Sittemmin on osoittautunut, että en kumminkaan.
Töissä on tuhannen kiire.
Öissä on tuhannen kiire - kun teen unissani niitä hommia uusiksi tai sitten valvon minkä kerkeän kun stressaan.
Aamulla kolottaa joka paikkaa ja alan jäykistyä sohvanmuotoiseksi kun rönötän kaiket illat viluisena sohvanmutkassa.
Ja kaikki ihanat jouluvalmistelut, joita ihan oikeasti haluaisin tehdä, seisovat, kun ei huvita tehdä niitä väsyneenä ja pahalla päällä.
Kuten jo muutamana aiempanakin vuonna, meidän joulupöytään kokoontuu laajennettu perhekunta.
Me näissä nurkissa hengaavat ja sitten se omilleen muuttanut.
Lehtorin vanhemmat ja Lehtorin mamma.
Omat vanhempani ja sisko.
Siskon koiraeläin.
Semmoinen mukavasti poriseva ja sopivankokoinen seurue.
Kuten jo muutamana aiempanakin vuonna, meillä on semmoinen sääntö että tuo joulupöytään se, mitä ilman ei joulu tule.
Sitten pitää koordinoida ettei tule seitsemäätoista lanttulaatikkoa, koska kaikki toivovat lanttulaatikkoa, ja osa toivoo sitä varmuuden vuoksi kahteen tai kolmeen kertaan. siksi noin outo määrä.
Myös pitää koordinoida, että tulee riittävästi jälkiruokaa. kaikkihan tietävät että jälkiruoka menee, jälkiruokavatsaan niin että sitä pitää olla riittävästi.
Myös pitää vahtia sitä, että jos joku tuo jotain, niin se myös syö (tai juo) sitä mitä on tuonut.
Esim. minun äidilläni on tapana ehdotella kaikenlaisia likokaloja ja viinejä ja muita. Ja minä tietysti epäilen - perustellusti - ettei hänellä ole aikomustakaan ryypätä pullokaupalla viiniä ja rouskuttaa lipeäkalaa.
Tarkkana pitää olla mitä ihmiset lautaselleen lapioivat.
Ainoa mikä vähän haraa vastaan on kinkku. Minulla on sen suhteen kaikenlaisia epäortodoksisia mielipiteitä, joita taas muilla ei ole, vaan kinkkuisia.
Minusta on ihan mukavaa valmistella ja koordinoida kaikenmoista. Kunhan vain saisin työhässäkät kohta semmoiseen kuntoon, ettei tarvitsisi niitä ihan hirvittävästi miettiä.
Tykkään myös siitä, että siivoamisen ja yleisen häsellyksen sijaan saan kaikenmoisia ällejä. Yhtenä vuonna tein voita ja juustoa, ja ne molemmat kyllä kutkuttaisivat vähän nytkin.
Onhan se nyt paljon jännittävämpää kuin imuroiminen tai joku kaappien takaseinien hinksaaminen hammasharjalla, tai mitä nyt ikinä pitääkään mukamas tehdä.
Minä en oikein tiedä, mitä ilman minun jouluni ei tule.
Ajattelin, että voisin syödä poroa, mutta poro saa yleisessä äänestyksessä vielä vähemmän ääniä kuin lipeäkala, niin taidan säästää poron johonkin omaan henkilökohtaiseen herkutteluun.
Isän rosolli on kyllä aika herkkua.
Käytän siitä toistuvasti väärää nimitystä. Aina kun sanon rosolli, isä sanoo että se on sallatti. Ja jos sanon että sallatti, niin isä sanoo että se on rosolli.
Pitää kehittää joku välimuoto.
Rosotti tai sallalli.
Enempi kyllä ilman minun jouluni ei tule tummaa kahvia ja aamupiparkakkua.
Mutta niitä ei voi viedä joulupöytään kun se on minun oma yksityinen aamuhetkeni.
*
Mitä ilman sinun joulusi ei tule?
Voi olla muukin kuin ruoka.
Kyllä ei joulu tule ilman riisipuuroa, haudalla käyntiä ja saunaa vastoineen.
VastaaPoistaEräänä vuonna lahjapaketista paljastui uudet kiuaskivet joulusaunaa varten. Kun pyysin esikoista auttamaan minua joulupukin kassin kanssa, niin hän tuskastuneena kysyi, että "Mitä hemmettiä täällä on, kun painaa niin paljon, kiviäkö?". Siitä on tullut meidän jouluperinne. Tänäkin vuonna paketista paljastuu painavia kiuaskiviä.
Helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa, tiedän, mutta älä stressaa, koita nauttia ystävä hyvä ♥
stressaan töitä, mutta en oikeastaan joulua.
