oli kyllä ihan paras: "Olen surkea kaikissa niissä, mutta mitä väliä?". Just näin! Luin sun kirjoituksen vasta oman julkaisuni jälkeen ja tuli suorastaan vähän hölmö olo - mitä väliä, jos laulankin huonosti? Toisaalta mä olen huono keittämään perunoita, mikä on ihan oma kykynsä ja ihan mainitsemisen arvoinen "pikkujuttu" :) Ja kirjasin kyllä ylös ihan "järkeviäkin" huonoja piirteitä itsestäni.

    Mahtavaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
  3. Tää oli hyvä ja erityisen samaistuttava. Mulla on nimittäin IHAN kaikki samat, paitsi käsitöissä saatan joskus jopa onnistua. Mikäli tekovälineenä on ompelukone, ei kudin tai jokin muu luonnoton väkerrysväline. Sormet eivät ylipäätään tottele, eivätkä ainakaan ole näppärät.
    :)

    Olen pohtinut laatia oman, mutta siinä on vain yksi ongelma. Miten valita v a i n viisi? :D

    VastaaPoista
  4. Minä olen ihan helkkarin huono tosi monessa asiassa. Useimmat niistä ovat lopulta aika triviaaleja. Toki haluaisin osata leipoa paremmin, koska se nyt vaan olisi mukavaa (ja usein edullisempaakin kuin ostaa valmiina). Ja haluaisin vaikkapa osata tehdä käsitöitä sen verran, että saisin esim. rikkinäiset vaatteet korjattua säällisen näköisesti ja hajonneet vetskarit vaihdettua. Todella haluaisin olla ihminen, joka osaa tehdä tuollaisia asioita. (Aivan riippumatta siitä, olenko nainen vai mies.)

    Mutta loppujen lopuksi kyse on siitä, etten vain ole tarpeeksi kiinnostunut näistä hommista tehdäkseni niitä niin säännöllisesti, että harjaantuisin.

    Olen huono myös matemaattisissa jutuissa, mutta en tiedä, kuinka paljon on kyse siitä, että minulla oli jo kouluaikoina vaikeuksia matematiikan kanssa, eikä kukaan osannut opettaa sitä minulle niin, että olisin innostunut harjoittelemaan. Harmi. Kärsin numerokammostani nyt, kun taulukoin budjettejani.

    Asia, jossa ihan oikeasti olen tosi, tosi huono, ja joka harmittaa minua, on väsymyksen kestäminen. Se on piirre, jolle en mahda mitään, ja joka on vuosien varrella hankaloittanut (perhe)elämääni melkoisesti. Minulla on todella matala toleranssi univelalle ja väsymykselle. Olen migreeniherkkä ja psyykkisesti hajoan päreiksi, jos en saa nukkua öitäni. Harjoittelu (eli vuosien unideprivaatio) ei tehnyt minua taitavammaksi tässä lajissa.

    Vastapainoksi todettakoon, että olen aika hyvä nukahtamaan ja nukkumaan. Ei mikään itsestäänselvyys enää tässä iässä, tai muutenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten totta, että valtavan monessa asiassa ei olisi aivan niin huono, jos niitä kohtaan olisi edes jonkinlaista mielenkiintoa, tarvetta ja kohtalaisen hyvä opettaja. (käsityöt, matikka, leivonta ja vastaavat)

      Siitä en ole varma, voiko väsymyksen sietämistä ja nukkumista mitenkään opetella. Siedän nykyään väsymystä vähän paremmin, kun tiedän että jossain vaiheessa on luvassa hyvä yö. Mutta en kyllä vieläkään ole mitenkään miellyttävää seuraa väsyneenä tai öiseen aikaan. (migreeni. grr.)

      Poista