Remppaheikkiangst ja jouluruokaa

Minua vaivaa remppaheikkiangst.
Eilen pääsi aika pahaksi angst, kun yksinkertaista sähköhommaa korjaava tyyppi heitti rukkaset käsistään klo 15.59 ja saapasteli ulos.
Puoli huushollia oli ilman sähköä siinä vaiheessa.
Puoli huushollia oli ilman sähköä tähän aamuun klo 8.17 asti jolloin Lehtori sai kuulla remppaheikiltä että kyllä, sulakkeen voi ihan turvallisesti kytkeä.
Olisiko sen voinut tehdä jo heti eilen?
Vaikka työpäivä olisi venynyt 16.01?

Illalla olin kaikkea mahdollista jäätävän raivoisasta omahyväisen tyytyväiseen, koska onnistuimme järjestelemään elämän neljän sähköriippuvaisen taloudessa niin että saatoimme istua muuallakin kuin eteisen lattialla.

Ja pohdin taas kerran työmoraalia.
Minä en ole palolaitoksella töissä.
Ja silti lähdin pitkän vapaani keskimmäisenä iltana hoitamaan asiaa, jonka hoitamisella ei maailman mittakaavassa ole mitään merkitstä.
Koska minun työmoraalini ei antanut myöden lyödä rukkasta tiskiin.
Kiitosta sain kaikilta muilta paitsi esimieheltäni.
Että miksi ihmeessä minulla on ylikehittynyt työmoraali ja remppaheikeillä ei?



Suunnittelemme joulunviettoa. 
Kysyin kotoa muuttaneelta, mitä pitäisi olla joulupöydässä.
Ensin ei mitään, sitten laatikoita, kinkkua ja kaurakeksejä.
Sitten lähti keulimaan.



Kuulen korvissani appiukon epäuskoisen puolinärkästyneen ja silti ystävällisnarisevan: mustajuurikeittoa? 
Voiko sen piilottaa jonnekin takariviin?
Sen sopan, ei appea.





6 kommenttia:

  1. Mua niin harmittaa, kun yksittäiset remppaheikit pilaa koko ammattikunnan maineen, vaikka on olemassa erittäin korkealla työmoraalilla varustettuja ahkeria ja työnjäljestään tarkkoja remppaheikkejä. Tiedän, koska sellainen vuosimallia -93 löytyy meiltä kotoa. Tai siis perheestä. Vaikka on nuorimies, jolla olisi perjantai-illoille varmasti muutakin mielessä, jää silti tekemään asiakkaan kylpyhuoneen viimeistä piirtoa myöten valmiiksi, vaikka menisi kuinka myöhään, ettei asiakkaan tarvi olla viikonloppuna ilman kylppäriä. Siksi mua harmittaa todella, että herkästi soimataan koko ammattikuntaa, vaikka se ei ole ollenkaan koko totuus. Murrrr (tää ei ole kohdistettu sulle, vaan kaikkii niihin lukuisiin kertoihin, joissa on tullut eteen).
    Onneksi asiakkaat ymmärtää arvostaa ja useampikin on soittanut erikseen työnantajalle ja kehunut poikaa. Siitä tulee hyvä mieli, koska se jos mikä kasvattaa motivaatiota ja sitä työmoraalia entisestään. Harmi siis, että teille sattui se työminuuteistaan tarkka tapaus, joka sitäpaitsi näytti tipauttaneen hanskat etuajassa.

    Mustajuurikeitto kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisin mieluusti sitä nautiskella sen ahvenanmaalaisen alkoholittoman siiderin kera :).

    Mulla on edelleenkin sun inspiroimana jo kauan sitten kuivattamani appelsiininsiivut edelleen tarjottimella pöydällä, kun en ole keksinyt mitä niille teen. Paitsi männynoksiin olen ripustellut ja vienyt kukkakimppuna tuliaisiksi, mutta kaikki muu tekeminen tuntuu siltä, että matkin jotakuta, kun omat ideat on nollissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja se vasta harmittaakin, kun ei kuohuksissaan muista, että maailmassa on hyviä ja taitavia remppaheikkejä. Niin kuin vaikka meidän vakituinen kodinkonekorjaajamme.
      Sitä alkaa nähdä vain kaikki remppahaalareissa patsastelevat tyypit samana heittiömäisenä porukkana, mikä ei tietenkään ole totta.

      Koen usein että jään näiden kavereiden armoille: kun en osaa arvioida, tekevätkö sitä mitä pitää ja siten kun kuuluu, enkä ymmärrä remppakieltä ollenkaan, ja kun vielä kokee että ei itse osaa selittää asiaa niin että remppamies ymmärtäisi...silloin tulee herkästi sellainen olo, että minua vedätetään tässä hommassa ja tehdään vähän tahallaan huonosti.
      Eikä se todellakaan ole koko totuus.
      Kodinkonekorjaajalta on aina tullut epikriisi niin kuin lääkäriltä ja sillä on aina ollut aikaa leikittää kissoja. Ihan eri fiilis siitä kaverista.

      Mä en ole vielä saanut aikaan kuivattuja appelsiininsiivuja, enkä oikein mitään muutakaan.

      Täytyy vissiin tehdä toiviomatka ahvenanmaalaiselle siideritilalle, sitä ei nimittäin taida saada mistään täältä mantereelta.

      Poista
  2. Voi tuska tuota sähkömiestä :( En voi ymmärtää, enkä itse toimisi noin. Meillä tosin kävi sähkömiehen kanssa ihan loistava tuuri, löydettiin varsin hyvä firma. Hintakin oli ihan kohtuullinen, koska saimme päiväurakkahinnalla. Lasku oli kuitenkin sellainen, että yritän kannustaa esikoista opiskelmaan sähkö- tai lvi-asentajaksi. Enemmän "älykkötyyppinä" pitämämme lapsi on alkanut rajusti vastustamaan kaikenlaisen ns. turhan opiskelua. Turha kategoriaan kuuluu 75% oppiaineista.

    Minä olen kysynyt vain isältäni ja appiukolta mitä pitäisi olla joulupöydässä. Jälkikasvun mielestä pöydässä ei pitäisi olla jouluruokia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä kannattaa panostaa lasten koulutukseen, olen samaa mieltä. Jos olisi remppamies - mieluusti lvis-tyyppi, sitten toinen voisi olla lääkäri ja kolmas vaikka pappi, niin olisi aika hyvin homma hallussa.

      Komppaan sikäli jälkikasvua, että joulupöydässä pitää olla hyvä-lämmin-hellä, eli mieluusti jotain semmoista mikä maistuu.
      (ts. meillä näköjään mustajuurikeittoa)

      Poista
  3. Ai saasta, että on ollut ääliömäinen remppatyyppi. Ja vielä sähköhommissa, jonkun laatoittamisen vielä ymmärtäisin, että "seuraava laatta sitten vasta huomenna". Mutta pitää kyllä kompata Annukkaa, että onneksi noita hyviäkin remppamiehiä ja -naisia on myös tosi paljon (eikä ole mikään yllätys, että just Annukan pojasta semmoinen on kehkeytynyt <3). Työmoraali on se, mitä nykynuorille pitäisi opettaa tosi paljon ja on mun mielipiteen mukaan pitkälti kotien "vika", että siinä moraalissa on puutteita. Kyllä se perustus luodaan jo kotona, aika myöhäistä sitä on enää jossain ammattikouluvaiheessa alkaa opettaa.

    Mutta ennen kuin kiihdyn (tämän enempää), totean vaan, että peukku suklaapateelle, mustajuurikeittoon (jouluna) en ota kantaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olet oikeassa, onneksi on hyviä ja tunnollisia remppamiehiä.
      (taidan tilata seuraavan konsultaation Annukalta!)

      Työmoraali on muuttumassa. Varmaan osittain ihan hyväkin että muuttuu, niin paljon tänä päivänä puhutaan työssä uupumisesta. Mutta jonkin verran pitää silti olla pelisilmää tilanteissa.

      Veikkaan että olen niin yllytyshullu, että meille se mustajuurikeitto ilmestyy. Ovat kyllä viheliäisiä kuorittavia ne mustajuuret.

      Poista