ruoka mielessäin

Miten voi ihminen unohtaa eväät kotiin?

meinasin saada nälkäitkupotkuraivarin kirjaston lainausautomaatilla, kun olin nälissäni, eikä automaatti toiminut.
Onneksi ovat kirjastoihmiset!

Ruokalistalla tänään: bolosoossi ja pasta. Tomaattia, vesimelonia, porkkanaa, viinirypäleitä. Kefiiriä jälkkäriksi.

Miksi elämäni pyörii jatkuvasti ruuan ja syömisen ympärillä?


kissannenäläikkyinen auringonlasku

 

Ja miten kirjasto teki sen taas?

Kävin töiden jälkeen hakemassa kolme varausta ja kun kerran jouduin asioimaan tiskillä, kysyin että milloin saan seuraavat varaukset.
Ystävällinen kirjastoihminen sanoi, että eivät nämä nyt hetkeen tule.
No eivät ihan hetkeen, ehdin sentään bussilla kotiin asti, kun sähköposti kilahti.


Päättäväisesti ehdin tehdä kunnon kävelyn ennen iltakokousta. 

Ja kokouksen jälkeen - eli nyt - onkin kätevä ajatella taas syömistä.



*

17/31


6 kommenttia:

  1. Voi, tähän voin samaistua NIIN täysin. Tuntuu, että ajattelen ja teen vain syömistä. Aiemmin jo mietin tätä ja totesin, että yhtäläisyyksiä löytyy edelliseen elämään. Vankilassa nimittäin ruoka oli se suurin asia, joka aiheutti tunnekuohuja ja toimintaa ja puhetta, suuntaan jos toiseen. Selvä yhtäläisyyshän tässä on: kun ei ole juuri mitään muuta, sentään vielä ruoka on!
    Kirjastoihmisillä ON joku supertaito, monessa asiassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no onhan ruoka kieltämättä aika keskeisen tärkeää. Varsinkin jos ja kun on nälkä :)

      Kirjastoihmiset OVAT super :)

      Poista
  2. Eväiden kotiinjääminen on aina maailmanluokan katastrofi!! En tykkää syödä kouluruokaa (lähinnä sen takia, että lämmin, usein kovin hiilaripitoinen, ateria ei sovi mulle keskellä päivää ollenkaan). Mulla onkin auton rattiin liimattuna PostIt-lappu "muista eväät" :D

    Haha toi kirjastojuttu, selvästi ihan salaliittokamaa. Mulla kävi just samoin TAAS KERRAN alkuviikosta: saapumisilmoitus kilahti tekstiviestinä 20 min sen jälkeen, kun olin käynyt kirjastossa.

    Ruokaa ei voi koskaan ajatella liikaa tai liian usein! Joka päivä pitää miettiä SEKÄ "tänään", ETTÄ "lähipäivinä". Mulla tarkoitus lähipäivinä kokeilla uunifetapasta kukkakaalilla (http://mammasti.blogspot.com/2020/02/taydellinen-uunifeta-kukkakaalivuoka.html). Tänään pakkasesta joku vanha linssisoossi, koska ilta menee teinin harrastuskuskauksiin.

    Kivaa loppuviikkoa!! ❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3!
      mulla on lyhyt työpäivä, eikä kauppaa ihan verstaan lähellä. jos eväät unohtuvat, olen sitten syömättä.

      Kirjastoilla on selkeästi joku mikrosirusalaliitto. Kerran yritin jäädä pyörimään kirjaston lähelle että onnistuisin huijaamaan sitä operaattoria, mutta en onnistunut. Ovelampia ovat.

      Iloa sulle Emma!

      Poista
  3. Me ollaan ylittämättömän ovelia ;-)

    Mutta ajattelepas täällä maalla, kun ajat autolla 20km kirjastoon ja sitten kotipihassa jälleen ollessasi puhelin kilahtaa. Yleensä kilahtaa joku muukin...hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän te olette :)
      mutta ehkä se sallitaan tuollaisille yhteiskunnan tukipilareille :)

      Poista