Sekalaisia kriizejä keskiviikon ratoksi




1. wilma-kriizi.
Kesäkuun alusta olen wilmavapaa.


fläpän etusivun tärkeät

Siinä on kuulkaa pienelle ihmiselle kriiziä kerrakseen.
Viimeiset ainakin viisitoista vuotta olen pomppinut wilman oikkujen tahdissa, ja sitten se noin vain loppuu.
Abitura katoaa olemassaoloni kentästä tyystin.
Ja peruskoulunsa päättävä ainakin väliaikaisesti.

Kun olen jo radikaalisti vähentänyt naamakirjassa hengailua ja muutenkin olen aika vaisu somessa, niin olenko kohta enää lainkaan olemassa?
Pitääkö mennä tiktakkiin tai tsäptsäppiin?

Wilmasta puheenollen, nuorimmaisen alakouluope oli sitä mieltä että wilma on ihan liian työläs käyttää kun on kaksikymmentä oppilasta. Yläkouluopeillla on oppilaita päivän mittaan varmaan kolmin-nelinkertaisesti ainakin ja ihan hyvin ennättivät kirjoittaa että osta luistimet huomiseksi ja olipa kiva kun lapsenne oli hereillä tänään.

Nyt en sitten tiedä huuta häivää luistinten ostamisesta enkä siitä ovatko opiskelijat hereillä ensinkään.


2. sipaisukriizi
Minua ärsyttää ihan älyttömästi sipaiseminen.
Että sipaistaan leivälle voita ja huulille punaa.
En sipaise.
Levitän.


3. pilkkomiskriizi
Onko ihan oikeasti semmoisia ihmisiä jotka pilkkovat kasviksia raikkaisiin rasioihin jääkaappiin ja sitten syödä rouskuttelevat niitä?
Mitä kaikkea voi pilkkoa?

Eivätkö ne nahistu tai ruskistu niinkuin omput tai nektariinit? Tai levitä jääkaappiin tunkkaa niinkuin paprikat? Miten paljon voi pilkkoa? Kauanko ne säilyvät? Muistaako niitä rouskutella?

Niin haluaisin olla semmoinen joka pilkkoo ja rouskuttelee. 


meidän viinilasit on liian hienot, mutta en saa hankituksi 
itselleni tavallisempaa lasia tavallisempiin iltoihin
siksi tavallinen, etiketin vastainen juomalasi


4. Ylioppilasjuhlavalmistelukriizi
Kun ne juhlat juhlitaan jossain muualla kuin meillä kotona niin pitääkö vaihtaa verhot?
Kuten kaikki hyvin muistamme - ainakin jos äiti muistuttaa siitä - silloin kun vietettiin minun lakkiaisiani, ommeltiin uudet verhot ja pestiin ikkunat. Tai ehkä toisinpäin.

Kilttinä ihmisenä tietysti edellisiin lakkiaisiin tein tein molemmat. Pesin ikkunat ja surauttelin verhot.
Mutta pitääkö nyt myös?
Äiti kyllä jo muistutti asiasta.

Heiluttelenko sitten siellä erissä juhlapaikassa kuvaa meidän kodin ikkunoista joihin on vaihdettu verhot ja huomaako joku jos on vanha kuva?

En muuten olisi kirjoittanut, mutta koska äiti sanoi minulle puhelimessa että silloin kun sulla oli lakkiaiset niin laitettiin uudet verhot ja minä sain naurukohtauksen ja lupasin että kirjoitan tästä, niin nyt sitten kirjoitan.
❤️
On kivaa että maailmassa on pysyviä asioita.
Ja äitejä myös.



Koska yritän olla hyväntuulisempi ja iloisempi kaikesta enkä vain kriiziytynyt niin tasapainon vuoksi kivuuksia:


1. huomenna on vapaapäivä
2. ?
3. ?
4. no on minulla yksi aika kiva kirja, jota voisin lukea

Kommentit

  1. Mulla on aika harvoin pilkkomisenergiaa, mutta silloin kun on, pilkon smoothieaineksia pakkaseen. Ja usko tai älä, mulla on säilömisvinkki jääkaappiin pilkottuihin juureksiin tai hedelmiin. Niitten kanssa kun laittaa rasiaan kylmää vettä niin että peittyvät, myös säilyvät paremmin 👍.

    Ja joo, minäkään en sipaise, vaan huolellisesti levitän. Niin leivänpäälliset (joka päivä) kuin sen huulipunankin (jokusen kerran vuodessa).

    Hyvää helatorstaita ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytynee testata pilkkeiden säilyttäminen vedessä, josko siitä löytyisi ratkaisu.

      Poista
  2. En sipaise enkä pilko. Miksi edes tehdä mitään valmiiksi ja ennakoida?! Ei kuulosta mun jutulta. Viime hetken paniikki on enemmän mua.
    Verhoista en kriiseile, kun talosta ei löydy yhtään verhotankoa. Makuuhuoneiden vaihdon yhteydessä menetimme miehen kanssa pimennysverhon. Nyt klo 6.25 mies kuorsaa vieressä ja mä olen hereillä, mutta väsynyt. Liian valoisaa nukkua.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei ole mitään niin hyvää kuin viime tinka.
      Kerrostalossa ja kaupungissa on kyllä ihan mukavaa kun on kaikenlaisia verhoja, vähentävät kaikua ja muutenkin.
      Toivottavasti oli mukava päivä, vaikka olikin aikainen herätys!

      Poista
  3. Mikä kirja?

    Mulla kans etiketinvastaisesti juomalasissa ruoan vieressä just nyt vichyn seassa loraus valkoviiniä. Ja kello ei ole edes kuutta! Toisaalta on pyhä- ja lomapäivä, joihin pätevät eri säännöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä olen luullut että kriittinen aikaraja on klo 12. Muuten ei voi brunettisesti ottaa lasillista lounaan kanssa?
      (en kyllä ole ikinä, koskaan, milloinkaan tehnyt niin, mutta on mukava tietää että siihen olisi mahdollisuus)

      Poista
    2. Aikaraja menee niin, että lomalla ja vapaalla kello 12 ja muulloin 18 - ainakin mun ajanlaskussa ;-)

      Poista
  4. Mä ajattelin pestä olkkarin ja keittiön ikkunat ennen meidän juhlia, mut meillä on juhlat kotona ja ikkunat täynnä kissan nenänjälkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, sama ongelma nenänjälkien kanssa... Onneksi kuopuksella oli kotitalouden läksynä ikkunanpesu, joten päästiin jo alkuun kirsunjälkien kanssa!

      Poista
    2. Muksujen ollessa kotona kuorin kyllä porkkanoita kylmään veteen. Niitä ne söi kyllä. Vedessä säilyy hyvin, vaikka ei tarvitsisi säilyä, koska aina ne katoaa. Ehkä teilläkin?
      Kääk, muistin tästä, että kun mä pääsin ripille, meillä maalattiin talo! Oikeesti!?! Mä väitän, että sä voit hyvällä omallatunnolla heilutella vanhaa kuvaa, eikä kukaan huomaa. Tai jospa ootkin vähän kapinallinen, etkä heiluttele laisinkaan?
      Sipaisetko ohimennessäs ikinä miestä? Sitä ei kai voi levittää?

      Poista
    3. kissojen nesujäljet! Voi ja kääk.
      Keittiön ikkunasta ne jo hinkkasin pois, mutta olkkarin ikkuna on aivan tipluja täys.
      Mä en sipaise edes miestä. Mä rapsuttelen. (sillä on onneatuottava laikku päälaella, sitä voi vähän rapsutella)

      Poista
  5. Mulla on alakerrassa ainoastaan yhdet verhot. Ne ovat olleet ruokailutilassa ainakin 15 vuotta. Kirjoituksestasi sain sellaisen inspiraation, että joskus kun meillä tulevaisuudessa on lakkiaiset, niin hankin niihin uudet verhot :D :D :D

    Minä pilkon välillä kurkkua. Osa lapsistani on kehnoja kasvisten syöjiä ja niin laiskoja, että eivät viitsi itse pilkkoa kurkkua. Jos se tyrkkään valmiiksi pilkottuna eteen, niin kuppi tyhjenee yleensä kerralla. Toki haluaisin olla kasvisten syöjä, mutta olen allerginen porkkanalle, raaja paprika ei sovi vatsalle ja vähän samaa homma on kukkakaalin suhteen, lanttua pystyn jonkin verran syömään raakana. Näillä spekseillä riittää ajoittainen kurkun pilkkominen. Meillä hedelmät syödään sellaisenaan eikä pilkota.

    Minä kyllä aina sipaisen huulikiiltoa. En levitä. Koska laitan huulikiiltoa vähäisesti, niin se on kyllä sipaisu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan muistuttaa verhoista heti kun se on ajankohtaista :)

      Meillä kelpaisi melkein mikä vain, kunhan on pilkottua...

      Poista
  6. Verhot, meillä on ollut samat niin kauan kuin muistan. Ja muistan aika kauas ;-) Mutta vastaus kysymykseen: ei tarvitse, jos ei haluta :D

    Mä olen kokeillut pilkkoa porkkanaa purkkiin. Oli kyllä tosi kiva avata jääkaapin ovi ja ottaa raikkaita (kyllä, ne pysyivät raikkaina ja maukkaina) porkkanoita lasipurkista ja pistää loppupurkki takaisin odottamaan seuraavaa oven avaamista. Sitten tapahtui jotain ja unohdin koko asian. Mä ehkä kyllästyin siihen pilkkomiseen, vaikka syömisestä pidinkin kovasti.

    Mä siis pilkoin kuoritut porkkanat pitkiksi paloiksi ja laitoin ne putsattuun punajuuripurkkiin pystyyn, lisäsin kylmää vettä niin, että porkkanat peittyivät ja sitten vaan kansi kiinni. Säilyivät jääkaapissa noin viikon. Vaihdoin kyllä vettä aina välillä. Ne jotka tykkää selleristä, voi tehdä selleritikkuja. Kai jokin muukin toimisi, mutta mä kokeilin vain porkkanoilla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti