Miten palautumista arkeen?

 Annukalla oli ihanan silmiä avaava postaus siitä, miten arkeen on mahdollista mahduttaa paljon palauttavia ja sielua hyväileviä hetkiä.

Aloin pohtia omaa ajankäyttöäni ja arkeani, syksyn lyhentyviä päiviä ja niiden mukanaan tuomia muutoksia.

Nimesin lokakuun tarmon ja palautumisen kuukaudeksi.

Vapaa liikkuvuus!
Viikonloppuna latasin ja otin samoin tein käyttöön bussin kausikortin. Keväästä tähän asti olen käyttänyt bussia satunnaisesti ja hampaitani kirskutellen kertamaksuilla. Kaupunkiasiat olen yrittänyt hoitaa vaihtoajan puitteissa ja olen ollut hyvin nahkea lähtemään yhtään mihinkään bussitellen.
Pelkkä kausikortin lataaminen teki vapautuneen olon.
Puhumattakaan siitä, että otin sen käyttöön.
olen tylsän pihi kummallisissa asioissa ja itselleni haitallisella tavalla. toisaalta nyt tulee tietenkin henkistä painetta siitä että pitäisi joka päivä ajella bussilla. ja tietysti myös kävellä tai pyöräillä myös ettei kangistu.

Bussikortin olemassaolo tuntuu heti vapauttavalta ja energisoivalta. Voin lähteä uima- tai kiipeilyhallille vaikka sataisi. Tai kirjastoon lueskelemaan vaikka joka päivä.
Maailma laajenee.
harmittaa etten samoin tein ladannut pidempää käyttöaikaa
Bussikortti menee kategoriaan lisää tarmoa.

bussin ikkunasta

 

Somemaailma
Olen viikonloppuisin yrittänyt pitää puhelimen ja tabletin pläräämisen minimissä. Tekee hyvää.
Kaikkein parasta on, jos pystyn olemaan poissa kaikista mahdollisista medioista - uutisista ja somesta erityisesti. Harmillisesti usein käy niin, että yksittäinen viesti johtaa siihen että on selviteltävä jotain asiaa netissä, joka johtaa yhä uusiin viesteihin, selvittelyihin ja lopulta vähän vahingossa ja varkain sekä uutisiin että somemaailmaan. Viestittely ei ole huono asia, mutta sen johdannaiset ovat.
Olosta tulee repaleinen ja säpäleinen.
En kuitenkaan halua pistää luuria äänettömälle, saati kokonaan pois näkösältä - lähipiirissä on kaikenmoisia ikäihmisiä ja nuorta väkeä, joiden saavutettavissa on tarpeellista välttämätöntäkin olla.
Vähemmän somea ja uutisia viikonloppuisin - kategoriaan lisää palautumista.

Liikunta ja treenit
Nautin tällä hetkellä liikkumisesta valtavasti. Uusi tunne elämässäni ja minussa.
Olen oppinut ja oppimassa kiipeilyssä kaikenlaista uutta (heelhookin! toehookin!!) ja huomaan että kroppa kehittyy.
Voimaannuttavinta on se, että kehoni tottelee minua.
Ehkä vähän sinnepäin, mutta huomaan että pystyn opettamaan keholleni asioita, jotka vielä kaikenlisäksi tuntuvat minusta hyvältä.
Yritän ottaa ohjelmaan edes pikkuriikkisen aamuvenyttelyn.
Vakipäiväni ovat maanantai ja keskiviikko: niihin kumpaankin on ohjelmoitu liikuntaa. maanantai tulee jostain kirjasta lukemastani ohjeesta liiku aina maanantaisin ja keskiviikko koska silloin muutkin perheenjäsenet ovat liikunnallisissa tunnelmissa.
Keskiviikon jälkeen yritän saada loppuviikon ohjelmaan vielä yhden tai kaksi liikuntakertaa, vähän viikosta riippuen.
Normaaliviikossa tällä hetkellä yleensä kolme liikuntakertaa, kaksi uintia ja yksi kiipeily.
Lehtorilla on kuulemma tiedossaan mukava personal trainer joka ehkä voisi opastaa minua punttisalin saloihin. Hämmentävää, olen ruvennut hiukan haaveilemaan punttisalihommista.
Ehdottomasti kategoriaa tarmo. Mutta vähän myös palautumista. Ja erityisen paljon voimaantumista.

heelhook (kantakoukku?)
jokseenkin hallittu


 

Ulkoilu
Pyöräilykausi on pimenevien aamujen vuoksi menossa tauolle, en tykkää pyöräillä pimeässä.
Siirryn luultavasti kävelemään työmatkoja, joten ulkoilu ainakin jossain muodossa säilyy arjessa, mutta ehdottomasti on pidettävä huolta siitä että arjessa säilyy ulkoilu, ulkona oleminen, käveleminen ainakin jossain määrin ja joka päivä.
Kategoriaan palautuminen.

aamut alkavat olla jo hämäriä
kohta ei tee mieli pyöräillä

 

Luova näpertely
Kutominen, kirjoittaminen ja kaikenmoinen näpertely on ollut tauolla. Lukeminenkin takkuaa. Niitä kaikkia tarvitsen ehdottomasti arkeeni että voin hyvin.
Millä ihmeen tavalla saan taas puikot, näppiksen ja värikynät osaksi arkipäivää?
Ja miksi lainaan kirjastosta vain tyhmiä kirjoja, joita ei tee mieli lukea?
Palautuminen on näiltä osin aivan hakusessa tällä hetkellä.





aamukahvit kissan kanssa



Väriä elämään ja kivoja vaatteita
Olen päivittänyt ahkerasti vaatevarastoa. Haaveilen oikeasti minimalistisemmasta pukeutumisesta. Töissä olen jatkuvasti firman hupparissa, joten periaatteessa pärjäisin todella pienellä vaatevarastolla. Sorttasin viikonloppuna kesävaatteet varastoon, huonokuntoiset pois ja uudet kivat paremmin esille. Sain vihdoin hankittua mieluisan edes vähän vettäpitävän takin, nyt voi käveleskellä kaikilla säillä.
Kaipaan vielä muutamaa uutta paitaa /puseroa tai vastaavaa, että pääsisin eroon kulahtaneista vastaavista oikeasti haluaisin päivittää tyyliäni.
Lehtorin mamman vintiltä löysin villakangastakit, joilla pärjään ehkä loppuelämäni.
Kategoriaa ihan turhaa mutta tärkeää

pitkä takki hienostelukäyttöön
lyhyempi arkisempaan käyttöön



arkivarusteet kunnossa ja väriä elämässä
(seassa myös Lehtorin takkeja)



käsityötä jostain -50-60 luvulta ehkä?
mamma ei enää muistanut

9 kommenttia:

  1. Nyt en valehtele yhtään, kun sanon, että ihan liikutuin tästä postauksesta. En siksi, että nimeni mainittiin (sekin tuntui kyllä tosi kivalta, jos oikeasti tekstistäni oli iloksi <3), vaan siksi, että tuntuu, että liikunnan ilo on löytynyt ja sen mukanaan tuomat muutokset motivoi. Se on niin parasta. Ja allekirjoitan myös tuon, että kun satsaa korttiin (on se sitten bussikortti tai salikortti), niin sen jälkeen tuntuu ihanan vapaalta. Vaikkapa niin, että kun kerran on kortti, voi bussilla ajella vaikka vähän turhaankin tai salille voi mennä tekemään vaikka vaan vähän, eikä aina siltä pohjalta, että pitäisi rehkiä koko rahalla. (Joka tarkoittaa ainakin omalla kohdallani sitä, että jos ei ole jaksavalla tuulella, ei tule mentyä ollenkaan, ettei mene kertamaksu hukkaan. Kortilla voi käydä vaikka kääntymässä salilla ja todeta, että nyt ei vaan kertakaikkiaan lähtenyt, muttei haittaa mitään).

    Vaatteiden sortteeraus on ollut mullakin mielessä taas kerran, mutta se on niin raskasta, että välttelen :). Talvitakitkin on kätevästi eteisen kaapissa valmiina, koska välttelin samaa keväälläkin, enkä siirtänyt niitä kesäksi mihinkään.

    Ihana, ihana postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤️
      Tuo, minkä sanot on kestokorttien paras puoli (tai kymppikorttien) - voi tehdä sillä intensiteetillä, jolla juuri sillä hetkellä pystyy ja kykenee. Minulle käy usein myös niin, että kun annan luvan tehdä vain vähän ja ihan pikkuisen ja juuri ja juuri sen verran kuin jaksan, tulee (erityisesti uinnista) ihan kertakaikkisen hyvä ja voimaannuttava kerta.

      Poista
  2. Olipa ihania palautumishetkihuomioita. Erityisesti liikutti minuakin tuo liikunnan ilon löytyminen. Vaatejutut kiinnostaa aina ja odotan kovin että näen mitkä on ne sun tarkkaan kuratoidut valinnat kaapissasi :)
    Mun pitäisi kanssa tehdä kivoja huomioita arjestani, koska kyllä niitä on, vaikka elänkin sitä murmelielämää ja odotan lähinnä nukkumaanmenoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunta näyttää juuri nyt olevan mulla kovassa nosteessa, tuntuu oudolta ja hyvältä yhtä aikaa.

      Poista
  3. Hyviä huomioita. Myös aamukahvit kissan kanssa on tärkeä ja kiva hetki, ainakin jos se ei kaada kahveja ;)
    Liputan myös tuon somen järkeistämisen tärkeyttä. Kivoja juttuja on paljon, ihan kuten sanoit, mutta niitä repaleitä ja sälää on myös. Niitä olen myös täällä omassa henkisessä mudassa myöyriessäni koettanut vähentää. Toimii.
    Ihanan pirteä keltainen aurinko roikkuu henkarissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamukahvit kissan kanssa on olennainen osa päivää, ainakin kissan mielestä. Jos kahvit jäävät juomatta, se nurkuaa perässä koko loppupäivän.
      Some on aika ristiriitainen juttu, siellä kun ovat kaikki ihanat ihmiset ja niiden ihanat kuvat.

      Poista
  4. Ihan kuten Annukkakin, minäkin liikutuin tästä postauksesta; tuli ihan hirveän hyvä olo sun puolesta, että olet löytänyt liikunnan ilon ja saanut motivaatiota (ja onnistumisia) siihen. Ja muihinkin juttuihin, jotka kirjasit plussan puolelle. Aika mahtava teema sulla on, ”tarmon ja palautumisen kuukausi”. Olen itsekin vähän samalla suunnalla, en tosi yhtään niin onnistuneesti, kuin sinä, mutta hoen itselleni sinnikkäästi ”baby steps, baby steps” -mantraa.

    Muistathan kuitenkin (ja tiedän kyllä, että muistat, koska olet niin järkevä ihminen), että et ”suorita”. Eli vaikka ihan kaikilla osa-alueilla kaikki ei olekaan mennyt putkeen, niin se ei ole tärkeää, vaan se, mikä on onnistunut. Juuri tänään muistuttelin opiskelijoita tästä: että ei aina tarvitse olla kymppi kaikessa, laskekaa sitä rimaa vähän. Kasimiinus on yleensä ihan hyvä, joskus seiskapuolikin. Mä olen onnellinen 8- oikeastaan kaikessa, mitä teen ja mun mielestä se on just riittävä.

    Ihanaa viikonloppua, pus! 💚💛💙💗

    p.s. ja kuten jos Instassakin totesin, noi takit on ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en monessakaan asiassa ole mikään suorittajatyyppi, ainakaan omasta mielestäni, ja en erityisesti siviiliarjessa. Työssä ehkä toisinaan.
      Heti kun alan suorittaa arkea, aktivoituu sisäinen teinini, enkä sen jälkeen saa yhtään mitään aikaiseksi.
      Tällä hetkellä näyttää elämässä siltä, että kohta tarvitaan paljon palautumisen ja voimaantumisen eväitä, oon iloinen että olen saanut jotain aluilleen tässä alkusyksystä.

      Poista
  5. Ihanaa toi liikunnan ilon löytyminen, mä edelleen kamppailen sen kanssa. Pitkät koiruuslenkit ok, mutta muuten.....en vaan saa itseäni uimahalliin tai punttikselle. Jokin (mikä?) haraa vastaan, vaikka ne pienetkin teot olisivat eteenpäin....

    Ja hei, lehtorin vinttilöydöt esittelyyn! Jään odottamaan sun kävelyä kissakujilla <3

    VastaaPoista