PoistaOnhan siinä kaikenmoista hääräämistä, mutta jos (toivottavasti kun!) sitä saa rauhassa värkätä omassa tahdissaan, en stressaa.
Meille kokoontuva väki on semmoisella tavalla tuttua, että tietävät kyllä meidän puitteet ja kaaospisteet, ei tarvitse esittää roolia, eikä hinkuttaa niitä kaappien takaseiniä.
Onpas vinkeä ja villi joululahjaidea - kiuaskivet!
Riisipuuro kyllä, kuuluu jouluun. Mutta ei välttämättä aattoon. Vaan aatonaattoon.
Koska pohdin tuota samaa kysymystä, kun kirjoitin oman joulutekstini, mulla on vastaus valmiina ja se on se, että joulu ei tule ilman kuusta ja kinkkua. (Olettaen, että itsestäänselvyyksiä kuten perhettä ei lasketa).
VastaaPoistaYhtenä jouluna kuusi oli lasikuistilla keittiön oven ja ikkunoiden takana, kun järkeilin, että se riittää, kun sen näkee. Ei riittänyt, koska ei tullut tuoksua sisälle. Eikähän sitä edes nähnyt kuin päivällä, kun oli verhot auki (pimeällä ne on kiinni, kun sisällä on valot ja mua hermostuttaa ajatus siitä, että lähimetsästä joku "kyttää").
Kinkku koitettiin kerran vaihtaa kalkkunaan, mutta ei se ollut yhtään sama. Etenkin kun syön kalkkunaleikettä leivän päällä ympäri vuoden.
Ja vaikka nyt kuuluisi tietysti kirjoittaa, että toki tiedostan, että sianlihan syönti on epäekologista ja epäilmastoystävällistä ja plaaplaa, niin sanon sensijaan suoraan, että en jouluna sitä mietti pätkääkään ja mun omatunto sen kyllä oikein hyvin kestää, koska kokonaisuus on mallillaan. Ja jokainen joulua varten istutettu kuusi kuitenkin sen olemassaolonsa ajan on nimenomaan ympäristöteko, ostan sen kuusenkin hyvillä mielin. Etenkin kun ne rahat vielä menee järkevään tarkoitukseen.
Teillä on mun mielestä kiva nyyttäriperinne. Ja kutkuttaa ajatus siitä, mitä tapahtuisi, jos jonain jouluna kukaan ei kertoisikaan kenellekään etukäteen, mitä aikoo tuoda, vaan kaikki lyötäisiin yllärinä pöytään :). Veikkaan, että seitsemän lanttulaatikon ja lipeäkalan sijasta siellä olisikin kaikkea muuta, koska jokainen varmaan ajattelisi, että ei tuo sitä lanttulooraa, koska joku muu varmaankin tuo.. Tai jotain sellasta. Voisitteko mitenkään kokeilla :)? Ihan vaan meidän lukijoiden itsekkääksi iloksi (tai ehkä vaan mun, jos kaikkien muiden mielestä tää on huono idea).
Stressivapaata viikonloppua toivottelen <3
voi apua, jos lähtisimme keulimaan nyyttäreiden kanssa!
PoistaMeillähän tämä nyyttäriperinne on lähtenyt liikkeelle muutamasta sellaisesta joulusta, joita ei meinannut tulla ensinkään, kun oli niin huonokuntoisia ikäihmisiä perheessä.
Jokainen tietää jo valmiiksi, mitä on tuomassa, kun kerran aina on tuonut juuri sitä juttua.
Mun mielestä olisi hauskaa toteuttaa myös sellainen hassujen lahjojen vaihto, mutta ei sekään oikein taida tuossa porukassa onnistua. Harmi.
Mutta vähän vetreämmässä seurassa olisi kyllä kiehtovaa kokeilla sellaista villiä nyyttäriä :)
Joulu ei kyllä taida tulla ilman joululimppua. Saisinpa äidin tekemää. <3
VastaaPoistaNoin muutoin meidän perheen joulut tuppaavat olemaan rauhallisia. Vähän puuhastellaan mitä puuhastellaan ja lapset odottaa lahjoja. Lumi olis kiva ylläri.
Todentotta: lunta ja joululimppua!
PoistaLunta en vielä osaa tehdä, mutta jonkinmoista joululimppua kyllä. (en luultavasti niin hyvää kuin äitisi <3)
Pitääkin etsiä limpputarvikkeet esiin.
Joulu ei tule ainakaan ilman lohimoussea, laatikoita ja rosollia (jonka kanssa pitää tietenkin olla löysäksi vatkattu kermakastike). Ja suklaata ja punaviiniä tietenkin pitää olla. Sekä hyvä kirja. Muulla ei niinkään väliä.
VastaaPoistaMeillä on eka joulu yli 11 vuoteen, kun ollaan ihan vaan omalla ydinperheellä. Vähemmän stressiä ja hösellystä ja se hyvä se :) Aiempina jouluina tulin aina ihan marttyyriksi ja muutenkin hulluksi (mitä olen kyllä noin muutenkin, mutta jouluisin se oli potenssiin kymmenen).
Vähemmän stressiä ja hösellystä on ehdottomasti ainoa ja oikea jouluvaihtoehto <3
PoistaSulla on listalla valtavan paljon, jos aiot kaiken väkertää itse. Ei ihme että tulee sekopäinen marttyyriolo.
Vähemmän hösellystä ja vähemmän marttyyriäitejä tälle joululle, eikö vain?
Mietin tätä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että kyllä ne mulla on lapset. Siitäkin huolimatta, että ne on isoja ja tiedostan hyvin, että jo ens jouluna ne voi olla jossain ihan muualla. Jotenkin omituisesti mä oon onnistunut aina saamaan ne luokseni, mukaan on vaan sit tarttunut poikaystäviä sun muuta. Oikeastaan se, että oon aina saanut olla aaton lasten kanssa, on ihme! Onhan tässä kuitenkin takana erot , muuttamiset ja muut, jotka helposti voisi saada asiat erilaiselle tolalle.
VastaaPoistaMeillä on kans vietetty nyyttärikuviojoulua jo vuosia. Keskenämme kyllä sovitaan, mitä kukin tuo. Toi yllärinyyttäri vois olla hauska ajatus! Vaikkakin mä luulen, että kaikki kolme lasta toisi samaa; koristeltuja kananmunanpuolikkaita :-D Ei oo sinänsä jouluruoka ei, mutta jossain kohtaa meille siitä tuli sellainen ;)
Mä oon päättänyt jo vuosia sitten, että jos siltä tuntuu, niin Saarioisen äidit tekee oikein hyvää jouluruokaa. Eikä oo valitellut kukaan :) Eikä kukaan oo muuten syönyt ateriaa kaapissa, eli sitäkään ei oo pakko siivota. Se siitä stressistä. Voi keskittyä stressaamaan jotakin muuta.
Nyyttärijoulussa on tunnelmaa - tosin seuraava päivä voi olla karu, kun ei ole mitään nyytättävää :)
PoistaJa yllärinyyttäri täytyy toteuttaa vaikka pikkujouluna tai uutena vuotena.
Lapset - läheiset ylipäätään - ovat kyllä isossa osassa joulun iloa.
Toivon, etten koskaan muuttuisi sellaiseksi, että minun iloni olisi kiinni vain siitä, missä jälkikasvu joulunsa viettää, ja että joulu olisi joulu silloinkin kun ne ovat hajaantuneet ympäri maailmaa, mutta ainakin tällä hetkellä se, että ne kaikki ovat vielä täällä nurkissa, on aivan mahtavan ihanaa! Toivottavasti meidän joulupöytämme kelpaa niille vielä pitkään :)
Sen verran pitää kyllä kaappia siivota, että ovi menee kiinni, vaikka siellä olisi puolikas possua ja kaksi kiloa konvehteja :)
Joulu ei tule ilman kalapöytää (jossa ihan välttämättömät ovat lasimestarin silli ja graavi lohi) ja kyllä se kinkku on oltava, vaikka sitä ei jaksa syödä kuin muutaman siivun. Ja rosolli tietenkin, joka meidän perheessä tehdään vähän eri tavalla kuin muilla (meidän mielestä tietenkin sillä ainoalla oikealla tavalla, ohje löytyy blogista hakusanalla, jos kiinnostaa).
VastaaPoistaJoulu ei myöskään tule ilman joulurauhan julistuksen katsomista ja sen jälkeen ei saa enää touhottaa eikä siivota. Saa siis kyllä tehdä vielä hommia, mutta ei touhottaa, se on ollut sääntö ja perinne ihan lapsuudesta lähtien.
Jouluun kuuluu myös se, kun se on ohi eli joulupäivän lörsöäminen lahjakirjojen, suklaan ja kinkun napsimisen merkeissä.
Eniten jouluun kuuluu kuitenkin se, että sen saa viettää (vaihtelevalla kokoonapanolla) rakkaiden kanssa. Joiden kanssa ei tarvitse tehdä rosolliin sitä ällöä kermakastiketta (sori Tuula!!).
onpa metka rosolli teillä! Pitäisi joskus muistaa testata. (ei ehkä jouluna, voi tulla kauhistus jollekulle ikäihmiselle siitä)
PoistaJoulurauhan julistus katsotaan meilläkin. Omassa lapsuudessa mentiin paikan päälle, mutta meidän nuorisoa en ole koskaan sinne laahannut. Ollaan vetelehditty pyjamassa rauhaan asti, sitten saunottiin ja sen jälkeen alkoi joulunvietto. Nykyään vetelehditään pyjamassa, katsotaan rauha (yritetään bongata täti ekumeenisesta) ja sitten jatketaan vetelehtimistä päivävaatteissa.
Aatto on yritetty aamusta asti rauhoittaa, touhottaa ei saa, mutta pakkohan sitä on kaikenlaista tehdä, jos mielii illalla syödä :)
(olen rosollikastikkeesta samaa mieltä. outoa tavaraa)
Lanttulaatikko, juustot, lohi ja suklaa. Tässä järjestyksessä. Tänä vuonna on persaukisten joulu, mutta ruuassa ei pihistellä. Se on sitten se lahjavuori joka kärsii inflaation. En ole muuten ostanut lahjan lahjaa vieläkään. Enkä tehnyt mitään muutenkaan joulun eteen. Ehtiihän tässä?
VastaaPoistaJuustot! Ehdottomasti juustot!
PoistaJa ehtii, tietenkin ehtii. Lanttujen viljelylle taitaa olla vähän myöhäinen ajankohta, mutta muuten ehtii kyllä vaikka mitä.
Oli kiva lukea tätä, sillä nyyttärijouluun on toki aikamoinen koordinoiminen. Nyyttärijoulu olisi myös kiva ja helpotusta toisi meillekin. Välillä meillä on iso joulu, välillä pienempi, riippuen missä isot lapset kiertää ja isä isän vaimon kanssa ja täti, eli kaikilla on kiertävät joulut. Silloin kun kaikki osuu samaan aikaan yhteen, on kyllä ihan mahtavan iso joulu.
VastaaPoistaMitä ilman joulu ei tule, noh ihmisiä ilman ei tule, koska voisin myös perheen kesken paeta etelään. Herkuista oma lemppari on mäti ja sienisalaatti.
Kivaa uutta viikkoa Marika. <3
Nykyisellään tuo koordinoiminenkin on aika nimellistä, koska kaikki haluavat aina tuoda saman kuin ennenkin. Lehtorin mamma on ainoa mysteeri, hänelle ei oikein ole nyyttärikonsepti avautunut (se varmaan sallitaan päälle 90-vuotiaalle?)
PoistaPidän Lehtorille joka vuosi pörinät aiheesta mamma ja mamman sapuskat. Häviän joka vuosi tämän taistelun. Jotkut asiat eivät vain muutu :)
On varmaan aika mukavaa, kun on erilaisia jouluja ja kokoonpanoja.
Minäkin haaveilen joulusta jossain lämpimässä, olisi mielenkiintoista kokea myös sellainen joulu.
Tiedän, ettei pitäisi sitkutella, mutta sitkun...
Mun ja poikien joulu ei tule ilman joulupuuroa aattona mun vanhempien luona, jonne kokoontuun sisko ja veli lapsineen myös. Kuunnellaan joulurauhan julistus ja otetaan glögi, syödään joulupuuro ja kahvitellaan. Sit kaikki rientää valitettavasti omiin koteihinsa. Tai siis, eron jälkeen olen pojattomat joulut viettänyt vanhemmilla.
VastaaPoistaJouluruokaa en syö, joten meillä saa joulupöytään mitä sattuu toivomaan. Perinteisesti joulunpyhinä, ei aattona, syödään lohi-poropastaa. Työt tehty ja sit pääsee ruoaksi :D
Mukavalta kuulostaa joulupuuroilu!
PoistaJoskus nuorena perheenä, ennen kuin rupesimme viettämään joulua tällä tavalla kuin nyt, meilläkin oli tapana kutsua vanhukset joulupuurolle joko aatonaattona tai aattoaamuna.
Olen erilaisten joulujen karaisema. Kaksi vuotta sitten isäni joutui sairaalaan jouluaattona ja oli vähän erilaisempi joulu kuin suunniteltiin. Melkein parikymmentä vuotta sitten istuttiin Hra Kepposen kanssa Tokiossa baarissa, koska jouluaatto nyt sattui olemaan tavallinen lauantai. Joudun toteamaan, että joulu tulee ihan sillä, että on riittävä määrä läheisiä ympärillä. Noin muuten joulupöydässä saisi olla mätileipä, laatikot ja kinkut ovat plussaa. Koska nuoriso suurimmaksi osaksi paastoaa jouluaattona, niin joulupäivänä ajattelin että ilahdutan heitä ajamalla kotiin Mäkkärin kultaisten kaarten kautta ;)
VastaaPoistaMä luulen että vähintään osittain joulu on asennekysymys: joulu tulee kun ovat ne oikeat ihmiset lähettyvillä (tai kaukana, jos haluaa eroon jostakusta?)
Poista