Kolmen asian haaste

 

 Annukalta ❤️


Kolme asiaa joiden tekemistä olen lykännyt

Keittiön järjestely - joulun ympärillä nuorisoa pyöri nurkissa, osa pidemmän, osa lyhyemmän aikaa. Samasta syystä keittiöön ladattiin erikoisherkkuja ja ylenpalttista ruokavarastoa. Keittiön kaapit tursuilevat, työtaso pursuilee ja kaikki on kotoisassa ruuhkavuosikaaoksessa.
Tavoitteni on kuluvan vuoden aikana opetella elämään kuin aikuinen ihminen, asiallisesti. olen joskus aiemminkin, jopa ruuhkavuosina, pystynyt siihen että keittiö ei muistuta räjäytystyömaata

Kylpyhuoneen kaapin järjestely - kaiketi vähän samasta syystä myös kylpyhuoneen kaapin sisältö on levittäytymässä koko lähitienoille. Kun ollaan menossa saunaan, laudeliinat ovat kateissa. Kun tarvitaan puhdasta keittiöpyyhettä, ne ovat kateissa. Ja käsipyyhkeet myös. Kadonneiden pyykkien juurisyy on siinä, että minä kyllä keksin pyyhkeille paikat, mutta Lehtori vastaa pyykkien kaapittamisesta eikä tiedä niitä paikkoja. Ja lisäksi hän on totaalisen sokea sille, mikä kankainen tuote on laudeliina, mikä keittiöpyyhe ja mikä käsipyyhe. Ilmeisesti kyseessä on urbaani heikkonäköisyyden alalaljike, tekstiilisokeus. Se häiritsee minua vain silloin kun käsipyyhkeestä meinaa tulla laudeliina, ei muulloin. 

Takahuoneen kaappien järjestely - nämä kaapit ovat samassa tilassa kuin kylpyhuoneen kaappi. Minä keksin tavaroille paikkoja, ja Lehtori - tekstiilisokeudesta kärsien - kaapittaa niitä. Ilmeisesti meidän olisi syytä tarkastella pyykkihuollon prosessia uusiksi. On nimittäin aivan turhaa kirjoittaa koriin kaunista lappua, jossa lukee lasten lakanoita, jos kaapittaja ei erota lakanaa verhoista.
Harmillisesti tiedostan myös että tämä sokeuden alalaji on ilmeisesti perinnöllinen ja epäilen että se on siirtynyt osaan jälkikasvustamme. Ennakoin parisuhdekriizejä nuorison tulevaisuudessa, koska kaikki eivät ole yhä kevytmielisiä tällaisten asioiden suhteen kuin minä. Asia harmittaa minua vain vähän ja melko harvoin, oikeastaan vain siinä laudeliinojen kohdalla, koska se vaatii minulta tarkkaavaisuutta, kaiken muun voi aina oikoa ja korjata.

Bonusasia: pitäsi palauttaa takaisin iltavenyttely. Se jäi minulta syksyllä koulutusjaksolle yhdelle urheiluopistolle. Olin muutaman päivän mittaisessa koulutuksessa ja ilmeisesti unohdin pakata paluumatkalle mukaan iltavenyttelyni. Alkaa tuntua kropassa.

 


Kolme asiaa, joita kaipaan

tämä on vaikea kohta, kaipaanko erityisesti jotain?

Läsnäolemisen ja rauhoittumisen tunnetta - sitä että teen keskittyneesti mitä milloinkin teen.
Miksi sunnuntait ovat niin tylsiä päiviä? Koska en ole läsnä siinä hetkessä, vaan mietin tulevaa viikkoa.

En ehkä oikeastaan kaipaa erityisesti mitään.


Kolme asiaa jotka olen pannut merkille

Talitipuset laulelevat jo!
Yhdessä paikassa työmatkan varrella on joku varhaisheränneiden talitipusten keskittymä, sieltä huudellaan kovasti jo ti-ty! Viime - vaiko edellis? - talvena huomasin, että tässä meidän kulmilla tipuset ovat ruvenneet laulamaa tii-ty-ty, kaupungin keskustassa kuulin jopa perinteisen ti-ti-tyyn mutta työmaan tuntumassa vedetään lyhyemmällä murteella ti-ty. 

