joulunalusmietintöjä

 Kaikenmoista mietin.

 

Joulua ainakin mietin.
Alkukuusta tekemäni joulutehtävälista on yhä samassa tilassa.
Sielunikin on yhä samassa tilassa kuin alkukuusta.
Minulla on kammottava aavistus siitä, että olen unohtanut tai unohtamassa jotain supertärkeää.
Ehkä kinkun. tai sen riivatun lanttulaatikon

En murehdi aattoa.
Tai sitä aattopäivällistä lähinnä.
Sitä en murehdi. paitsi jos olen unohtanut lanttulaatikon, sitä sietäisi murehtia
Enemmän murehdin sitä, kun pitkästä aikaa on koko alkuperäinen kotilauma koolla.
Mahdummeko?
Jaksammeko toisiamme? kun kaikki meistä tarvitsevat omaa tilaa ja rauhaa ja sitä ei ole
Riittääkö ruoka? tein kauppaan ruokatilauksen ja laitoin kaikkea tuplat, veikkaan että emme selviä edes tapaniin.

 

ei mitään muutosta, ei uusia rukseja

 

Asumista mietin.
Nuorimmainen alkavan kevään abitura on alkanut puhua että muuttaisi omilleen.
Oli käynyt jo jossain asuntonäytössä.
Puhuin kuin ruuneperi, että älä nyt tässä maailmantilanteessa sido itseäsi asuntoon jossa on sähkölämmitys.
Nuoren mielestä sähköyhtiöt tarjoavat opiskelijoille tosiedullisia sähkösopimuksia.
Minun mielestäni sellaista ei sähkölämmitteiseen puutaloon ole tarjolla.
Kun menin illalla nukkumaan, kuulin kuinka Lehtori pohti asumisasioita nuoren kanssa.
Ehkä sen sana painaa enemmän kuin minun. monista olemme eri mieltä mutta onneksi emme sähkölämmityksestä emmekä yksityisten vuokranantajien vuoden minimisopimuksista.

Jo aikaisemmin samana päivänä kun sekä savolaistunut kyläilijä että yhä kotona asuva tuleva abitura olivat riennoissaan ja minä rustasin kauppalistaa, sanoin Lehtorille että kuvittele, ensi vuonna me ehkä värkätään ja valmistellaan täällä joulua kahdestaan.
Että kaikki päivät ovat niin kuin tämä hetki. en oikein tiedä mitä siitä mietin

Somea mietin.
Se vie hirveästi aikaa ja vaikka siellä on ihania ystäviä ja kavereita, niin on se myös todellinen aikasyöppö.
Kaikenlaista kivaa jää tekemättä.
Olen psyykannut itseäni siihen että kun joulutauko töistä alkaa, pistän myös somen lomalle.
Ihan vaan luen ja kudon ja leivon ja pitkästyn. sitä kyllä mietin että jos en kerro siitä instassa niin onko sitä kivuutta olemassakaan.

Näytti instassa lähiömutsi tehneen samansisältöisen ulostulon.
Tykkään hänen instastaan ja blogistaan, mutta silti olen sitä mieltä että minä olen enempi lähiö- kuin hän.
Pienituloinen, elementtitalon asukki, ihan oikeassa lähiössä, vähän jumissa omassa elämässäni.

Minulla ei ole varsinaista joululomaa. Pidän saldovapaita aatonaattona ja pyhien jälkeen tiistaina.

*

Pari joululahjaa puuttuu.
Ja kaverilahjat, niitä en jaksaisi yhtään, siinä olen tylsä. en jaksaisi miettiä jotain kypsän aikuisia jouluglögejä ja ekologisia lautasliinoja. en halua semmoisia itse enkä halua antaa eteenpäinkään. olen kiittämätön liero
Lautasliinat joulupöydästä puuttuvat vissiin.
Kirjastovisiitti ehkä.
Apteekissa pitää käydä.
Jos olen joku ilta myöhään hereillä, hiippailen hakemaan mistelinoksan tien varresta. Sakset käteen vain ja puuhun kiikkumaan.

Sitten aion vaan leipoa ja lukea.
Tehdä juustoa, tsatsikia ja semmoista kalajuttua.
Hehkuttaa uunia oikein kunnolla. sähköstä viis. olen koko syksyn yrittänyt olla säästäväinen, huomaan kaipaavani leipomista.
Ja lukea. Lukea ja pitkästyä.

 

*

 

Leppoisaa joulunaikaa <3!