Elokuussa kirittiin siskon kanssa kiinni #tuijalehtismaraton :ia. Alkoi hyydyttää.
Olen käyttänyt ahkerasti kesäkuun lopulla hankkimaani kirjallisuuden suoratoistopalvelua. Olen yrittänyt lukea pois alta mahdollisimman paljon sellaisia uutuuskirjoja, joita jonotan kirjastossa päälle sadannella sijalla.
Aloin kaivata ihan perinteisiä kirjoja. Oli pakko tehdä hamstrausretki kirjastoon.
Niin mukavaa ja mutkatonta kuin e-kirjojen lukeminen onkin, se vain ei ole sama asia kuin perinteisen kirjan. e-kirjojen lukeminen on vaikkapa kutoessa tai matkatessa jopa vaivattomampaa kuin perinteisen kirjan, mutta silti!
Suosittelen elokuun kirjoista Veera Niemisen Kottikärrykarusellia sellaiselle joka kaipaa huvitusta ja hymyilevää lukemista, Claire Alexanderin Meredith yksin kun kaipaat syvällisempää viihdettä, ja Laura Jane Williamsin Etsintäkuulutusta saduista tykkäävälle.
kaikkiaan luettu (tai kuunneltu) 17 kirjaa
äänikirjoja 2 (ja puolikas)
e-kirjoja 7
#tuijalehtismaratonia 7 kirjaa eikä olla kuin vasta 2000-luvun alkupuolella
 |
| kaipasin ihan perinteisiä kirjoja |
Elokuu 2022
Erno Saukko: Vuoden vaellus - elämää Pohjolan erämaissa.
Kirjan kirjoittaja on tehnyt vuoden mittaisen vaelluksen Suomen,
Ruotsin ja Norjan Lapissa elokuusta 2019 elokuuhun 2020. Paikoitellen
Aleksis Kivimäiseen -tyyliin kurottelevaa luontokuvausta, hikeä, kylmää
ja tuulta pohjolan tuntureilla ja metsissä. Pidin kirjan levollisesta
temposta ja luonnosta. Levollista kuunneltavaa. Äänikirja.
Tuija Lehtinen: Tanja Tavis, Jäkälärinteen 9D. #tuijalehtismaraton. Tanja on mielestään ihan tavallinen ysiluokkalainen. Kirja muistuttaa jollain tavalla vanhan ajan tyttökirjoja, joihin tarinassa viitataankin: sitä miten se ihan tavallinen tylsä tyttö onkin mukana koulun intresanteimmassa porukassa. Tässä kirjassa tehdään hapuilevia retkiä perheiden monimuotoisuuteen, käsitellään monenlaisia nuori-vanhempi -suhteita ja tietysti rakastutaan. Notkeasti sanaileva tarina, josta olen pitänyt jo sen ilmestymisen aikoihin (ja olen silloin jo ollut ihan oikeasti aikuinen, kolmen lapsen vanhempi). Tässä kertomuksessa on paljon Lehtiselle tyypillistä sanailua, ja hyvin onnistunutta sellaista. Lukukelpoinen yhä.
Tuija Lehtinen: Laura kesätöissä.
#tuijalehtismaraton. Laura päätyy kesätöihin retkeilymajaan; siellä
sattuu ja tapahtuu, ja työkaveritkin aiheuttavat hankaluuksia. Ja pojat
ne vasta päänvaivaa aiheuttavatkin. Edellistä kirjaa kepeämmin etenevä,
kesäinen nuortenkirja, leppoisaa sanailua. e-kirja
Tuija Lehtinen: Laura sydän syrjällään.
#tuijalehtismaraton. Laura-tarinassa välikirja, Laura ihastuu täysillä
vähän epämääräiseen Rasseen, ja kukaan ei oikein ymmärrä. Selkeästi
välikirja tässä sarjassa. e-kirja
Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli.
Katri pyörittää vaellushevostallia ja tulee niukin naukin toimeen.
Vuokrapaikoilla olevat hevosenomistajat aiheuttavat päänvaivaa, samoin
sukulaiset jotka eivät pidä naimatonta ja lapsetonta Katria aikuisena
ensinkään. Katrin hoiviin lykätään serkun lapsi Jennica (ceellä!) ja
jonkinmoinen mieskin käväisee kuvioissa. Lystikäs, huvittava ja
humoristinen, hykertelin, luin ja nautin. Suositus!
Julien Sandrel: Toinen elämäni. Pariisilaiselle Romanelle kerrotaan, että hänet on nähty Marseillessa. Romanelle käy ykskaks ilmi, että hänellä on identtinen kaksoissisko, ja että häneltä on salailtu asioita koko hänen elämänsä ajan. Siskokset tutustuvat toisiinsa. Kirjan juonenkäänteet ovat vähän ärsyttäviä, vähän naiiveja ja liian epäuskottavia. Tarinassa kiikutaan lakkaamatta kuoleman partaalla, kirjeitä ilmestyy ja ihmiset hämmentävät soppaa lisää. En pitänyt Sandrelin ensimmäisestä kirjasta, enkä pitänyt tästäkään: ihmettelen, miksi teos on otettu kustantamon käännösohjelmaan. Muistan lapsuudesta lapsille suunnatun vastaavanlaisen kertomuksen identtisistä kaksosista jotka oli vastasyntyneinä erotettu toisistaan, tämä oli sen kertomuksen surkea toisinto.
Tuija Lehtinen: Mikaelan enkelit. #tuijalehtismaraton. Jatkoa Rafaelin enkelille. Mikaela on perustanut pubin rinnalle oman mainostoimistonsa. Mainoksia tilataan ja tehdään, naapuriasunnossa asusteleva kaupungin kuuluisan laulajatähden elämäkertaa kirjoittavat toimittajat, pubin persoonallinen henkilökunta ja asiakkaat häsläävät Mikaelan elämässä - ja missä on herra oikea? Onko hän jompi kumpi naapurissa asuvista toimittajista? Letkeä jatko-osa etenee sujuvasti tutulla Tuija Lehtisen tyylillä, varsin luettavaa kotimaista viihdettä tämäkin. Combona äänikirja-e-kirja.
Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli. #tuijalehtismaraton Mainostoimistossa työskentelevä Mikaela haaveilee perheen perustamisesta ja leppoisasta urasta. Suhde on oikutteleva, työpaikalla tapahtuneet henkilömuutokset rassaavat, ja veli kuolee. Mikaela perii veljeltään erikoisen pubin henkilökuntineen - perintö pistää elämän kokonaan sekaisin. Letkeästi etenevää joviaalia Lehtistä; tarinassa on lystikkäitä käänteitä, sopivasti romantiikkaa ja ennalta-arvattavuuttakin, sekä aavistus alkupään kirjojen jännitysmomentista: oliko veljen kuolema luonnollinen kuolema, ja kuka oli veljen rakastettu. Varsin luettavaa kotimaista viihdettä. e-kirja
Tuija Lehtinen: Ihan pihalla.
#tuijalehtismaraton Perhekotiin sijoittuva monikertojainen tarina
syrjäytymisen partaalla elävien teinien maailmasta. Jiri on puhumaton,
Näätä arvaamaton, perhekodin vanhempien biologinen lapsi Oona kipuilee
alkavaa murrosikää, ja kaikilla perhekodin nuorilla on mielessään
vastakkainen sukupuoli ja halu kokea kaikkea. Muistelen, että pidin
tästä sen ilmestymisen aikoihin; eikä se hullumpi ollut nytkään, vähän
naivi ehkä aikuisen lukijan näkökulmasta, mutta nuoria ymmärtävä ja
sympaattinen kertomus kuitenkin. Muutamia asiavirheitä; perhekodin
työntekijät lavertelevat nuorten asioista toisille nuorille. Ja
veikkaisin, että nykyään perhekoteihin päätyvien nuorten haasteet ovat
raadollisempia kuin tässä kertomuksessa. Kelvollista luettavaa, hiukan
liian onnellinen loppu.
