Missä olen huono

Olen silmäillyt tätä haastetta vähän laiskasti, kunnes törmäsin Rouva Kepposen ajatuksia herättelevään ja ansiokkaaseen kirjoitukseen aiheesta.

Edes ennen rouva Kepposen kirjoitusta mieleeni ei olisi juolahtanutkaan, että olisin listannut huonommuusominaisuuksiini käsityöt, puutarhanhoidon tai laulutaidon.

Olen surkea kaikissa niissä, mutta mitä väliä?

Totta, olen huono käsitöissä. Osaan ommella sen verran suoraa, että saan hätätilanteessa aikaiseksi melkolailla tasamittaiset ja kohtalaisen suorareunaiset verhot. Kaikissa muissa käsityötaidollisissa asioissa luotan äitiini (heippa vaan <3!), joka on ihan yhtä välinpitämätön asian suhteen kuin minä, mutta joka tekee paljon kiltimmin, huolellisemmin ja ahkerammin kuin minä.
Käsityötaitoni nojaavat seuraavaan sloganiin: lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee. Ts. en mittaa (paitsi vahingossa), en käytä malleja enkä kaavoja (edes vahingossa) enkä ompele mitään muuta kuin suoraa.
Ei kiinnosta, enkä pidä käsityötaitoja millään muotoa naiseuteni tai ihmisyyteni mittarina.

Totta, olen huono myös puutarhanhoidossa. Onneksi ei ole puutarhaa. Multa on mielestäni ällöttävää ja kukkavaasien vesi myös. Olen varma että myrkytyn jommasta kummasta, tai molemmista.
Saan ajoittain huonekasvisäpsyjä ja pystyn halutessani viljelemään rairuohoa, laittamaan aluilleen sitruspuun ja pitämään ruusukimpun hengissä muutaman päivän.
Puutarhointitaitoni nojaavat sloganiin: evvk.
Ei kiinnosta, enkä välitä vaikka kaktuksetkin kuolevat kuivuuteen.
Ei kiinnosta, enkä pidä puutarhanhoitoa mitenkään relevanttina oman elämäni kannalta.

Totta, olen huono myös laulamisessa. Mutta laulan silti. Kovalla äänellä ja nuotin vierestä.
Ei kiinnosta, vaikka muita ahdistaisikin.
Laulan jos laulattaa, pienen särisevän sydämeni kyllyydestä. Lähimmäisistä viis.

Missä sitten olen oikeasti omasta mielestäni huono?

Olen hirmu huono öisin.
Nukun huonosti tai levottomasti ja kärsin ajoittaisista unihäiriöistä. Suhtaudun uneeni mustasukkaisesti ja saan irrationaalisia ärtyisyys-raivoangsteja jos minut herätetään yöllä. Olen surkea valvomisessa, tapahtuipa se sitten illalla ennen nukkumaanmenoa tai keskellä yötä.
Vauva- ja pikkulapsiajat olivat sietämättömiä, koska en kestänyt öisiä heräämisiä, en jatkuvaa väsymystä ja olin ihan kamala kaiket yöt.

Olen huono markkinoimaan itseäni.
Olen luultavasti hankkinut melkoisen määrän ekspertiisiä omalla alallani, luulisin ainakin. Tyypilliseen naistapaan vähättelen osaamistani, kuvittelen etten osaa mitään ja ettei minulla ole mitään annettavaa nykyiselle työnantajalle, saati kellekään muulle.
Olen tehnyt yhden etäkollegan kanssa diilin, miten esittelemme itsemme eri tilaisuuksissa. Tämä mies esittelee itsensä pystypäin alan ammattilaiseksi. Minä mutisen että määnytvaanolentämmönen ja unohdan tittelin, jota olemme sopineet käyttävämme. Harjoittelusta huolimatta.

Olen itsekuriton.
Kapinoin ja napinoin itseäni vastaan. En kiusallanikaan vie roskia /laita pyykkejä koneeseen /siivoa työpöytää /tmv. Saan asioita tehdyksi, jos käsky tulee jollain tavalla ulkopuoleltani tai koen jollain tasolla olevani vastuullinen jollekin itseni ulkopuoliselle taholle, mutta jos päätän itse tehdä jotain, en taatusti tee. En varmana. En kiusallanikaan. Tehköön JokuMuu.
Arki pyörii koska koen olevani vastuullinen nuorisolle ja Lehtorille. Viime kädessä pelkään että lastensuojelu /esimies /anoppi /äiti tulee ja paheksuu.
Tästä syystä en voi kuvitellakaan että tekisin etätyötä tai olisin itsenäinen yrittäjä. En saisi ikinä mitään aikaan.

Pitikö niitä olla viisi?

Siedän huonosti pikkuasioilla nösväämistä.

Olen huono liikunnassa. Siis semmoisella tavalla, että minulla on ilmeisesti kaksi väärää jalkaa, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan toisistaan ja onnistuvat silti sotkeutumaan toisiinsa ihan lyhyessäkin ajassa. Olen huono kehonhallinnassa. Yhdessä koulutuksessa tutustuttiin erilaisiin liikuntalajeihin, myös golfiin. Se golfmestari (jolla on varmaan joku hienompi nimitys?) rakensi minut kerran toisensa jälkeen siihen mailan ympärille ja käski heilahtaa näin. Siinä vaiheessa kun sain kädet jollain tavalla hallintaan, olivat jalkani jo unohtaneet mitä pitäisi tehdä ja päinvastoin. Se golfmestari luovutti huokaisten ja meni neuvomaan niitä, jotka osasivat itse rakentaa itsensä.

huonepaprika kasvaa