Paleleminen on loppunut.
Minua vaivaa joka syksy infernaalinen paleleminen, erityisesti iltaisin. Viime syksynä se alkoi aikaisin ja oli poikkeuksellisen paha. Oli jopa kolmen pyjaman iltoja. Yhtäkkiä aika lähellä joulua huomasin että paleleminen on loppunut näin on käynyt aiempinakin vuosina ja ei, huonelämpö ei muutu yllättäen lämpimämmäksi. Jostain syystä talvipäivänseisauksen tuntumassa huomaan että paleleminen on ohi, ja tarvitsen vain harvoin alkuyöstä edes lisäpeittoa. Samoihin aikoihin laitan yleensä kirkasvalon pois. 

Uimakunto on parantunut e-kor-tasolle.
Kun koronavuosina halli oli tämän tästä kiinni ja ties mitä kaikkea, en käynyt pariin vuoteen mitenkään säännöllisesti uimassa. Nyt alkusyksystä kun uimahallista oli taas tullut osa arkeani, huomasin että kyllä on kunto huonontunut ja tahti hiipunut. Vihdoinkin on alkanut tuntua siltä, että pysyn taas pinnalla ja etenenkin. 

Bonushuomio: kurkku eväsleivän päällä tai välissä voi maistua hyvältä. Minulla on ollut aikamoisia hankaluuksia leivän ja kurkun yhdistämisen kanssa koostumus, maku, ihan kaikki. Viime aikoina kurkku eväsleivän välissä on ollut yllättävän kiva juttu. Sekä mauste- että tavallinen. Välillä teen kotonakin ylimääräisen voileivän ihan siitä ilosta. Ihan niin pitkällä en vielä ole, että aamu- tai iltapalaleipään kuuluisi kurkkua.




 

Kolme asiaa jotka tekevät minut iloiseksi

Arjen jäsentyminen.
Maailmassa ja kotiympyröissä alkaa koko ajan enemmän ja enemmän tuntua siltä että pandemiapoikkeusvuodet ovat ohi. Uskaltaa suunnitella. Uskaltaa luoda rutiineja. Uskaltaa tehdä asioita.
Nautin ja iloitsen uimisesta. Siitä että voi mennä suhteellisen huoleti teatteriin tai museoon tai ainakin suunnitella sellaisia käyntejä. Ravintoloista.

Arjen jäsentyminen.
Kotipesä on tyhjentymässä. Tämä yhdistettynä koronavuosiin on sekoittanut aika lailla arjen kuvioita. Alan löytää liikunnan, lukemisen ja muut omat jutut mukavasti arkeeni. Illat työiltoja lukuunottamatta tuntuvat palauttavilta, maadottavilta, rentouttavilta. Tuntuu siltä että on aikaa.

Päivien valostuminen.

Bonusasia: löysin loppuvuodesta pari kivaa tunikamallia ja olen päässyt pääsääntöisesti eroon hupparilookista.
Minulla on arkikäytössä kaksi kivaa tunikaa, viikonloppurientoihin kolmas ja sitten on vapaapäivien lempipaita ja pari varavaatetta arkeen.


Kolme asiaa joita suosittelen

Kokeile joskus jotain uutta, erilaista, tavallisuudesta poikkeavaa.
Jos et ole penkkiurheilija, mene mielenkiinnosta katsomaan joku peli tai urheilutapahtumaan paikan päälle koris on uskomattoman nopeatempoinen laji! tai mene sporttibaariin.
Jos et ole museotyyppi, mene museoon pelimuseo Vapriikissa!.
Jos et ole koskaan kokeillut frisbeegolfia, kokeile! mutta älä heitä kiekkoa seuralaisen ohimoon siitä tulee noottia koko loppuikäsi
Maista mielestäsi kummallista ruokaa en tykkää sushista, en vieläkään.
Tai aja bussilla keskustaan ja jatka kävellen summanmutikassa.
Tai kokkaa erilaisesti, kokeile uutta reseptiä, tee voita, viiliä tai jogurttia.
Ole avoin elämälle ja asioille. voisin itse olla enemmänkin

Pidä huolta verenpaineestasi. Mittaa aika ajoin ja hoida jos näyttää nousevan.

Tee jotain luovaa. Kirjoita, piirrä, ompele, kudo, maalaa - mitä tahansa. Lopputuloksella ei ole väliä, unohda itsekriittisyys. Tee jotain luovaa mahdollisimman usein.

 Bonussuositus: pidä välillä taukoa netistä. uskomattoman vaikeaa, lähes mahdotonta, mutta tekee hyvää

 

Kolme asiaa jotka haluan tehdä pian

Kokeilla taas kerran, onnistuisiko lenkkeily.
Viime keväänä pääsin aika hyvään alkuun, vaikka matkat pysyivät tosi lyhkäsinä. Sitten tapahtui jotain ja lenksat unohtuivat.