Tuija Lehtinen: Kundi kuin kameleontti. #tuijalehtismaraton aina vain. Novelleja /lyhäreitä /pieniä kertomuksenpoikasia nuorille ja nuorista, rakkaudesta ja kapinasta. Mielestäni aivan käsittämättömän tylsä kirja - mutta en olekaan kohderyhmää. Näistä tarinoista puuttuu Lehtisen ilotteleva kieli ja nokkela sanailu, aika on ajanut muutenkin kertomuksista ohi. Luin sisulla, koska olen jo kolme kirjaa siskoa jäljessä.
Carina Räihä: Huipulta huipulle - elämänmuutos ja Everest.
Kiireisessä pankkimaailmassa uupunut Carina irtisanoutuu ja päättää
kiivetä Everestille ensimmäisenä suomalaisnaisena. Rehellinen kuvaus
siitä, miten vaikeaa kiipeäminen voi olla. Tarina itsesään pompahteli
ajassa ja paikassa, ja näiden elämänmuutostarinoiden perusslogan "voin
vihdoinkin elää itseni näköistä täyttä elämää" toistui aika usein. Olen
lukenut nyt pari Everest-kirjaa ja katsonut yhden samaan aiheeseen
liittyvän dokkarin: ovatko nämä tyypit jotenkin tosi itsekkäitä?
Tinkimätön täytyy tietysti olla, kurinalainen ja rohkea, mutta samalla
tulee vaikutelma siitä, että nämä korkeiden vuorten kiipeilijät
asettavat aika herkästi oman etunsa muiden edelle
(Carinalla oli kilpakumppani yrittämässä samaa ensimmäisen naisen
titteliä suunnilleen samaan aikaan, minusta siinä hommassa oli pientä
asennehaittaa) Tietenkin kun yritykseen on laitettu aikaa, rahaa
ja terveyttä, on varmaan syytäkin ajaa omia etujaan, mutta kaikissa
näissä tarinoissa se on ollut minua häiritsevä elementti. Sitäkin
mietin, tajuavatko nämä irtisanouduin ja muutin kaiken -tyypit
ollenkaan, miten etuoikeutettuja he pyrkimyksissään ja muutoksissaan
ovat? Vaikka elämäntaito-opukset kuinka ajatusta markkinoivat, kuka
tahansa ei pysty tekemään mitä tahansa valintoja. Meillä on erilaisia
sitoumuksia ja rajoitteita; pankkihenkilön irtisanomispalkalla on aivan
toista lähteä koluamaan Everestille kuin vaikkapa lähihoitajan. Alan
myös olla melko varma siitä, että Everestille en halua, se ei ole minun
seikkailuni. Kirjana lajityyppinsä perusedustaja. e-kirja
Dean Karnazes: Ultramaratoonari. Ultrajuoksijan elämäntarinaa. Kirja on ennestään tuttu vuosien takaa, en muistanut siitä oikeastaan mitään. Tätä kirjaa lukiessa tajusin, mitä tarkoittaa itsensä tarinallistaminen ja brändääminen - taitoja sinänsä, mutta tällä lukukerralla minulle ei tullut palavaa halua ruveta juoksemaan, enkä oikeastaan haluaisi tutustua tähän kaveriin. Hippanen nöyryyttä voisi tehdä hyvää. Semmoinen ihan kiva juoksukirja, en tiedä miksi sinnittelin loppuun. Kai se oli joku ultrajuttu se.
Claire Alexander: Meredith, yksin. Meredith ei ole poistunut kotoaan 1214 päivään. Meredithin traaginen tarina avautuu hiljalleen kirjan edetessä: ahdistavan kalsea äitisuhde, vieraantuminen siskosta, lapsuuden traumat ja viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet Meredithin linnoittautumaan kotiinsa. Niin lempeästi kirjoitettu kirja, ja silti osa hahmoista on (erityisesti äiti!) on järisyttävän ahdistavia. Luin melkein hengittämättä, enkä meinannut millään uskoa, että kirja päättyi. Olisin lukenut vaikka kuinka paljon enemmän Meredithistä! Sujuva, etenevä, ilmava. Suositus. E-kirja.
Ninni Schulman: Tyttölapsi nro 291. Autofiktio. Kirjailija päätyy terapeuttinsa ansiosta pohtimaan omaa sitoutumiskammoaan, läheisriippuvuttaan ja yleistä huonovointisuuttaan. Käy ilmi, että hän on varhaislapsuudessa viettänyt pitkiä aikoja sairaalassa vailla vanhempien huolenpitoa. Kaunis, herkkä ja koskettava kertomus. Sana autofiktio tosin mietityttää minua aina: minkä verran voin luottaa kertojaan? Mikä on totta ja mikä keksittyä? Vai onko autofiktio vain puolustuspuhe sille, että tarina kerrotaan kirjailijan silmin? Huomasin jälleen kerran, että minun on vaikea lukea ruotsista käännettyjä kirjoja: jokin lauseiden rytmityksessä ja tekstin tempossa (temmossa?) häiritsee minua. En tiedä, pitäisikö yrittää lukea suoraan vain ruotsiksi. Vahva suositus, jos pohdit kehollisuutta, kehossa viihtymistä, häpeää, kehohäpeää, läheisriippuvuutta.
Emily Henry: Lomalla kaikki on toisin. Alex ja Poppy tutustuvat yliopistolla, ensimmäisenä päivänä. Päällisin puolin heillä ei ole mitään yhteistä, mutta jotenkin he päätyvän kymmenen vuoden aikana tekemään kymmenen yhteistä halpa-kesälomamatkaa - kunnes kaikki menee pilalle. Kesälomamatkatakaumien ja nykyhetken rytmittämä oikein ihana rakkaustarina rakastamisen ja sitoutumisen vaikeudesta, ja vielä enemmän syvästä ystävyydestä. Suositus ystävältä. Kuuntelin äänikirjana, siitä pienet miinukset itselleni: kuuntelin suunnilleen vartin pätkissä aamuisin töihin pyöräillesäni; tarina venyi ja paukkui ja loppupuolella olin jo unohtanut, mitä alkupuolella tapahtui. Pitää kait ruveta kävelemään, niin etenevät tarinat joutuisammin. Ja lukijalla oli hetkittäin vähän ärsyttävä nasaaliääni, meni sentään siedettävän rajoissa. Kuuntele tai lue kun kaipaat kesäistä rakkautta; tässä tarinassa on sentään vähän särmää, ei ole pelkkää onnellista satua. Äänikirja.
Laura Jane Williams: Etsintäkuulutus.
Ihana satu! Nadia lukee aamun lehdestä etsintäkuulutuksen
kahvitahramekkoisesta naisesta, jonka tuntomerkit tuntuvat sopivan juuri
häneen. Kuka samaa metrolinjaa käyttävä mies on hänestä kiinnostunut?
Nadia alkaa viestitellä metromiehen kanssa etsintäkuulutuspalstalla.
David etsii sitä oikeaa, ihanaa kahvitahramekkoista Nadiaa, koska ei
rohkene puhua hänellä aamuisin metrovaunussa. Saavatko he toisensa ja
kuinka? Suloinen, iloinen satu. E-kirja
Donna Leon: Give Unto Others.
Tuorein Brunetti alkuperäiskielellä (englanniksi siis). Ajankuvaa
pandemian hiljentämästä Venetsiasta, edes kunnollisia rikoksia ei
tapahdu - Brunetti päätyy tekemään ystävänpalvelusta entiselle
naapurilleen. Kevyt pehmodekkari, kivat maisemat, liian vähän hyvää
ruokaa ja liian vähän signorina Elettraa (jota salakuunnellaan?), kepeä
ja luettava juoni sekä helppo ja vaivaton rikos.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti