tiistai - kaksysi

Olen aina tykännyt lukea matkakirjoja.
Erityisesti purjehdus-, vaellus- ja fillarimatkakertomuksia.

Oivalsin jotain: nämä uudet päivät ovat kuin noista matkakertomuksista.
Herätään, tehdään päivätaival, mennään nukkumaan.
Päivien samankaltaisuus hämmentää, päivät valuvat ohi keskenään samanlaisina ja kuitenkin oudosti uniikkeina, omanlaisinaan ja omituisina.
Arkisina ja erikoisina.
Ja joka välissä syödään.

Varsinkin purjehduskirjoissa päivän kokkailut korostuvat: mitä syötiin, kuka teki.
Vaellus- ja pyöräilykirjoissa samoin: edetäänkö kievarista kievariin vai tehdäänkö itse jossain kivenkolossa - ruokailut ovat silti toisteisten päivien kohokohtia, merkkipaaluja siinä päivän tavallisuudessa.

Melkein voin kuvitella itseni maailman meriä kyntävän purjeveneen messiin.
Ehkä köytän itseni turvavaljailla kiinni hellaan kun oikein myrskyää ja tyrskyää.

Lehtori vakaalla äänellään opastaa ruorissa että mikä erottaa ihmisen eläimestä ja mikä tekee musiikista musiikkia? on helkkarin vaikeaa olla kuuntelematta. nuoriso valittaa että sivistyy aivan huomaamattaan, ja minä rupesin yhtäkkiä arvostamaan meidän perustuslakia ihan valtavasti.

Minä veivaan ylijäämäporkkanaraasteesta sämpylätaikinaa, mietin ruohonjuuritason hommeleita ja jossain kaukaisessa horisontissa, siellä taivaanviivan takana, siintää ihana aurinkosaari jonne rantaudumme jonain lempeänä aamuna.


*

annoin itselleni synttärilahjaksi uusia keväänvärisiä lautasia ja mukeja ja ruokkosin kaapista sivummalle tummat mausteiset sävyt. Tuli keveämpi olo.

kevätmukit

kevätlautaset

viikon liikut