Päättää lataanko bussikortin vielä kesäkuun alkuun asti.
Yleensä olen laittanut bussikortin pois kun pyöräilykausi alkaa. Nyt olen huomannut että kausikortti antaa minulle huomattavan vapauden tunteen. Miksi kahlitsisin itseni lähiöön pyörän varaan, jos saan elämääni enemmän aktiviteettia ja iloa pitämällä bussikortin voimassa? Pääsen kirjastoon ja uimaan ja vaikka mihin vähemmällä vaivalla. Vaikka olisihan se pyöräileminen minulle hyväksi. haluan pian ratkaista tämän sisäisen ristiriidan: pyörällä vai bussilla?

Kutoa valmiiksi sellaisen työn jonka lankoihin olin tosi pettynyt.
Ostin mielestäni kivat langat, mutta etenevässä neuleessa ne eivät olleetkaan onnistunut valinta. Harmittaa. Työ jäkittää, en aloita uutta ennen kuin tämä riiviö on valmis.


 

tämä väri ei toimi haluamallani tavalla, grr


Haastan:

rva Kepponen

Taru

Pinkki

6 kommenttia:

  1. Piti jo jossain kohtaa miettiä, että luenko sittenkin kenties oman elämäni kuvausta vai kirjoittiko Marika tämän. Niin paljon samaa (ja toki myös erilaista) ja omasta mielestäni just sellaista arkisen mukavaa. Samaan aikaan ihan tavallista, mutta kuitenkin erityistä.
    Tulin tosi iloiseksi tästä sun tekstistä.

    Ja vertaistukea tuli myös tuosta tekstiilisokeudesta, joka meillä ei rajoitu pelkästään siihen, vaan on sellaista miehistä yleissokeutta :). Ei tarkoituksellista kylläkään, mutta olen tullut siihen tulokseen, että miehet ei ihan oikeasti näe sitä mitä me nähdään. Kysyn aina erikseen vaikkapa, että "Huomasitko sen kivan suuren kukkasen / lyhdyn tms. ulko-oven vieressä?", johon varma vastaus on "En huomannut, mutta tartteekin käydä katsomassa". Eli ihan oikeasti mies pystyy kävelemään sellaisten asioiden ohi, joiden parissa itse on puuhannut tovin jos toisenkin ja laittanut koko sydämensä peliin sen suhteen, että on aina kiva tulla kotiin, kun ulko-ovella on jotain nättiä.

    Ja vielä tuli mieleen se, että meillä oli aikanaan talossa tasan kaksi isoa mattoa, toinen olkkarissa ja toinen keittiössä. Mutta jos mies haki ne tuulettumasta, kysyi joka ikinen kerta, kumpi kuuluu kumpaan ja jos ei kysynyt, keittiön matto löytyi olkkarista ja päinvastoin.
    Ja jos sängyn vieressä on lampaantaljat, niin mun mielestä on itsestäänselvää, että lampaiden (entiset) päät on samassa suunnassa kuin nukkujien päät, mutta miehen mielestä ilmeisesti ei :D.

    Kiva, maadoittava hyväntuulen postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3!
      Voi tosiaan olla että tekstiilisokeus onkin jotain laajempaa yleissisustuksellista sokeutta. Meillä kyllä tuo tekstiiliosuus on hallitsevin ;)

      Poista
  2. Kuulostaa siltä että asiat sujuvat mukavasti (mitä nyt lykätyt asiat sekoittavat välillä arkea. Kurkkua voileivällä tuntuu tutulta sillä tavalla, että minä osaan syödä kurkkuvoileipää vain kesäisin, muulloin se tuntuu omituisen kylmältä tms.

    Sun suositukset on hyviä, nappaan sieltä mukaani ainakin tuo aja bussilla jonnekin ja jatka kävellen satunnaiseen suuntaan. Tuolla tavalla voi löytää uusia kivoja paikkoja :)

    Ikävää, ettei tuo kivanvärinen lanka tottele sinua!

    VastaaPoista
  3. Sä olit vastaillut niin kivasti ja kiinnostavasti että rima on kyllä kovin korkealla. Yritän tarttua tällaiseen. Nyt lähinnä ihailen sun ajatuksia. Etenkin noi uudet asiat!

    VastaaPoista