somekriizi

 ei pitäisi plarata somea.

Jos keksiäkäinen eukko julkaisee kuvia viinilasillisista, on tietenkin hiprakkaa havitteleva tissuttelija.
Jos kekseistä, kahvista ja herkuista, on itsekuriton ja potentiaalisesti pullero.
Jos kasviksista tai hedelmistä, on nautintokielteinen terveysfasisti.

terveysfasisti
herkkuahteri, potentiaalisesti itsekuriton
hiprakkahakuinen


Jos keksiäkäinen eukko julkaisee kuvia kauniista kodista, on pikkusievä sisustelija.
Jos meikeistä, on hotopää blondi.
Jos sotkusta, kaaoksesta ja meikkaamattomasta naamasta, on ruma ja kaaottinen sotkuahteri.

sotkuahteri
pikkusievä näpertelijä










Jos julkaisee salikuvia, on ihan varmasti nautintokielteinen kehonegatiivinen terveysfasisti.
Jos villasukka-sohvakuvia, on laiskalortti sohvaperuna.
Jos julkaisee kuvia lapsista tai lapsenlapsista, ei ole omaa elämää. 
Ja jos jotenkin viittaa elämänkumppaniin, ainakaan positiivisessa hengessä, keikkuu luultavasti avioeron partaalla.


Ei pitäisi plarata myöskään mitään blogiesittelyjä. Kaikki ovat kolmekymppisiä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneita, laifstail-kodinsisustus-kuntoiluorientoituneita monen lapsen äitejä jotka sisustavat keskustassa sijaitsevia rintamamiestalojaan samalla kun vaeltelevat luontopoluilla.
Ja kaikilla niillä on kuohkean lainehtiva puolipitkä vaalea tukka.


Ihan noin kuvitteellisesti jos joku keksiäkäinen eukko sattuisi olemaan kiinnostunut somevaikuttajuudesta, niin onko yhtään missään kysyntää 
ei-helsinkiläisessä lähiössä asuvalle tummanpörheälle keksiäkäiselle eukolle, jolla on kaksi aikuista ja yksi melkein aikuinen nuori, joka kokkaa vastentahtoisesti, jonka laifstail koostuu muumimammamaiseen fleeceaamutakkiin kääriytymisestä, jonka mielestä villasukat kutittavat, telkkarista ei tule mitään hyvää, joka satunnaiskuntoilee mutta kävelee, ja jonka mielestä rintamamiestaloon muuttaminen olisi rangaistus pahimmasta päästä?

ne kutittavat.









Heippa vaan kultimuruset!
Olen tämmöinen kyynisyyteen ja sarkasmiin taipuvainen kotiruokaan tympääntynyt entinen äiti-ihminen, nykyinen keksiäkäinen eukko. Sisustus ja meikkaaminen kiinnostavat vain välttämättömimmän verran, en ikinä haluaisi asua omakotitalossa enkä maalla, en vaella, en reppureissaa, enkä viljele luomuturnipseja lähiön laatikkopuutarhassa.
Ruvetaanko blogiyhteistyöhön?
Tuu seuraamaan mun huikeata elämää!
Klikkaa, jaa ja tykkää!
Jee!




**
ps. ilokseni havaitsin kuitenkin, että venkurassa poseeraaminen on viime aikoina vähentynyt. 

ps2. päätin että teen tänä viikonloppuna vain kivoja asioita.
tehty:
-imurointi
-ruokaa
-harkinnassa jääkaapin sulatus.
Mikään ei ole niin kivaa kuin keksiäkäinen elämä! Liity sinäkin tähän oman elämänsä supersankareiden alati kasvavaan joukkioon! 
Viikonlopun kohokohta: jääkaapin sulatus jos jaksaa. 



















13 kommenttia:

  1. Kiitos tästä - nauroin ja toisaalta mietin, että totta toinen puoli. Ja sana keksiäkäinen - ihan just kuvaava aika monelle meistä. Valoa päivään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3
      minkäs sitä ihminen keksiäkäisyydelleen mahtaa, aina väärät keksit purkissa :D

      Poista
  2. Mä niin klikkaan, jaan ja tykkään ♥
    Ja samaistun!

    VastaaPoista
  3. Oih, klikkaan ja tykkään. En ehkä osaa jakaa ;-) ...ja käytän vanhanaikaisia hymiöitä.
    Mä aina välillä ajattelen, että nyt tää loppuu, muttei se ole loppunut. Villasukissa on villaa ja jos on sille yhtä allerginen kuin aina tehtävälle kotiruualle, niin ei se ole ihme, että kiemurteluttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei kait sitä vain osaa lopettaa, ja se on hyvä se. Jonkun täytyy vähän pistää kampoihin kaikelle nuoruudelle :)

      Poista
  4. Klikkaan tykkään jaan ja samaistun.
    Eniten mua nauratti toi et jos mainitsee kumppanin, niin on eron partaalla 😅
    Pätee ehkä parhaiten naistenlehtihaastatteluihin kyllä.

    Jatka omaa ihanaa tietäsi ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Mä taivallan mun Kinttupoluilla varmaan maailman loppuun asti.

      Poista
  5. Keksiäkäinen on siitä kehittynyt yksilö, että hän tajuaa, että suureltin osalti somessa esitellyt asiat ovat rajusti rajattua pintaa. Keksiäkäistä jopa tympii, että missään ei näy mitään rosoa. Keksiäkäinen on siitä hankala yhteistyökumppani, että hänen avullaa on vaikea myydä utopiaa. Hyvä hiuskiinne ei muuta elämää satumaiseksi, eikä spiruliina pelasta verenpaineriskiltä ja lapsista kasvaa omanlaisia persoonoitaan huolimatta blogistin vaatimuksista.

    Samaistun ja tykkään. Ja jatkan sen ihmettelyä, että kuinka monta kiiltokuvabloggaajaa mahtuu ihan ammattiskeneen. Nillä lienee sellainen sosiaalinen tilaus, jota keksiäkäisten on vaikea hahmottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olet oikeassa, keksiäikäisellä on perspektiiviä tähän maailmaan ja aikaan. Ja rosoa ainakin omassa elämässään.

      Minäkin ihmettelen ylipäätään tätä vaikuttajamaailman mahtavuutta, sen jonkinlaista yksiuloitteisuutta (vaikka kaikki eivät olekaan pelkästään kiiltokuvamaisia) ja sitä, miten ison osan se tuntuu haukkaavan somesta. Melkoinen muutos siihen aikaan, jolloin olen viestintää opiskellut. Silloin ihmeellinen internet nähtiin ensisijaisesti kansalaisjournalismin kautta, jonkinlaisena totuusmediana valtamediaan verrattuna, kaupallisuudesta ei juuri puhuttu.

      Olen silti sitä mieltä, että keksiäkäiset ovat tässä skenessä täysin unohdettu potentiaali.

      Poista
  6. Nyt vasta pääsen tänne asti, vaikka luin jo tuoreeltaan.

    Ehkä niillä nuorilla on enemmän energiaa (ja meikäläiseen verrattuna myös rutkasti enemmän erilaisten somealustojen käyttöosaamista ja kaikkea muutakin tarpeellista nykyosaamista), että jaksavat tehdä hommia näkyvyytensä eteen, joten en kadehdi (ja tiedän ettet sinäkään). Mulle moinen jatkuva esilläolon eteen tehty työ olis painajainen, mutta silti tämä sun teksti laittoi mielikuvittelemaan, että JOS musta olisi yhteistyökumppaniksi jollekulle, niin minkälaisista yhteistöistä itse olisin kiinnostunut.

    Tulin siihen tulokseen, että ilokseni voisin toimia rehellisenä testaajana mm. ulkoiluvaatteille ja -kengille, suksille, jotka luistaa, eikä koskaan lipsu, vaikkei niitä mitenkään voitele ja lähituottajien tuoreista aineksista kootuille mikroa vaille valmiille kotiovelle toimitetuille maukkaille ruoka-annoksille.
    Nää esimerkiksi olis oikeasti kivoja. Ja mielelläni testaisin myös vaatekaappijärjestelijän palveluksia sekä jotain massiivisen tehokasta silppuria, jolle voisi syöttää kaikki vanhat laskut ja muut turhat paperit kaappien perukoilta. Ja toki niiden hävityspalvelu olisi myös kiva.

    Mikä sulle mieluinen yhteistyö olisi? (Inhoan blogien loppukysymyksiä, mutta sallin itselleni tän, koska blogi on sun :D).

    Vähintään keksihyvää viikonloppua Marika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisen hyvä kysymys!
      No, ensinnäkin en varmaan pystyisi kovin vakavissani mitään myymään tai testailemaan, luulen että teksteihini pujahtaisi kaikenlaista puolinokkelaa piikkiä ja sarkasmia.

      Mutta voisin haluta testata ja suositella
      kaupunkikelpoisia ulkoiluvaatteita
      paljasjalkakenkiä
      erilaisia ihmisen elämää helpottavia ruokapalveluita
      muistikirjoja
      kirjoja
      laiskan ihmisen matkoja (paketti-)
      kotitalousvähennyksen mahdollisuuksia (remppaheikkipalvelut)
      keittiöremppafirmaa ja räjäytä kerrostalon keittiö -palvelua

      Noin niinkuin alkajaisiksi :)

      Iloa ja aurinkoa viikonloppuun!

      Poista
  7. Aiemmin jo lukaisin tämän ja tirskututti(ennakoiva halusi tähän sanan tiskirätti) kovin. Päätin tulla myöhemmin sanoakseni jotakin viisasta, mutta yhä vaan hymyilyttää.
    Tykkään sun piikkisarkasmista!

    VastaaPoista