joskus menneinä aikoina feissibuukkiin tehtiin niitä semmoisia päivityksiä se tunne kun...
**
Vietiin illalla pyykkipussi Isoveljelle.
Oli Pikkusiskokin lähtenyt matkaan.
Se haaveilee omilleen muuttamisesta.
Isoveli oli meitä pihalla vastassa, kun talossa on alaovi lukossa.
Pikkusisko sanoi tulevansa katsomaan, millaiselta opiskelijan asunto näyttää.
Jos vaikka hänkin sellaiseen asettuisi.
Kohta ja pian.
Sitten ne kävelivät yhdessä jäisen pihan poikki.
Isoveli ja Pikkusisko.
Huput päässään, vierekkäin.
Toinen pyykkipussiaan kantaen.
Minä olin haikea ja iloinen ja lisää haikea.
Siinä menevät he.
Yhdessä.
Poispäin minusta.
Kohti.
*
Että voi yhtäaikaa tuntea syvää iloa ja kiitollisuutta, suurta haikeutta, oivalluksen jonkun päättymisestä ja uuden edessä olemisesta.
ajattelin mennä sometauolle kunhan joulutauko töistä alkaa.
Noi hetket on ihania, kun tajuaa pysähtyä jonkun pienen suuren äärelle. Suurta se kyllä on, tuo kaikki.
VastaaPoistaKyllä kolahti tuo momentum. Tuntui sydämessä. Muisto vain.
VastaaPoistaIhana <3
VastaaPoistaTodellakin momentum. Ja ihanaa, että nuoriso pitää yhteyttä.
VastaaPoistaMinä varmaan roikun viimeisen vauvani lahkeessa ja yritän estää lähtemästä mihinkään. Tosin eihän meiltä ole vielä lähtenyt kukaan pois pesästä.