kultturelli keskiviikko

 Töitä.

Kotia.

Ruuanlaittoa.

Joku taloudestamme oli tehnyt pikakotitestin sen jälkeen kun aamulla lähdin kotoa, käyttöohjeet olivat levällään pöydällä.
Joku taloudestamme oli siis aamulla tuntenut olonsa tautiseksi.
Joku taloudestamme oli ilmeisesti silti tikuttanut hyväksyttävän testituloksen, koska talo oli tyhjä.

Ei kiva.

Meillä oli kulttuuri-ilta. Menimme pitkästä aikaa teatteriin, katsomaan Beckettin Huomenna hän tulee.
Olen jotenkin aina halunnut nähdä sen näyttämöllä.
niitä harvoja klassikkoteoksia jotka olen lukenut. siihen nähden että olen opiskellut kirjallisuutta sivuaineena ja venäjän kirjallisuutta pää-, on klassikkovalikoimani onneton. en ole lukenut mitään. siis todellakaan mitään. paitsi alut ja loput. en keskiosia.
En kyllä muistanut siitä oikein mitään. Teksti tuntui ihan vieraalta.

Rujo.
Se sana tuli ensimmäisenä mieleeni.
Tarina oli rujo. 

Ei kyllä mikään rentouttava pläjäytys keskelle viikkoa, eikä varsinaisesti edes kohottava kulttuurikokemus.
Pisti pohtimaan.

Väliajalla otimme leivoksen puoliksi ja portviiniä omaksi.
Mietin että jopas on elämä semmoista kun olen ajatellut että aikuisten elämä on.
Olenkohan vihdoin tulossa aikuiseksi?

Semmoista mietin myös, että teatteri- tai konserttikokemuksesta pitäisi tulla jotenkin ylevöitynyt tai kohotettu olo.
Henkistynyt.
Sellainen että on muuttumassa paremmaksi ihmiseksi.
Ei tullut.
Jäi vain kovasti pohdittavaa.

tämä kuvastaa luonnollisesti
henkistyneisyyttäni

adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy